Kanin nahan käsittely ja parkitseminen

Aiemmin kun ostin kanin ja paloittelin sen Viimalle, kanin turkki meni roskiin.
Nyt kun haimme uuden kanin, päätin että koetan käsitellä nahan, ja katson saisiko siitä esim. Lelun Viimalle, tai jotain muuta hyödyllistä. Tuntuu kurjalta heittää hyvä turkki hukkaan, jos sen voisi hyödyntää.
Mitään  aiempaa kokemusta minulla ei siis taljan/nahan käsittelystä ole. Aloin etsiä tietoa netistä ja muutamasta fb-ryhmästä. Fb-ryhmissä ei oikein oltu halukkaita neuvomaan, mutta netistä löytyi hieman googlailemalla melko hyvin tietoa.

Tässä yksi linkki jota itse olen käyttänyt pohjana.
Näädälle leluksi tuleva nakha voisi toki olla täysin käsittelemätöntä, ja se olisi turvallisinta toki. Mutta tuossa ohjeessa parkkaukseen käytetään vain kolmea ainesosaa, eli kananmunaa, ruokaöljyä ja mäntysuopaa. Tätä parkkausta uskalsi kokeilla, koska on melko"luomua" ja fretti ei kuitenkan leiki lelulla valvomatta, joten jos Viima alkaisi oikein tosissaan nahkaa popsia, se on helppo ottaa pois. Joissain nahan parkkausohjeissa kun parkkiaineeseen sekoitettiin mm. Lasinpesunestettä ja muita kemikaaleja:O näitä en ikipäivänä laittaisi nahkaan joka tarkoitettu fretin tai muun eläimen leluksi.

Mainittakoot tähän vielä, että kanin nahan voisi toki antaa hyvin eläimelle leluksi niinkin, että se on vain nyljetty ja tämän jälkeen kuivattu.
Näin isoa vaivaa ei siis todellakaan tarvitse nähdä, jos haluaa hyödyntää kanin nakhaa frettinsä/kissansa/koiransa leluna :)

Aluksi nahasta siis irrotetaan suurimmat kalvot ja mitä helposti irti saadaan

 sitten suolaa päälle sellainen hyvä kerros, itse laitoin noin 0,5cm kerroksen.
Turkki sai olla suolassa n. 5vrk:tta.

Viiden vuorokauden suolaus takana

Nahan kuivuttua ja suolan vaikutettu noin viikon, on aika ravistella ylimääräisen suolat pois, pestä ja liottaa nahka pehmeäksi.

Kaniturkis, suolauksen jälkeen liotettuna ja pestynä

Pesun jälkeen alkoi sitten se armoton nyhtäminen ja kalvojen työntely, vetäminen :D tässä saa tosiaan käyttää sormivoimaa, aikaa ja kärsivällisyyttä.

Kalvojen iroittaminen on todella, siis todella työlästä. Tähän pieneen kanin nahkaan, minulla itselläni meni aikaa noin tunti, hieman reilukin.
Toki, on huomioitava, että teen tätä ekaa kertaa, eikä tekniikat ole hallussa, enkä omista oikeanlaisia työvälineitä vaan kaikki tehdään soveltaen sillä mitä kotoa nyt sattuu löytymään.

Kalvojen iroittaminen on senkin takia hyvin haastavaa, että kalvot ovat todella tiukassa ja kanin nahka on hyvin ohutta (verrattuna esim. Hirveen, peuraan tai lampaaseen) ja saa olla koko ajan erityisen varovainen, ettei kalvoja irroittaessaan vedä niin, että koko nahka repeää.. Itse sain onneksi vain yhden (!) pienen reiän aikaan, ja sekin onneksi on aivan nahan reunassa, kohdan voi siis myöhemmin leikata pois.

Kun kalvot on lopulta irti kovan työn ja tuskaan jälkeen, seuraavaksi kuivaus turkis puolelta hiustenkuivaajalla. Samalla on tosin tärkeää pitää huolta, ettei nahkapuoli kuivu liikaa ja mene koppuraksi. Jos karvat jättää märäksi, voi turkki alkaa irrota nahasta.

Tämän jälkeen tein parkkiaineen.
Eli ensin kananmunasta ja öljystä seos, aivan kuin tekisit majoneesia :P Siihen lopuksi noin teelusikallinen -kaksi mäntysuopaa.
Tämä seos hierotaan hyvin nahkaan ja mitä kauemmin nahkaa jaksaa työstää ja parkkia hieroa nahkaa, sitä parempi ja pehmeäpi nahasta lopulta tulee. Tämän jälkeen parkkiaine saa vaikuttaa noin viikon. Jonka jälkeen uudelleen parkkiainetta nahkaan ja sitten aloitetaan lopullinen pehmitys.

Hauskaa tämä kokeilu on ollut ja on edelleen. Mikäli tästä nahasta tulee edes suunnilleen toimiva turkis, niin varmasti kokeilen tehdä jotain kanin nahoista jatkossakin. On tosin sanottava, että näin ensikertalaiselle ainakin tälläisssä on hurjasti hommaa, eikä tässä kylläl "palkoille" pääse työmäärään, aikaan, turhautumiseen ja vaivaan verrattuna :D.
Odotukseni tosin tästä eivät muuta olletkaan, kuin oppia jotain uutta <3

Itse olen nyt siinä vaiheessa, että parkkiaine on torstaina laitettu nahkaan ja se saa nyt ensi viikon loppupuolelle asti vaikuttaa, sitten alkaa nahan varsinainen pehmitys. Tästäkin tulossa vielä tekstiä ja kuvia.

Jos olet siis harkitsemassa sitä, että koetat itse parkita kanin nahkoja.
Älä ala.. Kauhee homma :D

Kuulumisia

Viimeksi kerroinkin jo, että eteisen vessaalaatikko ollaan pikkuhiljaa hyväksymässä käyttöön. Tämä jatkuu edelleen, onneksi :D. Hutikakkoja/pissoja tulee vielä ehkä kerran päivässä, mutta suurin osa osuu kuitenkin laatikkoon asti jo, mahtavaa :).

Myös eteisen ja makuuhuoneen erottava "portti" on toiminut, pelkäsin hieman että Viima oppisi ajan kanssa menemään siitä yli, muta onneksi ei. Tosin poika painaa sen verran, että voi olla että pepun paino vähän rajoittaa kiipelyä :D.

Haimme viikonloppuna kotiin satsin hiiriä ja kanin. Kanilla oli kyllä pää, toisin kun kuvasta voisi päätellä :D.
Hiiret pääsivät suoraan pakastimeen ja kani päätyi odottelemaan sulamista jääkaappiin.
Yllättävän kauan tuollainen 1,5kg kani sulaa 😲. Kani otettiin pakastimesta pois sunnuntaina noin klo 14 ja aika tasan kaksi vuorokautta myöhemmin aloin sitä leikellä. Yllätys tuli, kun otin sisäelimiä pois, osa suolistosta oli vielä kohmeisia/jäisiä.

Kanin paloittelu sujui nyt jo melko hyvin, tällä kertaa tajusin säästää myös keuhkot, jotka viimeksi menivät valitettavasti roskiin :/. Samoin kuin tällä kertaa avasin kallon ja niin ollen myös aivot tuli hyödynnettyä :).  Tämä on se mistä mä pidän, ettei eläimestä mene mitään hukkaan.

Korvat, ja käpälät menivät pakastimeen ja niitä käytettään Viimalle leluina. Yksi lelu kestää sen 2-3 päivää, kunnes alkaa haista tai tulee syödyksi :D. Kuivattaahan näitä voisi myös, kuten esim. Päärynäeläin on tehnyt.
Meillä kun ei ole kuivuria, ja nuo tarvitsevat kuulemma kuivuakseen jopa 10h kuivatuksen tai yli... Niin en lähtenyt siihen hommaan tavallisen uunin kanssa. Joten meidän käpälät menevät roskiin kun alkavat haista :D.

Turkin irrotin myös pupulta ja se on nyt pakastimessa odottamassa, loppuviikon aikana ajattelin koettaa rasvaparkitusta Tälläisella ohjeella. Tämän pitäisi olla melko frettiystävällinenkin, vaikka herra nahkaa vähän maistelisi. Raaka-aineina tuossa parkituksessa käytetään vain ruokaöljyä, kananmunaa ja mäntysuopaa.

Vessakoulutus ja kakkajuttuja

Olemme päässeet pieniä erävoittoja eteenpäin Viiman kanssa.
Aikaisemmin eteisessä kakattiin suoraan peilikaapin eteen lattialle.. 💩💩. Ehkä 3-4 vkoa sitten laitoimme siihen kohtaan maton, ja maton päälle vessalaatikon. Ensimmäisen viikkona ei yhtäkään pissaa tai kakkaa tullut laatikkoon.. Nyt viimeisen kahden viikon aikana on alkanut noin 50% tai hiukan enemmänkin osua jo laatikkoon asti. Eilen näin Viiman kaksi kertaa käyttävän laatikkoa! Ehkäpä se vielä tästä.
Toinen murheenkryyni on ollut keittiön jääkaapin edusta, siihen pitää joka ikinen päivä tehdä tarpeet.. Ja sielläkin on laatikko, mutta ei, sinne ei ehdi pikkunäätä kiivetä, kun hätä yllättää :D. Tässäkin on lievää parantumista havaittavissa, pitäkää peukkuja että hutikakat loppuu jossain vaiheessa. Alkaa nimittäin mennä hermo siihen, että kastelee sukkansa fretinpissaan melkein joka päivä :D

Jäähyboxin olemme saaneet unohtaa lähes kokonaan. Viimasta on sukeutunut ihan hyvin käyttäytyvä pikkuherrasnäätä <3. Kasvojen lähellä täytyy olla varovainen, muta muuten Viima on melko puruvarma käsiteltäessä :)

Meillä oli hetken ongelma kun tällähetkellä emme muista syistä voi Viimaa makuuhuoneeseen päästää. Ilmalämpöpumpun lämmittäessä taloa, ei makkarin oven sulkeminen ole fiksua, silloinhan lämmin ilma ei pääse makuuhuoneeseen. Ja illalla on tosi kylmä mennä nukkumaan jos makkarin ovi on koko päivän kiinni.. Tähän piti siis saada ratkaisu.

Ratkaisu löytyi, kun löysin varastosta sinne unohtuneen vanerilevyn, joka oli aikaisemmalla asukkaalla lämminvesivaraajan edessä suojana.
Levy pysyy hyvin paikoillaan kun toisesta päästä se on työnnetty oven ja karmin väliin ja toiselta puolta työnnetty makuuhuoneessa olevan lipaston ja seinän väliin.
En ole mitannut tuon korkeutta, veikkasin noin 70-80cm. Voi olla, että jossain vaiheessa Viima tuosta pääsee yli.
 Mutta tämä on muutenkin hieman väliaikainen ratkaisu, jossain vaiheessa olisi tarkoitus hankkia tuohon ihan oikea portti. Eli hieman korkeampi levy, pari saranaa ja lukko.

Talvi(turkki) tulee

Tässä muutama päivä sitten kyselin muilta frettiharrastajilta, että miksi meidän Viimalta alkaa hävitä kasvoista kuvio :O. Arvelin itsekin tämän liittyvän talviturkkiin ja sen tuomiin karvan muutoksiin.
Muutamat kuvat lähetin heille katsottavaksi ja sainkin vahvistuksen epäilyilleni, talvi(turkki) se vai tekee tuloaan :)

Tuo ylempi kuva on elokuulta ja nyt tämä ->
Kuva on viime viikon loppupuolelta, eli syyskuun puolivälistä.
Maski tuosta silmien välistä on melkein kadonnut kokonaan :D.

Hassua miten suuri tuo ero on jo, vaikka varsinaisesti viima ei ole vielä pudottanut karvojaan lainkaan, ainakaan lattioilla tai sohvilla ei karvoja näy.
Meillä on kotona lattiat aika viileitä, luulen että tämä voi myös vaikuttaa tuohon, että Viima on alkanut kasvattaa talviturkki näin "aikaisin". Keittiö jossa Viima majailee on myös asunnon viilein huone, lämpötila usein aamuisin n. 18 asteen paikkeilla.
Viileydestä sinänsähän ei fretille ole haittaa, ne pärjäävät kyllä kunhan saavat vedottoman lämpimän nukkumapaikan :).

Viime muutama viikko sitten kirjoitin että Viima vähän temppuilee kanansiipien kanssa, ei enää :D. Päätin kokeilla sitä, että pilkon siivet pienemmiksi, ison kanansiiven (olkavarrellinen) laitoin kolmeen osaan. Ja kas... Seuraavaan iltaan mennessä kaikki oli hävinnyt :)

Tämä kokeilu tuolla kissanruoalla oli surkean epäonnistunut... Neljä tai viisi palaa koetin sulatettuna tarjota Viimalle, yhteenkään se ei edes koskenut, nuoli vain sulavat liemet kupin pohjalta.. Ja koska hoitokoirakin lähti jo omaan kotiin, nuo päätyivät roskiin :D. Nämä olisivat vain olleet matkaruokina niin käteviä, kun kuitenkin sisältävät yli 90% lihaa, mutta se on sitten matkoillekin keksittävä pakaste- tai kuivattuja ruokajuttuja :).

Vimma söi aika hurjia määriä ihan syyskuun alkuun asti, yksi esimerkkipäivä voisi olla vaikka seuraavanlainen:
aamu: 2-3 kanapullaa
päivä: hiiri
ilta: 2-3 kanankaulaa

Sitten Viima vain yhtäkkiä "lopetti" syömisen, ei siis lopettanut mutta siltä se tuntui, kun määrä tipahti puoleen tuosta :D. olihan viima siinä vaiheessa jo 5kk:tta, joten ensimmäisenä epäilen sen vain olevan sitä, että Viiman kasvu on nyt loppumassa tai ainakin vahvasti hidastumassa. Kasvattajakin tämän vahvisti kun asiasta kysyin, että näin taitaa olla. Nykyisin viima saakin sitten ruokaa kaksi kertaa päivässä ja määrät ovat about tätä luokkaa:
Aamu: kanapulla ja kivipiira
ilta: 2 kanankaulaa

Joskus tuntuu, että kyselen ihan hölmöjä kysymyksiä kasvattajalta tai muilta frettiharrastajilta, ja ehkä se näin onkin. Itse silti ajattelen, että on parempi kysyä, kuin jäädä epätietoisena miettimään ja huolehtimaan. Varsinkin kun kyseessä on lemmikki josta itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta, joten kaikki nämä asiat tulevat eteen ensimmäistä kertaa.
 Koiran kohdalla olisi oma varmuuteni paljon isompi, että tiedän miten milloinkin toimia.

Viiman oma sivu päivitetty

Viiman omaa sivua on nyt hieman päivitetty, uusilla kuvilla ja pienellä kuvauksella siitä millainen Viima on
Klick <-

Alkuviikon aikana tulossa vielä uusi postaus, aiheena mm. Talvikarvan vaihto ja ruokailu, olkaahan siis kuulolla :)

Muuttuva labyrintti

Viiman joka päiväinen, paras leikki ikinä, jos häneltä itseltään kysytään on "muuttuva labyrintti"

Eli siis sohvatyynyjen takana/alla/päällä/välissä/kaikkea mahdollista ryömiminen/pomppiminen/kaivaminen/jahtaaminen jnejne.. Sohva näyttää tältä, joka ikinen kerta viimeistään 10minuutin kuluttua siitä kun Viima herää :D.

Aluksi tosiaan koetimme kieltää sohvatyynejen takana hengailun ja möyrimisen..
Mutta eihän siitä mitään tullut, sen suhteen on siis luovutettu ja Viima saa peuhata tuolla luvan kanssa, niin kauan kunhan ei raavi sohvaa. Raapimisesta joutuu jäähylle :D ja tämänkin viima on oppinut melko hyvin jo.

Sohvatyynyt on onneksi nopea nostaa takaisin pystyyn, kunhan pieni näätäterminaattori nukahtaa taas jonnekin nurkkaan <3 .

Entäs muu kämppä?
Keittiöstä löytyy yleensä aina lihajemmoja.. (jei..!) viimeksi eilen löytyi kaksi päivää piiloteltu kanan siiven pala.. Huh sitä hajua!

Pikainen räpsäisy miltä olohuoneen lattia näyttää Viiman jäljiltä (ja löytyy kuvasta tarkkaan katsoen jopa se näädän pääkin), Viima aina hakee noita pahveja pahvinkeräyslaatikosta keittiöstä ja tykkää raahailla niitä ympäri kämppää :D

Fretti ei siis ehkä ole ihan sellaisen ihmisen valinta, jolle järjestys, siisteys ja tavaroiden pysyminen ojennuksessa on tärkeä asia.
Viimaakin levittää lelunsa ympäri kämppää vähintään 3-4 kertaa päivässä, ja yleensä niitä ei siinä välissä siivotakaan, korkeintaan potkitaan sen verran sivuun, ettei niihin kompastu kotona kulkiessa. Iltaisin heitellään lelut koriin olohoneeseen, josta seuraavana aamuna alkaa taas sama rumba 😂🙈❤.

Viima on hieman alkanut räknätä ruoan kanssa, tai tarkemmin kanansiipien kanssa, kaikki muu ruoka uppoaa hienosti edelleenkin, mutta kansiivet on vähän.. No, niitä vain piilotellaan ja haudotaan jemmoissa. Johtuneekohan luista, että jostain syystä nyt herra on päättänyt ettei niitä jaksa pilkkoa :D. No, mehän emme periksi anna vaan siipien tarjoaminen jatkuu edelleen, ehkä muutaman osaan pilkottuna. Eiköhän ne ajan kanssa ala maistua, toivottavasti.

Olemme muuten ilmoittautuneet ensimmäiseen näyttelyymmekin, mutta siitä enemmän vähän myöhemmin :).

Vilkaisu taaksepäin

Palataanpa Tähän tekstiin jossa pohdin mitä muutoksia pitää tehdä ennen fretin kotiutumista. Miten kaikki sujui, riittikö turvatoimet 😁?

Suurin osa näistä muutoksista on ollut toimivia ja hyväksi havaittuja.

Avaimet muistamme nykyään laittaa naulakkoon eteiseen ja olohuoneessa sohvalla tai tv-tasolla ennen lojunut pikkusälä joka kuitenkin on melkein päivittäisessä käytössä, kuten puhelimen kuulokkeet jne. säilytetään nykyään sohvalla kannellisessa tiiviissä rasiassa jota fretti ei saa auki.

Tv-tason alle pääsy on estetty kompostikehikosta pätkityillä paloilla, jotka on kiinnitetty mustalla jeesusteipillä, EI kaunista, mutta toimii hyvin.

Makuuhuoneen lipaston alle pääsy on tukittu pahvilla ja teipillä. Sitä on jo vähän revitty, mutta koska muista syistä Viimalta on nyt makuuhuoneeseen pääsy kielletty, niin ongelma ei ole kovin akuutti. Lisäksi luulen että kun Viima taas pääsee makuuhuoneeseen, se ei enää mahdu sinne lipaston alle, Viima on kasvanut niin hurjasti :D
Samassa lipastossa on kulma, josta koira oli järsinyt taustapahvi pois, niin että yläosasta lipastoon pääsi myös takakautta. Se tukittiin myös pahvilla ja teipillä (lipaston sispuolelta, ulkoapäin asiaa ei meinaa huomata). Tämä on toiminut hyvin.

Wc-/kylpyhuoneessa emme ole vieläkään tukkineet Viiman pääsyä lämminvesivaraajan taakse, mutta sekin on tällähetkellä tarpeetonta, koska Viima ei pääse kylpyhuoneeseen lainkaan. Tämä on kyllä työn alla ja toteutetaan jossain vaiheessa.

Ainoa oikeastaan vahinko mikä on Viiman kanssa päässyt käymään on se, että aliarvioimme sen kiipelykyvyn, ja kaveri pääsi kaivelemaan kukkatelineellä olleita kasveja. Kultaköynnös onneksi pelastui, mutta vieressä ollut joulukaktus heitti henkensä :D.

Aiemmassa postauksessani kerroin siitä, että Viima on alkanut nukkua enemmän ns. Näkösälle ja meidän ihmisten vieressä lattialla, sohvalla jne. Ihanaa, tämä kehitys vain jatkuu ❤. Toissailtana Viima taas nukahti minun viereen peiton päälle olohuoneen lattialle.

*Haukotus* Elä kuvaa, mä nukun nyt!!

Tämä possu en se kuvapostauksessakin mainittu, aivan loppuun leikitty lelu :D

Tämä vain on Viiman tärkein omaisuus <3. possu piilotetaan hyvällä huolella joka päivä ja välillä sitä käydään vähän hellimässä (=lue; nylkyttämässä) jossain piilossa.
Tämän tilalle pitäisi ostaa uusi, mutta.. kuten jokainen muistaa omasta lapsuudesta ja tiedät jos sinulla on nyt lapsia.. Ei sitä lapsen tärkeää (uni)lelua noin vain mennä vaihtamaan 😲😄.

Tässä kolmen kuukauden aikana mitä Viima on elämässämme on ollut, on aika moni realiteetti tullut vastaan.. xD
Alkuksi ajattelimme esimerkiksi että ruokimme Viiman vain häkkiin, JOS pystyisimme pitämään niin, ettei ruokia piilotettaisi ympäri kämppää.. No, aika pianhan se kävi selville, ettei se todellakaan onnistu :D. No, se oli arvattavissa ja onneksi Viima pitää vain kahta vakiopiiloa (vielä..) joten ne on helppo tarkistaa kerran päivässä, ettei mitään ruokaa jää haisemaan.
Aluksi myös yritimme estää Viimaa menemästä sohvatyynyjen taakse.. Mutta jossain vaiheessa totesimme että kieltämällä väsytämme vain itseämme enemmän. Joten yleensä sohvan selkätyynyt ovat joko istuintyynyjen päälle kaadettuna tai lattialle viskottuna :D
Sohvan raapimisesta/kaivamisesta joutuu sen sijaan kyllä edelleen jäähylle.

Sitten hetkeksi ihan muuhun kuin frettiaiheeseen.
Itse hurahdin tässä loppukesästä bujoiluun (bullet journal), eli eräänlaisen kalenterin tekoon.
 Onko teillä rakkailla lukijoilla kiinnostusta yhteen Bujo-aiheiseen postaukseen? 

Ruokatilaus saapui ja kuulumisia

Lempimuonan tilaus saapui (jo viikko sitten.. Anteeksi radiohiljaisuus)
Joten.. Tarkastaja pääsi heti työhönsä

Hmm... Tulihan varmasti kaikki mitä äippä .. MINÄ tilasin..?

Joo!! Kivipiirat löytyy.. Entäs sydämet..?

Tällä kertaa ostoskoriin vilahti mm. Broilerinjauhelihapullia; pötköjä piti ostaa, mutta koska se oli lempimuonalta loppu, päädyin valmiisiin pulliin tällä kertaa.
Viimeksi pähkäilin vähentyneen pakastintilan kanssa, nyt sain ainakin hetken auttavan ratkaisun. Ostan siis toisen frettiharrastajan kanssa puoliksi 10kg:n laatikon Broilerin selkärankoja, eli 5kg:a molemmille. Tuo 5kg:a on paaaaljon helpompi saada sullottua pakastimeen kuin 10kg:a.

 Viima on alkanut ilmeisesti luottaa meihin ja kotiutua nyt ihan tosissaan. Viimeisen parin viikon aikana se on alkanut nukahdella "minne sattuu" eli ihan näkösälle ja syliin ❤❤

Aiemmin Viima on mennyt aina nukkumaan häkkiin omaan petiin, tai keittiössä olevan akvaarion alle.
Viereinen kuva on viime viikolta, kun Viima oli ensin leikkinyt reilun tunnin ja alkoi väsyn iskiessä hakeutua meidän lähelle. Lopulta se sitten sippasi J:n jalkoihin keskellä olohuonetta. Tämä oli erityisen ihanaa että Viima alkaa ottaa j:nkin nyt omaksi ihmisekseen selkeästi enemmän.




Viima oli viime viikonlopun J:n kanssa kahdestaan kotona kun minä olin vapaaehtoisena eräällä leirillä.
 Vähän jännitin miten se sujuu, en niinkään J:n osalta, tiedän ja luotin että hän pärjää Viiman kanssa kyllä. Mutta se että miten paljon Viima kiusaa J:tä ja puree häntä...?
Viikonloppu meni kuitenkin tosi hyvin, vain muutama pieni näykkäisy, ihan normaalia siis ❤. Viima ei myöskään reagoinut siihen kun mä tulin kotiin mitenkään erikoisesti, ei esim. Osoittanut mieltään siitä että hänet on nyt "hylätty". Tosin osoitti mieltään, kun mä koetin liikaa rapsutella ja sylitellä vkl:n jälkeen, kun podin näätäikävää :D

Viima on myös alkanut tummua turkistaan ihan selkeästi, lieneekö hormonien syytä vai lähestyvän syksyn, tekeekö talviturkki tuloaan 

2kg:a rakkautta

Tämä on hurjaa, miten nopeasti pieni näätä kasvaa.. :O
Heinäkuun lopussa, kun oli joukkorokotus linnunmäellä Viima painoi siellä n. 1,3kg. Ja nyt poika on jo ylittänyt 2kg rajan. Alkaa olla vaikeaa pitää Viimaa paikoillaan sylissä enää yhdellä kädellä, kun ei sormet yllä pojat ympäri kunnolla :D. Mielestäni Viima ei silti ole läski, jäntevä ja isohko poju vain.

Tässä pitää alkaa kohta suunnitella ruokatilausta, nyt vain ongelmana on se, että kun meillä oli se keittiöremppa ja siinä yhteydessä vaihtui jääkaappi-pakastin, niin tässä uudessa on entistä vähemmän pakastintilaa. En tiedä, miten saamme mahtumaan sen 10kg laatikon kauloja tai siipiä + muut ruoat :D. No, nyt seuraavaan tilaukseen lähtee kyseisestä syystä vain luuttomia lihoja, luullista on vielä vähän pakastimessa, täytyy ennen seuraavaa kanankaulalaatikon tilaamista pitää huoli, että pakastin on täysin tyhjä.
Ensi viikolla taas lempimuonan auto kurvaisi tänne meidän suunnalle, joten viikonlopun aikana täytyy tilaus laittaa eteenpäin :).

Suurin osahan koirien ja kissojen ns. Märkäruoista, on vain turvotettua kuivaruokaa noin karkeasti sanottuna, sekä sisältää viljaa melko paljonkin (useat ruoat n. 30-40%), tästä syystä ne eivät luonnollisestikaan sovi fretin ruokavalioon.
Ruotsalaiset Mjau-kissanruoat ovat sellaisia jotka ovat täysin viljattomia, ja joita olemme käyttäneet omilla koirilla täydentämään nappularuokavaliota.
Ajattelin, että testaan Viimallekin näitä, sitten piti miettiä, miten saan isohkon purkin käytettyä niin ettei se pilaannu..

 Kaivelin hetken kotona kaappeja, ja ratkaisu löytyi lopulta melko yksinkertaisesti keittiöstä:
Eli lusikoin lihahyytelö kahteen isohkoon ja syvään jääpalamuottiin. Tuo purkki riitti juuri kahteen muottiin, eli meille sattumalta sopiva määrä.

Kananhyytelö sai olla pakastimessa yön yli, ja aamulla irroittelin palat muotista ja laitoin nimilapun kera pakastepussiin. Nyt on kätevä ottaa pala kerrallaan sulamaan ja katsoa mitä Viima näistä tykkää. Ja jos ei tykkää, onneksi hoitokoiramme varmasti pistelee hyvällä halulla poskeensa nämä :D.

Pastakaivuri

Voihan kaivuuinto 🙈
Fretithän ovat innokkaita kaivajia, ei siinä mitään. Nyt alkaa meillä ihmisillä mennä hermot siihen, että vessalaatikoita kaivetaan kaikki puupelletit lattialle..
Onneksi Viima ei sentään kaiva niitä laatikoita joita käyttää tarpeiden tekemiseen, mutta koska meillä on vielä tarjolla muutama ylimääräinen laatikko (joita viima ei koskaan käyttänyt..) niin ne ovat hänen mielestään tarkoitettu kaivamiseen, tietysti!
 Asialle oli siis koetettava tehdä jotain.

Kauppalistaan sujahti siis loppuviikolla viesti "makaronia"

En tiedä, oliko virhe ostaa näin pientä makaronia.. Aluksi tarkkailin siis kovasti kun Viima kaiveli laatikossaan, koska joka ikinen kerta sain sen kiinni suu täynnä kuivaa makaronia, jotka kyllä sylki samantien pois, eli onneksi syöminen ei näyttänyt kiinnostavan. Mutta silti olen hieman huolissani että jos makaronia tarttuu vaikka kurkkuun ja alkaa siellä turvota tms.
Mutta nyt kun laatikko on muutaman päivän ollut käytössä, on into niiden suuhun ottamiseen selvästi vähentynyt, ilmeisesti näätälapsi on huomannut, etteivät ne maistu niin kovin hyvältä :P

Kotoa sattui löytymään Tuollainen sopiva muovilaatikko valmiiksi. Kansikin löytyi varaston perukoilta, vaikka se hieman olikin ns. ottanut osumaa kulmistaan. Mutta se hoitaa silti tehtävänsä, eli pitää makaronit sisällä Viiman intoutuessa kaivamaan kunnolla.

Vielä Viima ei ole lopettanut vessalaatikoiden kaivelua, enkä ehkä elättele edes toivetta, että se kokoaan loppuisi, se taitaisi fretin kanssa olla liian suuri haave 😁. Mutta jos edes suurin osa kaiveluinnosta suuntautuisi tuohon sallittuun laatikkoon, olisi tilanne jo paljon parempi, ainakin omistajan hermoja ajatellaan.

*Tässä oli video kaivuupuuhista*

joka ei toistaiseksi toimi.. Selvitellään asiaa ja toivotaan että alkuviikon aikana saan päivitettyä tänne toimivan videon.
Sillä aikaa, käykää kurkkaamassa eri kaivuuvideo täältä: Viiman instatili

Kaiken kaivamisen ja muun touhottamisen jälkeene Viima nukahti viereeni olohuoneen lattialle, rankka päivä pienellä näädällä <3

My Day- päivä kuvina

Itse olen aina pitänyt paljon jos blogeissa on näitä My Day-päivä kuvina postauksia, joten.. Pitäähän sellainen itsekin toteuttaa :)

Tässä tämä päivä kuvina:

Klo 8.30
Kunhan sain itseni ylös nukkumatin huomasta, ja kahvia tippumaan, oli aika katsoa mitä menussa olisi Viimalle tarjolla aamupalaksi. Tänään oli sisäelinpullia ja sydämiä, kuvaan tosin eksyi vain yksi sydän.. koska lahjoin Viiman muilla sydämillä pysymään pois kimpustani kuvaamisen ajan :D

Klo 8.30-9.30
Leikkihetki Viiman kanssa, tästä ei tullut yhtään onnistunutta kuvaa :/
Mutta arvatkaa vain, kuinka vaikeaa on kuvata tuhatta ja sataa kiitävää yön sikeitä unia vedellyttä näätälasta 😆.




Klo 10.45-11.55
Viiman aamun toinen leikkihetki, johon sisältyi mm: ankka-lelun jahtaamista pitkin makuuhuonetta. Oikean puoleisessa kuvassa taas Viima heräsi, kun menin etsimään että mihin frettiherra katosi, hän vain oli nukkunut sängyn takana makkarissa.

Klo 12-15 Viima häkissä, koska minun ja J:n työvuorot menivät päällekäin.

Klo 15.15 Olen kotona ja avaan Viimalle häkin, jotta poika pääsee taas tutkimusmatkoilleen.

Viima oli hieman sisustanut häkkiä yksin ollesaan, fretille paremmin sopivaan muotoon..

Ja sitten tuli ihminen joka meni ja laittoi kaiken "järjestykseen"

Tuo kuvissa näkyvä possulelu on sellainen joka on meillä ostettu koirille jo aikapäiviä sitten, ja oli tarkoitus että "katsotaan kestääkö se fretillä ja heitetään sitten pois". Mutta, tästä possusta on tullut Viiman SE tärkeä lelu. Kohta tuo on heitettävä pois, ennen kuin menee niin huonoon kuntoon että aiheuttaa vaaraa Viimaalle.  Mutta millä korvata THE Possu? Jos ostamme toisen samanlaisen, oletan ettei se kuitenkaan kelpaa, koska ei tuoksu samalta jne.

Klo 15.30
Viiman välipala ja iltapala sulamaan:
Broilerin kivipiira 3kpl:tta ja iltapaksi Broilerin siipi

Välipalan sulamista odotellessa siivosin Viiman vessalaatikot häkistä. Häkin laatikko on ainoa joka tarvitsee siivota joka päivä. Muita laatikoita Viima käyttää sen verran vähemmän, että joka toinen tai kolmas päivä riittää hyvin.

Tässä näkyy hyvin, miten tuo itsetehty pellettilaatikko toimii :).

Klo 16 välipalatarjoilun aika

Klo 16.30

Tänään oli ulkoilupäivä, nyt kun kuumimmat helteet ovat ohi,ja ulos uskaltaa taas mennä, ilman että näätä ihan paistuu.

Kävimme taloyhtiömme takapihalla ja tuossa viereisellä hiljaisella hiekkatiellä kävelemässä. 

Takapihalla Viima menee tosi hyvin, tutkii ja kaivaa. 

Mutta kun pitäisi lähteä pihalta tielle, joka on avoin... Alkaa pikkuista näätää jännittää ja lyödään jarrut päälle. 

 Ensin siis teimme kierroksen Viima vakiopaikoissa ja Viima kävi kaivamassa yhtä vastustamattoman ihanaa multakasaa. Jonka jälkeen menimme hieman harjoittelemaan istuskelemalla avoimemmassa maastossa ja tutkimalla maailmaa minun sylistä, josta voi tehdä välillä lyhyitä tutmiusmatkoja.

Klo 16.50
Sisälle palatessa, terassilla oli jotain tosi jännää jota Viima ei ollut huomannut aiemmin. Pitihän sitä sitten vähän kurkistaa..

                                                             Hui! Vettä!! 💦😯😁

Vein Viiman sisälle, ja lähdin vielä itse ulos hetkeksi, poimimaan päivän vitamiiniannoksen:

Klo17:04

Ulkoilun jälkeen Viima kaivoi lelujaan esiin ja leikki hetken niillä, kunnes eteen osui parempi "lelu" eli hoitokoiran kaulanahka.. Kun olin kaksi kertaa kieltänyt napakasti, että ei, koiraa ei kiusata. Ja kun se ei mennyt perille, Viima pääsi jäähylle.

Klo 17.24 

Tein itselleni pari voileipää välipalaksi, ja Viima näytti mitä hän oli mieltä siitä, ettei saanut kaikkea jakamatonta huomiota. Kun hän oli ensin roikkunut mun pohkeissa muutaman minuutin ja koska en reagoinut siihen.. Oli hyvä hetki mennä kakalle 💩💩 suoraan jääkaapin eteen.

Klo 18.00

Viiman väsähdettyä ja nukahdettua olohuoneen nurkkaan, siirsin sen häkkiin nukkumaan ja suuntasin hoitokoiran kanssa pitkälle lenkille. 

Koiralla on viime päivinä lenkkeily jäänyt tosi vähälle, koska tämä kyseinen koira on erityisen herkkä lämmön vaihteluille ja reagoi kuumuuteen jo 20 asteen paikkeilla.. Saati sitten nyt kun lukemat oli 28-32 astetta monta päivää.

Klo18.47
Kotiinpaluu koiran kanssa ja Viiman häkin avaus. Viima jatkaa unia... Zzzzz zz...

Klo21.51
Viiman iltaralli-aika, tässä esillä uusi laji, kettunäätä :D.
Viiman iltapala; broilerin siipi kolahti myös kuppiin, mutta koska pojalla oli kova touhu menossa olohuoneessa, siipi sai vielä odotella syöjäänsä.

Klo23.37
Viima kiipesi häkkiin ja pedille nukkumaan, hyvää yötä frettikansa!
Häkki sulkeutuu ja palvelusväki siirtyy myös nukkumaan

Miten elämä muuttui fretin valloitettua talon?

Nyt kun pieni näätäeläin on asunut kanssamme.. Kun me olemme olleet näädän palvelijoita kohta kahden kuukauden ajan, miten elämä on muuttunut? Kaduttaako päätös fretistä?

Ei, ei todellakaan kaduta päätös ottaa fretti ❤😜.
Tuo pieni näätäeläin on niin syötävän suloinen, hyväntuoksuinen ja hassu... Ja toisaalta, aivan äärettömän raivostuttava, kova puremaan ja hiton itsepäinen.

Elämä itsestään ei ole muuttunut fretin tultua taloon, mutta omaa asennetta ja omaa ajatusmaailmaa on pitänyt muuttaa jonkun verran.
Koirien kohdalla olemme tottuneet koulutettavuuteen, samoin kissa on ollut helpompi opettaa "ihmisten tavoille" (esim. Että johonkin paikkaan ei saa kiivetä tms.).
Fretin kanssa olemme joutuneet oppettelemaan sitä, että edes se sadas käsky/komento/kehote samana päivänä samasta asiasta (esim. Tv-tasolle kiipeämisestä) ei tehoa.. Tai tehoaa noin 10min ja sen jälkeen sama leikki on taas kivaa (varsinkin kun saa omistajan reagoimaan siihen... 😒😆).
Itse laskin kerran, kuinka monta kertaa poistin fretin yhden leikkihetken (n.2h) aikana tv-tasolta... 32 kertaa. Nyttemmin kiellot sinne menemisestä alkavat tehota.. Yleensä kielloksi riittää pelkkä sähinä tai tiukka "EI" komento. Tällä hetkellä Viiman joutuu poistamaan tv-tasolta enää ehkä 3-5 kertaa päivässä.

Erittäin tutuksi tullut lause viime aikoina minun ja J:n välillä onkin ollut: "koeta saada se kiinnostumaan jostain muusta".
Paras tapa saada fretti kielletystä paikasta on tosiaankin vaikka tyhjän muropakkauksen heittäminen lattialle.. Tai heittää huopa olohuoneen lattialle, sen sisällä voi mönkiä ja painia vaikka 20min ihan antaumuksella ja sillä aikaa yleensä ne pahanteot unohtuu.
 Toisin sanoen, fretin kanssa elämä vaatii luovuutta siinä missä koiraa kielletään tekemästä jotain.
Esim. Eilen, Viima halusi välttämättä tunkeutua rikkoutuneen koiranpedin sisään, jossa vanua ja muuta syötynä vaarallista.. Kuusi, seitsemän kertaa kun kaivoimme Viiman pois sieltä sisältä kymmenen minuutin sisällä, totesimme että on vain helpompi luovuttaa ja laittaa peti siksi aikaa pois saatavilta että ehdin parsia sauman kuntoon :D.

Tämä fretin loputon itsepäisyys on ehkä se mikä on meille molemmille ollut suurin yllätys siinä mitä fretin kanssa tuli vastaan.
Siinä missä koiran pennulle riittää jonkun asian kieltäminen n. 10-30 kertaa ennen kuin pentu tajuaa että "ok, tämä asia ei ollut toivottu, tätä ei kannata tehdä". Fretin kanssa saman asian saa kieltää 1000 kertaa, ja senkin jälkeen fretin pitää vielä kokeilla että "entäs jos se nyt olisi sallittua" 🙈.
Emme toki vertaa itse frettiä kaikessa koiraan, tai olettaneet että fretti olisi kuin koira. Mutta näin blogissa se on helpointa antaa jokin esimerkki mihin verrata.

Meillä on nyt Viime viikosta asti ollut koira hoidossa, ja on vielä noin kaksi viikkoa.
Viima on tottunut jo kasvattajan luona koirien hajuun ja ääniin. Ymmärtääkseni koirat eivät ole frettien "pentulaatikoissa" vierailleet, mutta fretti huoneessa kylläkin kasvattajan luona.

Viima otti koiran vastaan hyvin, nuuski nätisti ja antoi koiran haistella. Koira vähän suhtautuu varauksella Viimaan, kun ei oikein tiedä mikä eläin se tuollainen hassulta haiseva venynyt kissa oikein on :D. Viima koettaa hieman näykkiä anturoita, mutta koira ja fretti eivät olekaan yhdessä lainkaan valvomatta, joten pääsemme puuttumaan jos Viima alkaa näykkiä koiraa. Näykkimistä seuraa automaattinen jäähyboxi-tuomio, pikkuhiljaa Viima alkaakin tajuta, että koira kannattaa jättää rauhaan jos itse haluaa hillua ja leikkiä :D.

Muuten Viiman kanssa ei juurikaan tarvita jäähyboxia, jäähyaition ovi heilahtaa tällähetkellä oikeastaan vain jos kiipeää killettyyn paikkaan (ainoa kielletty on se tv-taso) tai kiusaa koiraa. Näykkiminen On tällä hetkellä loppunut tosiaan lähes kokonaan, leikin yhteydessä joskus saa hammasta, kun pieni fretti on niin kierroksilla, ettei ehdi katsoa mihin hampaansa iskee (näistä vahingoista ei tietenkään joudu jäähylle).

Aluksi Viima puri J:tä enemmän kuin minua. Nyt tilanne on tasoittunut ja Viima sekä uskoo meitä molempia yhtä hyvin, että myös näykkii/kiusaa meitä yhtä vähän tai paljon, päivästä riippuen :D. Molemmat myös antavat ruokaa ja tekevät kaikkia hoitotoimenpiteitä, kuten alusta asti tarkoitus olikin, että Viima tottuu molempien käsittelyyn.

Remonttikuulumisia

Nyt alamme kohta päästä blogin kanssa normaaliin päivitystahtiin.
suurin osa keittiöremontista on urakoitu, välitilat keittiöstä on vielä laittamatta ja sokkeli puuttuu. Sokkelin puuttumisen takia emme vielä voi pitää Viimaa koko asunnossa vapaana, koska sokkelin kautta pääsisi mm. Seinän väliin jne. Nyt koetamme keksiä, miten saamme rajattua keittiön pois Viimalta, jotta hän voisi olla muussa asunnossa vapaana. Keittiömme ei siis ole varsinainen avokeittiö, mutta keittiön ja olohuoneen välinen oviaukko on iso (n. 120cm leveä) eikä siinä ole ovea lainkaan.

Viimahan on siis asunut viimeiset 10päivää meidän makuuhuoneessa. Häkki on Viimalla sielläkin ollut auki lähes koko ajan. Yöksi Viima menee häkkiin, mutta yöt Viima nukkuu muutenkin rauhallisesti.
Koska Viimaa ei voi päästää koko asunnon alueelle vapaaksi.. Ja toki eläin kaipaa omistajansa seuraa mahdollisimman paljon.. Joten mitä tekee omistaja(t)?
Olemme siis joka ilta istuneet makuuhuoneessa ja katsomme tabletilta suoratoisto-ohjelmia ja leikimme samalla Viiman kanssa noin kahden tunnin ajan. Tämän lisäksi käymme päiväsaikaan viettämässä vuorotellen J:n kanssa lyhyempiä aikoja Viiman seurana.

Ennen..

Ja jälkeen..

Toinen puoli keittiöstä, jälkeen.

Nämä kuvat eivät nyt ole mitään sisustuslehti-kamaa :D. Remonttitarvikkeita, ruokia ja muita on esillä.. Mutta sellaista se remontin keskellä eläminen on, eikä tämä ole sisustusblogi, onneksi :D
Saatte kyllä sitten ihan kunnon kuvat, kun koko remppa on täysin valmis :)

Muuten täällä on elämä sujunut Viiman kanssa aivan normaalisti, poika kasvaa ja voimistuu joka päivä. Tällä hetkellä näykkiminen ja pureminen on vähäisintä mitä se on Viiman meillä ollessa ollut. Mutta kuten kasvattajamme totesi joukkorokotuksessa "saatte hetken hengähtää ennen uhmaikää"

Viima on oppinut viimeisen kahden viikon aikana uusia temppuja, mm. Kiipeämään sänkyyn, sekään ei siis ole enää frettivapaa alue :D
Viima opetteli myös kiipeämään kukkatelineenä toimimaan kolmihyllyisen metallipöydän päälle. Aamulla kesken keittiörempan havahduin siihen että makuuhuoneesta kuuluu kummaa kolinaa... Joulukaktus ja kultaköynnös olivat saaneet pientä pöllytystä tulevalta hortonomifretiltä :D Nyt metallipöytä nököttää yksinään tyhjänä makuuhuoneessa ja kukat ovat evakossa. Katsotaan mitä kukille, mahdollisesti ne amppelit :)

"Kato äiti! Mä pääsin!"