8.6.2020

Päiväretki Turkuun

Olen tässä elänyt mukana M&H:n fretin hankintaa ja jutellut itsekin saman kasvattajan kanssa jolta heille on tulossa pentu, eli Sotatanssin Sariannan.
Itsekin haaveilin josko meille olisi tullut mahdollisesti pitkäkarvainen/puoli pitkäkarvainen poikapentu.
 Jonkin aikaa asiaa harkittiin kun vapaana oli sijoitukseen pk-poika. Päädyimme kuitenkin siihen, että koska olen itse koronan takia ollut lomautettuna 2kk niin rahallisesti ei ole järkevää ottaa pentua juuri nyt.

No, jotta pentukuume ei ainakaan helpottaisi, Sarianna toivotti myös mut tervetulleeksi mukaan kun M&H menevät katsomaan pentuaan. 

Tiistaina siis koetti päivä kun he nappasivat minut kyytiin ja lähettiin ajelemaan kohti Turkua.

Menomatka sujui hyvin, yhtä pientä kahden korttelin edes takaisin ajoa lukuun ottamatta😂 kun gps-sekoili, siitäkin selvittiin ja kohta kurvattiinkin Sariannan pihaan.

Takapihalla oli playpen, josta löytyi supersuloinen Mallu, 5 pientä ihanaa frettiä ja harvinaisempi ihmislajin edustaja 😆. 

Juttelimme, sylittelimme frettejä ja nuuhkimme pentutuoksua. Sarianna etsi mikä pennuista on juuri M&H:n ja pianhan se pörröinen pallero löytyi: 

Saanko esitellä:

Sotatanssin Trinidad Scorpion "Kari" 



Kari nukahti isin syliin❤️🐾 
Koska oli kuuma päivä, frettien aitaus oli puoliksi varjossa ja puoliksi auringossa ja välillä pentuja vilvoitettiin viileällä vedellä.

Mallu ei poikasistaan ollut enää kovin huolissaan, ovat isoja ja meneväisiä sekä pörjäävät ilman emon hoivaa jo.  Mallu lähtikin tänään oman laumansa luo mammalomalta. 

"onneksi" pentu jota Sarianna minulle tyrkytteli oli saanut oman perheen edellisen viikon lauantaina. Olihan se pörrösuklaapallo niin suloinen, että hyvin vaikeaa olisi ollut olla varaamatta vapaata pentua :D. 

Sitten oli kotimatkan aika, tässä vaiheessa meillä kaikilla oli jo kiljuva nälkä ja pähkäilimme hetken mihin menemme syömään. Totesimme että koska nälkä on kova lähdetään ajamaan takaisin ja katsotaan mitä ruokapaikkoja bongataan matkan varrelta. Ensin tuli vastaan ABC, se kelpasi meille.
Itse olen syönyt abc:llä viimeksi varmaan 5-7v. Sitten ja se ei ollut kovin hyvä kokemus.. Joten tällä kertaa pitää antaa kyllä pisteet pizzasta. Rapeaa, pohja ohut ja hyvää! 


Kiitos M&H seurasta ❤️😘

5.6.2020

Ruokatilaus ja tiputesti

Ruokatilaus ja treffit

Vauhtiraksun tilaus, josta kerroinkin viime postauksessa saapui perille. 
Uusi kotiinkuljetus (ulkoistettu, ei vauhtiraksun itsensä ajama) toimi hyvin! Pakasteet tuli jäässä ja kuljettaja oli paikalla siihen aikaan kun oli arvioitu. Tilaamme varmasti uudelleenkin.

Vauhtiraksusta saa muutamia tuotteita joita ei saa yleensä  käyttämästämme Lempimuonasta, esim. Broilerin rasvaa, broilerin palalihaa ja tipuja

Tilauksessa tuli:
10kg kanankauloja 
Siipiä
Kivipiiraa 
Sydämiä
Broilerin palalihaa
Broilerin rasvaa
Tipuja
Jauhelihaa
Sisäelinpullia
M&H :n tilaus

Viiman tilaus

Me testasimme nyt tipuja ekaa kertaa, enkä siksi ostanut kuin 3kpl:tta, jos ne sitten jäävätkin syömättä..
 Olisi pitänyt ostaa heti vaikka se 10kpl, nämä olivat hurja hitti! Taitaa olla viiman uusi herkku nämä tiput!

Saattaa siis olla, että seuraavakin ruokatilaus tulee vauhtiraksun kautta, vaikka siellä joutuukin alle 99e tilauksessa maksamaan 14e kuljetuskuluja. Mutta pitäähän sitä mammanmurupullalle pienelle fretille tipuja saada 🙄❤.

M ja H kävivät hakemassa oman osuutensa vielä samana iltana ja siinä jutellessamme minä samalla irroittelin 5kg:a kauloja toisistaan että sain ne omaan pakastimeen ja saatoin antaa loput M&H:n mukaan.

Heidän kanssaan jutellessa aika vierähti taas hurjan nopeasti ja 2h ei tuntunut missään :D  mutta kivaa oli vaihtaa kuulumisia, kuunnella toisten intoilua pennusta ja vastailla muutamaan kysymykseen.




Ps. Osallistukaahan vielä myös Päärynäeläimen arvontaan 🐾👍

29.4.2020

Kuulumisia

Aikaa on taas kulunut viime päivityksestä, pahoittelut siitä!
Täällä on kärsitty pienistä teknisistä ongelmista joiden takia blogin päivitystahti on hieman kärsinyt. Jospa nyt pääsisi taas normaaliin malliin tämän kanssa 😀.

Meille kuuluu siis  kaiken kaikkiaan hyvää.
Korona toki rajoittaa elämää, mutta niin se tekee nyt kaikilla, joten samassa veneessä ollaan.


Viime viikolla oli pieni paniikki-hetki taas.. viima sai illalla häkkiin kanin kylkiluita ja selkärankaa. Aamulla kun J tuli yövuorosta ja viima heräsi samaan aikaan, ja alkoi oksentaa. Viima oksensi noin 5-6 kertaa, sitten pääsin katsomaan sen kurkkuun.. Eikä!! Luu..

Mä aloin googlata koska eläinlääkärit aukeaa..  Vielä oli tosin liian aikaista edes soittaa, mutta oli tiedossa jo valmiiksi.
Viima oksensi vielä pari kertaa. Ja HUH!! Onneksi J huikkasi ”nyt se taisi saada sen pois" ja kyllä! Häkin pohjalla oli noin 1cm mittainen pala kanin kylkiluuta.       


Kylläpä taas säikäytti!
Viikonloppu meni sitten pelkällä jauhelihallda ja muulla luuttomalla lihalla, ettei kurkkuun satu ja saa parantua rauhassa. Jauhelihamössö onneksi upposi todella hyvin, ei tuntunut kurkku vaivaavan.

Muuten täällä on sujunut kaikki hyvin, mitä nyt mäkin intoilen tästä M:n ja H:n frettivauvasta :D edelleen vaihdellaan M:n kanssa viestejä melkein päivittäin. Saattaa olla, että mä vielä varastan sen pikkuriiviön joskus kun hän pääsee kasvattajalta kotiin.
Ei vaan, pääsen varmasti tapaamaan tätä pukkuista leikkitreffien parissa jne. tulevaisuudessa😍

Meidän piti tilata ruokaa Viimalle ja sain päähäni kysyä, haluavatko ja uskaltavatko M ja H mukaan tilaukseen kun pentu on vasta hiukan yli viikon ikäinen. Eilen sitten lähti kimppatilaus siis vauhtiraksulle (nyt kun heillä on kotiinkuljetus!!).

Tulossa olisi mm:
10kg kauloja
Siipiä
Jauhelihaa
Kivipiiraa
Sydämiä
Broilerin rasvaa
Tipuja
Broilerin palalihaa
Sisäelinpullia

20.3.2020

Frettiesittely Hyvinkäällä

Olimme you little thief-blogin porukan kanssa Hyvinkään Faunattaressa sunnuntaina 8.3. Klon12-16 esittelemässä frettejä.
You little thief:n tiimi oli ihanana tulostanut ja laminoinut seuraavat kyltit meille molemmille:

Klikkaa kuva suuremmaksi niin teksti näkyy ;)

Ovat varsin näppäriä, jäävät varmasti meille vakituiseen käyttöön esittelyissä ja tarpeen mukaan näyttelyissä. Vaikka näyttelyissä harvemmin on ns. Ulkopuolista porukkaa joka ei tietäisi sitä että kädet on desinfioitava kun käsittelee jonkun muun eläimiä.



 Paikalle saapuminen meni vähän tiukalle mutta 11.50 aitaukset oli pystyssä ja fretit aitauksessa. Aitausten edessä meillä oli pieni pöytä, jossa oli käsidesit esillä ja frettiliiton tulostettuja esitteitä. Porukkaa alkoikin heti valua sisään kellon tullessa 12. 



Ihmisiä riitti melko tasaisen virtana, niin ettei suurempia ruuhkia syntynyt, joka on tietysti kätevää siksi että silloin me esittelijät ehdimme paremmin huomioida ja kuunnella jokaista kävijää.








Paikalla kävi myös muutama freteistä selkeästi enemmän selvää ottanut tai frettiä harkitseva pariskunta/ihminen. Muutama heistä kävi paikalla pariinkin kertaan 😗. Näiden ihmisten kanssa on aina mukava jutella ja heiltä saa myös vähän haastavampia kysymyksiä jne. 

"Milo" - Asser Hunter's Mannerheim 

Meillä oli suunnitelmissa kysyä tälle keväälle muutama muukin fretti-esittely tässä Hyvinkää-Hämeenlinna välillä eläinkaupoissa, mutta koska korona iski voimalla.. (tämän esittelyn aikaan suomessa oli vasta muutamia tapauksia). Katsellaan sitten syksymmällä näitä esittelyasioita uusiksi.

Kiitos kaikille kävijöille ja eritoten you little thief:n porukalle seurasta ja mukaan innostamisseta, otetaan uusiksi kun mahdollista 😍




Eräs pariskunta joka oli hyvinkään frettiesittelyssä ja jonka kanssa vaihdoin kuulumisia myös myöhemmin fb:n kautta, kävi meillä viime viikolla tutustumassa Viimaan.

Oli mukavaa saada jutella nyt paremmin ja syvemmin aiheesta ja hekin näkivät fretin enemmän ”luonnollissa" tilassa, kuin se kooma-olo jossa näädät loppupäivstä esittelyssä olivat.
Viima osasi jopa käyttäytyä melko hyvin, pari pientä näykkäisyä he taisivat saada, mutta muuten Viima oli oikein nätisti, 1,5h juoksemisen jälkeen Viima jopa nukahti molepien vieraidemme syliin hetkeksi 😊. 

On ollut aivan ihanaa olla mukana seuraamassa tämän pariskunnan fretin hankintaa, olemmekin nyt viestitellet lähes päivittäin. On ihanaa olla mukana siinä fiiliksessä, mitä muistaa itse kokeneensa viime keväänä kun odotimme tietoa Viimasta, odotusta ja jännitystä on ilmassa 😊❤️. 

27.2.2020

Näyttelytunnelmia

Pahoittelut että näyttelypostaus on viivästynyt näinkin paljon. Tässä tämä nyt kuitenkin tulee.

Lauantaina 15.2 pakkasimme J:n kanssa Viiman kantoboxeineen ja ikea-kassillisen muita varusteita (aitaus, hiekkalaatikko, ruoat, pedit jne) autoon ja suuntasimme kohti Tuusulaa ja Valentine ferrets-näyttelyä. Meillä ei onneksi ollut kohtuuton matka, riitti kun starttasimme auton klo 08.

Myönnettävä on, että jännitti aamulla hieman, muistanko/osaanko tehdä kaiken oikein.
 Saavuttuamme paikan päälle olikin heti ovensuussa ilmoittautumispöytä, omalla nimellä varustetussa kirjekuoressa odotti fretin boxiin kiinnitettävä numerolappu.

 Sitten vain etsimään sopivaa paikkaa aitauksen pystyttämiseen. Me olimme paikalla noin 8.45 eli paikalla oli jo melko paljon ihmisiä, mutta sekaan sopi vielä.

 Löysin lopulta tieni päärynäeläimen jengin viereen. Aitaus pystyyn ja Viimalle hiekkalaatikko ja pedit yms. sisään. Viima alkoikin heti syödä kun pääsi aitaukseen ei siis ainakaan stressannut hälystä ja uusista hajuista.

Hieman ikävänä yllätyksneä tuli, että näyttelypaikkana olevan koulun vieressä oli jokin putki-/Tietyö jonka johdosta vesi oli poikki (eli myös vessat pois käytöstä..) näyttelypaikalla klo 12-17 :/. Ikävä yllätys josta näyttelyn järjestäjätkin saivat tiedon aivan viime hetkillä, tästäkin selvittiin. Onneksi noin 5min kävelymatkan päässä oli kauppoja, pikaruokapaikkoja ja huoltoasema joissa pääsi tarvittaessa vessaan.


Sitten olikin vuorossa se jo vuosia sitten käymistäni rotta-näyttelyistä tuttu vaihe.. odottaminen.
No, Viiman arvostelua odottaessa ehti hyvin käydä tutkiskelemassa mitä oli myynyipöydillä. Hienoja petejä ja leikkimatto muun muassa löytyi. Erästä pääkallokuvioista petiä hetken harkitsin ja ihastelin, mutta se jäi ostamatta, meillä kun petejä on, mutta riippareille olisi tarve.
Päivän aikana ehti hyvin vaihtaa kuulumisia monen tähän mennessä vain netistä tutun ihmisen kanssa ja vaihdella myös vähän bujo (bullet journal) tarvikkeita. Kiitos vielä kerran E !

Yhden paikkeilla minua tultiin nykäisemään hihasta; ”hei, lähdetkö syömään?”. Olipa kiva kun pyydettiin porukkaan mukaan vaikka uusi kuvioissa olenkin😍.
 Suuntasimme siis läheiselle Burger King:lle, tällä reissulla meni muuten oma ”neitsyys" kyseisen ravintolan suhteen:D. Kun ihmisten ruokapuoli oli hoidettu, paluumatkalla otimme parkkipaikalta päärynäeläimen porukan autosta siellä odottaneet pari kania, sain siis heidän kauttaan ostettua Viimalle muutaman kanin ruoaksi, kiitos vielä ☺.

Arvostelua odotellessa oli vielä aikaa uppoutua välillä kännykkään, vaihtaa lisää kuulumisia ja käväistä tapaamassa Viiman kasvattajaa, Pickpockets:n Lisaa. 
Meitä moikkaanassa käväisi myös Näätäklaanin väki, jolta Viima sai kasivaljaat, iso kiitos! ❤.

Kasivaljaat olivat itselleni oudot.. Joten jouduin kyselemään vähän apua niiden käyttöön. Hyvän opastuksen jälkeen (ja kiltin "koe-eläimen" ansiosta opin käyttämään niitä :D


Olin ennen näyttelyä ollut hieman huolissaan Viiman painosta. Viima on melko iso poika, vaikka freteillä suurin paino aina ensimmäisenä talvena onkin.
 Viima painoi suurimmillaan 2850g, näyttelyssä noin 2700-2650g. Muutama viikko ennen näyttelyä käydessämme Linnunmäellä eläinlääkärissä saimme hieman moitteita että Viima olisi ylipainoinen.
Omaan silmään ja käteen Viima ei kuitenkaan ylipainoiselta tuntunut,ennemminkin lihaksikkaalta joten olin vähän kahden vaiheilla mitä uskoa. Näyttelyssä Viimaa käsitteli ja tarkasteli useampikin ihminen joilla kokemusta näyttelyistä (tuomarina, sihteerinä tai vain paljon frettejä nähneenä/käsittelleenä) eikä yksikään heistä sanonut Viiman olevan ylipainoinen, suurikokoinen mutta sopusuhtainen kylläkin. Ja kun lopulta tuomarin arviokin oli mm. Lihasmassan osalta ”perfect" alan kallistua siihen suuntaan ettei poju ole läski .

Viiman arvostelu tuli ja meni, sitten odotettiin lisää ja pelattiin välissä näyttelybingoakin. Re call:t kun alkoivat, meinasi leukani tippua lattiaan kun yhtenä nimenä sanottiin ”Pickpockets Firestar" . Viima siis takaisin kantoboxiin ja odottamaan vielä hetki ennen tuomariston päätösten kuulemisia.
Palkintojen jaon alkaessa oli J:kin saapunut jo paikalle (hän toi minut aamulla näyttelyyn ja lähti päiväksi kotiin pelaamaan tietokonejuttuja :D). Se päivän suurin yllätys oli, että Viima oli luokkansa toinen 😍👍.
Olin, myönnettävä on.. lapsellisen ylpeä ja onnellinen sijoittumisesta näinkin hyvin!


Palkintojen jaon jälkeen olikin aika pakata väsynyt näätä (ja emäntä) boxeineen autoon ja suunnata kohti kotia.
Kesän/syksyn aika varmasti osallistumme taas johonkin näyttelyyn kun kohdalle tulee sopiva

Viiman palkintoon kuului mm. Peti, rapiseva lintu-lelu, vitamiineja, kuivalihanameja ja suklaata omistajalle 😁


6.2.2020

Flunssakuulumiset

Nyt alkaa olla sekä Viima että me ihmiset kunnossa.
Tiistaina kävimme Viiman kanssa vielä uudelleen Linnunmäellä lääkärissä, tarkistuskäynti ja vielä pitkävaikutteinen antibioottipiikki. Kaikki oli siis ok Viimalla, lämpö ok ja keuhkoista ei kuulunut mitään erikoista.
Tänään söimme kotona viimeiset antibiotit.

Poika on muutenkin nyt ihan eri näätä kuin sairaana, ihanaa saada tuo "karvainen varjo" takaisin ❤😍.
Kipeänä ollessaan pidimme Viimaa viime viikolla ihan tietoisesti häkissä jonkun verran, ettei poika rasittaisi itseään leikkimällä ja puuhailemalla. Loppuviikkoa kohti vapaana oloajat piteni ja viikonloppuna poika sai jo vipeltää koko päivän vapaana normaaliin tapaansa.
Tuntuu että nyt pojalta on tavallistakin enemmän virtaa kaikkeen rasittavan ihmisiä häiritsevään touhuiluun 😆😒😄. Mutta niinhän se kuuluukin, ja siitäkin huolimatta että joskus itsellä menee hermot, on ihanaa saada puuhakas näätää takaisin :) .

Viiman kanssa emme ole vieläkään päässeet mummolareissulle, vaikka sitä tuossa hehkutimme, kun saimme haettua sen uuden matka-aitauksen. Äidilläni on perussairaus jonka takia pienetkin flunssat tai muut taudit voivat olla jopa kohtalokkaita. Niinpä reissua mummolaan on siirretty, kunnes me olemme 100%:n terveitä. 
Kuvamateriaalia ja kertomusta mummolareissusta on kyllä tulossa siis, jospa helmikuun aikana pääsisimme vierailemaan vihdoin <3.

Näyttely on nyt sitten ensimmäinen varsinainen testi aitaukselle, kotona olemme harjoitelleet aitauksessa oloa ja siihen tutustumista aina toisinaan, kovasti Viima siitä tykkää ja tutkii.

Ensi viikolla olisi tarkoitus kurkistaa täällä blogin puolella mitä kuuluu meidän ekaan näyttelyyn valmistautumiseen.. Jännää!

27.1.2020

Flunssakausi on täällä..

Anteeksi hieman pitäksi venähtänyt blogihiljaisuus.
Minun piti kirjoittaa jo viime viikon lopulla, mutta sitten se iski..

Aivan järkyttävä flunssa. Ensin 38,5 asteen kuume ja kurkkukipu iski J:lle..  Ja kaksitoistatuntia myöhemmin minuun.. Eli torstaista lauantaihin meillä maattiin täysin "zombeina" sohvalla/sängyllä peiton alla, paleltiin, juotiin kuumaa sekä niistettin.





Niinhän siinä sitten kävi, että vaikka koetimme olla varovaisia ja käytimme käsidesiä ja pesimme käsiä, koetimme mahdollisimman hyvin välttää Viiman käsittelyä niin paljon kuin mahdollista (ei aamuisia Viiman rakastamia halihetkiä :( ). Mutta silti flunssa ehti saada otteen Viimastakin.

Torstaina tai perjantain se alkoi ja viikonloppuna vain paheni. Viima niiskutti ja aivasteli, eikä leikkinyt aivan normaaliin pirteään tapaansa (yleensä aamurallita on noin 1-1,5h ) aamulla vajaa puoli tuntia riitti ja Viima vetäytyi akvaarion alle nukkumaan.. Selkeästi sairas rukka :/.
Sunnuntai oli selkeästi pahin, Viima alkoi pitää ääntä nukkuessaan, hengittäminen ei kuitenkaan ollut mielestäni erityisen vaikeaa (jos olisi ollut, tässä olisi tietysti ollut päivystyskäynnin paikka, toim. Huom :D ). Mutta koska hengityksen ei kuuluisi pitää mitään ääntä, oli paras varata aika lääkäriin.

Niinpä siis tänä aamuna otin puhelimen käteen ja soitin Linnunmäelle Porvooseen, siellä olikin onneksi aikoja vielä tälle päivälle ja saimme ajan aamupäivälle.
Fretti siis hyvin pehmustettuun ja lämpimään boxiin ja autolla kohti Linnunmäkeä.
Meiltä Linnunmäkeen tulee matkaa inasen alle 100km.

Hetken odotelun jälkeen Gisle kutsuikin meidät sisään.
Hän tarkasteli Viimaa, kuunteli keuhkot jne. Kaikki vaikutti olevan melko ok, ei mitään vakavaa keuhkoissa, mutta sen verran räkäinen ja tukkoinen poika oli että antibioottikuuri oli tarpeen.
Ensi Viima sai antibioottipiikkin nahan alle. Tämä meni tosi hyvin, vähän pelkäsimme kuinka käy, joukkorokotuksessa kun herra laittoi vastaan jonkun verran :D. Lieneekö ollut silloin pentusekoilusta kyse, nyt ainakin Gisle tökkäsi piikin hyvin vaivattomasti ja kaikki oli ohi alle 5 sekunnin :).
Mukaan lähti vielä viikon kuuri antibioottia (Kesium) ja kehotus palata tarkistuksen viikon päästä ja hakemaan toinen antibioottipiikki, jos tuntuu että flunssa pitkittyy.

Viikonlopun Viima on ollut hieman ruokahaluton ja vähän vetämätön, mutta ruokana jauhelihamössöä johon on sekoitettu reilusti vettä nesteensaanin takaamiseski, maistui lusikasta kuitenkin hyvin. Jospa nyt antibiootin alkaessa vaikuttamaan pääsisimme alkuviikon aikana palailemaan normaalimpaan ruokavalioon.

Lopuksi vielä muistutus asiasta, jota ei voi liikaa näissä fretti-/eksoottisen eläinten blogeissa varmaankaan korostaa, ikinä.

Jos olet harkitsemassa/hankkimassa frettiä tai mitä tahansa hieman eksootisempaa tai erikoisempaa lemmikkiä, muista että niille ei ole ehkä helppo löytää asiantuntevaa eläinlääkäriä, ainakaan kovin läheltä.
Meilläkin on lähin eläinlääkäriasema noin 3km kotiovelta... Silti lähin joka osaa hoitaa frettejä on noin 65km päässä, vaikka asummekin aivan etelä-suomessa, suurten kaupunkien välittömässä läheisyydessä.
Oletko siis valmis matkustamaan lemmikkisi sairastuessa jopa useita satoja kilometrejä suuntaansa, maksamaan matkat ja bensat, jne?
Esim. Tässä Rosvokoplan tapauksessa (tarkempaa tekstiä löytyy tuolta Rosvokoplan omalta fb-sivula) Ronjan kotiväki ajeli useita satoja kilometrejä, ilmeisesti lähemmäs tuhat kilometriä viikon aikana.

Nyt sitten illalla jännitämme kuinka ensimmäisen antibiootin antaminen sujuu :D katsotaan, jospa lohitahna auttaisi asiassa ;)

9.1.2020

Matkalla mummolaan

Meillä ei ole ollut Viimalle minkäänlaista matka-aitausta jossa majoittaa Viimaa näyttelyssä/hoidossa/kylässä.  Sen takia emme ole esimerkiksi vielä kertaakaan vierailleet Viiman kanssa minun vanhempieni luona, mutta nyt sekin asia voidaan korjata ❤☺.

Viime kesänä Nandini lopetti, joten nythän sen myötä on tilanne, ettei kukaan tuo Suomeen playpen:ä. Emmä vielä halunneet alkaa tilaamaan playpeniä ulkomailta, joten päätin testata onneani fb:ssä, ja sehän kannatti :D
Laitoin siis erääseen pienemmän piirin koiraryhmään kyselyä, olisiko kenelläkään ylimääräistä kangasaitausta. Ja sellainenhan löytyi kun löytyikin!

Viime viikolla ajelimme Helsinkiin hakemaan aitauksen samalla kun poikkesimme vanhan ystävän luona katsomassa iki-ihania rottia ❤.


Kyllä sitä tuli taas, tätä 4 tyttörotan laumaa seuratessa ikävä niitä omiakin siimahäntiä <3. Kymmenisen vuotta kuitenkin minullakin rottia oli, joten onhan näihinkin sellainen oma kiinnostuksensa. 

Näytin ja opetin ystävälleni samalla miten Rex-rotta (rex=kiharakarvainen) trimmataan, tosin totesimme että hänen tytöissään oli tosi vähän nypittävää tällä kertaa, joten opettaminen oli hieman hankalaa :D. Kiharakarvaisia rottia siis nypitään hieman samaan tapaan kuin jotain koirarotuja ennen näyttelyitä.
Vierailu taisin mennä niin, että koko ajan oli minulla tai J:llä rotta niskassa tai kädessä, niin kiva näitä jyrsimiä oli taas tavata vaikka ❤.


Tämän Viiman kangasaitauksen kohdalla minua hieman pelottaa, syökö Viima tiensä sieltä läpi tai jotain muuta yhtä fiksua.. Jos tämä käytettynä ostettu pysyy ehjänä ja Viima viihtyy, ostamme todennäköisesti uuden, isomman aitauksen vielä jossain vaiheessa. Nyt tämä aitaus on kuitenkin varsin hyvä ja ajaa asiansa.

Tämä taitaa olla se keskikoko näistä aitauksista. Tämän halkaisija on noin 120cm. Eli tilaa on yhdelle fretille ihan hyvin muutaman päivän näyttely/mummola/mökkireissuja varten :).
Häkissä on kaksi oviaukkoa (kokoa noin 20*30cm) ovissa on vetoketjut ja ne saa rullattua kokonaan auki halutessaan.

Häkin pohjan ja kattoverkon saa pois ja paikoilleen vetoketjujen avulla nopeasti je helposti.


 Tässä oviaukko rullattna ylös. Tykkäsin siitä, että tässä on oikeasti kunnon tarranauhat, yleensä tämäntyyppisissä tuotteissa tarranauhat ei ole kovin pitäviä tai kestäviä. Tässä näyttivät ja tuntuvat parin päivän testaamisen jälkeen oikein hyviltä.
Aitauksessa on myös muutama tasku ja pullopidike ulkopuolella. Näyttelyissä saa kätevästi namit ja käsidesit käden ulottuville siis :).
Hyvää tässä aitauksessa on ehdottomasti sen paino, tai siis se, ettei se juurikaan paina mitään 👍. Tämän siis onnistuu raahaamaan näyttelyyn ilman että kädet ovat ihan kuminauhaa, vaikka paikalle pitäisi suunnistaa julkisilla.








Ajattelimme kyllä testata ja totutella kotona yhden yön Viiman kanssa, ennen kuin lähdemme vaikkapa sinne mummolaan :D. Viima siis saa nukkua aitauksessaan olohuoneessa ja minä tai J sohvalla vieressä.
 Aitaus on nyt muutamana päivänä ollut esillä ja Viiman leikkipaikkana olohuoneessa. Viima nuuskii aitausta kiinnostuneen ja käy sen sisällä tutkimassa ja leikkimässä. Vielä ei olla niin pitkälle menty, että aitaukseen uskallettaisiin nukkumaan, mutta jos tuon aina välillä ottaa vaatehuoneesta esille, niin eiköhän siihen pian totuta.
Tutustutaan ja nuuskitaan vähän paikkoja! 

31.12.2019

Uusi vuosi, vanhat metkut

Hei ja anteeksi blogihiljaisuus!

Tähän väliin iski joulu🎅🎄 ja muut tekosyyt.. joten blogin päivittäminen on vähän jäänyt. Pahoittelut siitä seuraajille❤.

Pakastin siis saatiin noin viikkoa ennen kuin Lempimuonan pakastekuljetus saapui perjantaina 20.12.
"Mmmmm, mitäs täältä löytyy" Kuorman tarkastaja työssään :D


 Viiman kuormassa tuli tällä kertaa seuraavat:
* 10kg:a kanan kauloja
* 8,5kg broilerin olkavarrettomia siipiä
* 4* 800g broilerin jauhelihaa
* 800g broilerin sydämiä
Ja kivana jouluyllärinä meille ihmisille, kuljettaja antoi vielä Fazermint-patukan :)

Broilerin kaulat erottelin ja pussitin vielä samana iltana, sekä hieman vajaa puolet broilerin siivistä. Sitten alkoi sattua käsiin se vasaran kanssa heiluminen, joten laitoin loput siivet isona könttinä pakastimeen ja päätin jatkaa muutaman päivän päästä urakan loppuun.
Mahtavaa! Että nyt on tämäkin vaihtoehto, että pakastimeen mahtuu jotain ilman että kaikkia on pakko pilkkoa heti :). Ja nyt pakastimeen mahtuu myös esim. kokonainen kani, joka olisi aiemmin ollut täysi mahdottomuus.

Itseasiassa.. joulu ja muut kiireet tässä venyttivät broilerin siipien lopullista vasarointia niin, että vasta tänään sain kaikki eroteltua toisistaan, jauhelihapötköt pitäisi vielä viipaloida, sitten olisi pakastin lopullisesti kunnossa.

Mutta nyt on pakastimessa kaikki broileri mitä hetkeen tarvitaan ja sinne mahtuu vielä ne mitä on alkuvuoteen suunniteltu hankkia.  Hiiriä ja kani on ainakin hankintalistalla, sekä muutama tipu toisen frettiharrastajan kanssa samaan tilaukseen.


Tällähetkellä pakastimessa on:

broileria:
selkärankaa
Sydäntä
sisäelinpullia
Jauhelihaa
Selkärankaa
kaulaa
siipiä
Kivipiiraa

Kalkkunan palalihaa
Hiiriä (3kpl)
Kania (4 annospalaa)


Viima on alkanut taas syödä 😍😊💪🍖🍗
Kiima on siis alkanut vähentyä selkeästi, kivekset ovat myös pienentyneet selkeästi, ehkä puolella.
Ihan vielä emme ole uskaltaneet antaa takaisin Viimalta takavarikoituja muutamia pehmoleluja, ne kun olivat sen parhaat nylkytyskaverit :D. Ne saavat vielä odotella hyllyn päällä pari viikkoa, jospa sen jälkeen niillä taas leikittäisiinkin 😂

Implantin hankinnan jälkeen meni reilut kaksi viikkkoa, melkein kolme että ruoka alkoi maistua normaalimpaan tapaan.
Tällä hetkellä Viima syö jo melkein normaalisti luullista lihaa, niin kauloja kuin siipiäkin. Kiiman hiipuessa aloitimme luullisena lihan syöttämisen kauloista, jotka on Viiman ykkösherkku. Ne kun alkoivat parin päivän päästä upota hyvn, siirryimme pikkuhiljaa tarjoamaan myös siipiä ja nyt nekin maistuvat varsin hyvin :). Eilen kokeilin myös piiiitkästä aikaa sitä broilerin selkärankaa, jonka kokeilu jäi silloin ennen kiimaa aika vähälle. Sekin maistui nälkäiselle näädälle :)


Lopuksi:

Viima ja näätänurkan väki toivottaa hyvää, rauhallista ja onnellista uutta vuotta! 

Juhlikaa rauhallisesti
🎉🎊🎶

13.12.2019

Pakkaskelit alkoi!

Hyytävän kylmää! Homma mee suorastaan pakkaselle :D
Ai niinkuin mitä?
No tämähän tarkoittaa luonnollisesti sitä... Että meille tuli se Viiman oma pakastin!

Onni ovat "karvaisiin lapsenlapsiin" tottuneet "ja iso"vanhemmat 😁💕💪.
Minun vanhempani siis soittivat noin viikko sitten että "älkää siten ostako sitä pakastinta ennen joulua..." ja muutama päivä myöhemmin he ilmoittivat että "voitaisiin tuoda se pakastin nyt teille"

Pakastin on juuri sellainen pieni ja kapea arkkupakastin josta olemme haaveilleet ❤



Tällä hetkellä pakastin on melko tyhjä.. Se mikä näytti jääkaapin alaosan pakastimessa paljolta, on tässä arkussa aika vähän :D
No, ensi viikolla on täällä suunnalla taas Lempimuonan kierrospäivä, joten sieltä tuleekin nyt sitten varmaan tilattua reilummin tavaraa kerralla. Luultavasti ainakin jonnekin maaliskuulle mennään näillä ruoilla mitä nyt tilataan. Tietysti välissä tehdään pieniä täydennyksiä, esim. hiiriä ja kania tulee varmaan ostettua tässä välissä.

Ajatuksena oli ostaa nyt kaksi isoa laatikkoa luullista lihaa. Toinen on ainakin kanankaulaa 10kg, Viiman ehdoton herkku 🍗🐔. Toisena luullisena olen miettinyt olkavarrettomia siipiä 8,5kg:n laatikossa, siivetkin ovat Viimalle hyvin maistuvaa luullista lihaa. Lisäksi tilaukseen tulee hieman esim. jauhelihaa ja muuta tarpeen mukaan.



Tarkoituksena olisi että isommat tuote erät ovat alaosassa omissa pusseissaan ja yläosan korissa on avatut eli käytössä olevat pussit sekä esim. hiiret, tiput ym. pienet jotka muuten katoaisivat pakastimen syövereihin.


Entäs Viiman syöminen nyt, tai muut kiimaoireet?
No.. Suoraansanoen, tuntuu hölmöltä tilata kauhea määrä ruokaa... Kun fretti ei tällä hetkellä syö (edelleenkään)  muuta kuin jauhelihaa tai vähän broilerin palalihaa..
Mutta, kyllä täällä kovasti uskotaan siihen, että hormoni-implantti alkaa pian vaikuttaa ja ruokahalukin palautua.
Vielä ei ole Viimassa minkäänlaista muutosta suuntaan tai toiseen, kiimainen nuoleminen ja nylkytys jatkuu entiseen malliin 😁😂. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa pakko siihen on uskoa :D .

9.12.2019

Hormoni-implantin hakureissulla

Torstaina suuntasimme auton nokan kohti etelää ja huristelimme eläinlääkäri Johanna Raulion  vastaanotolle Vantaalle.

Juttelimme jo kotona, että koska Viima oli hieman hankala jo saadessaan Linnunmäellä joukkiksessa penikkatautirokoteen.. Lääkäri joutui pistämään penikkatautirokotteen kahdessa erässä, koska Viima laittoi  niin voimakkaasti vastaan, vaikka sekä minä että J pidimme molemmat kiinni. Niin olisi mahdollista nyt, että lääkäri joutuu rauhoittamaan Viiman, jotta hormonikapseli saadaan paikoilleen.

Raulion tilat Vantaalla ovat oikein siistit, vaikkakin hyvin pienet. Odotushuoneeseen mahtuu juuri ja juuri 3-4hlöä kerrallaan ja isojen kantoboxien kanssa voisi tulla ahdasta.  Odotustilassa oli muuten näin joulun aikaan tarjolla glögiä ja pipareita <3.
Hetken odoteltuamme ja kerrottuamme perusfaktoja fretistä toiselle odotushuoneessa vuoroaan odottavalle henkilölle, meidät kutstuttin sisään.



Meidät kutsuttiin sisään ja tiedot kirjattiin koneelle, niin meidän ihmisten osoitetiedot, kuin Viiman omat tiedot.

Raulion kanssa juttelimme siitä, että Viima antaa kyllä hyvin käsitellä itseään (katsoa suuhun, putsata korvat ja leikata kynnet ) mutta että penikkatautirokotteenkin kanssa oli ongelmia. Raulio piti hyvänä sitä, että olimme tietoisia ja varautuneet rauhoituksen mahdollisuuteen.
Yritimme kuitenkin ensin niin, että ensin niskaan laitettaisiin puudute, jonka jälkeen vasta varsinainen implantti. Kuitenkin Viima laittoi toden teolla vastaan jo puudutuspiikin kohdalla, vaikka ensin yritimme kevyemmin; minä pidin kiinni ja rapsutin ja J syötti lohitahnaa.. Ei onnistunut, joten vaihdettiin vähän kovempiin kiinnipito-otteisiin.. Tämäkin todettiin hankalaksi, joten lääkärin kanssa yhteistuumin päätettiin että laitetaan hyvin kevyt rauhoite pojan takajalkaan.

Rauhoite sai vaikuttaa hetken, jona aikana eläinlääkäri kotiutti vuoroaan odottavan toisen potilaan ja me odotimme vuoromme odotushuoneessa. Kun 10min myöhemmin Raulio kutsui meidät takaisin vastaanottohuoneeseen, oli Viima jo saanut lantin ja odotteli boxissaan hereillä, mutta pöllähtäneenä.

Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi hyvä fiilis, ystävällinen henkilökunta ja oli fiilis että tyypit tietää mitä ne tekee, tänne palataan varmasti asiakkaaksi :)

Klikkaa kuva suuremmaksi

Klikkaa kuva suuremmaksi

Kiitos kasvattajalle joka muistutteli näin ensikertalaista asiasta.. Siitä siis että fretin kiimaan saattaa jopa pahenuta hetkeksi implantin laiton jälkeen, jonka jälkeen kiima sitten poistuukin melko nopeasti. Olin itse täysin unohtanut tuon että tilanne voi olla myös paheta. Viiman kiimaoireethan ovat olleet varsin siedettäviä, esim. merkkailupissailua ei ole esiintynyt lainkaan.
Eniten odotan lantin vaikutukselta sitä, että poika alkaisi taas syödä normaalisti, pliiis!

6.12.2019

Näätätreffit

Kävimme jo melkein pari viikkoa sitten tapaamassa You Little Thief:n porukkaa ja lainaamassa playpeniä (kiitos vielä!). Tarina ja kuvat pääsevät esille vasta nyt.

Hieman jännitystä oli ilmassa kun päästimme fretit nuuhkimaan toisiaan, Iinu on kuulemma sellainen, ettei yleensä pidä toisista freteistä, ei pure tai käy päälle mutta saattaa kiljua ja jahdata jos ei pidä toisesta fretistä. Milo ja Viimahan ovat tavanneet ennenkin, joten tiesimme niiden tulevan toimeen.
Milo vasemmalla (Asser Hunter's Mannerheim) ja
Viima oikealla (Pickpocket’s Firestar)
Laskettuamme fretit latialle.. Iinu oli jopa kiinnostunut Viimasta 😮👍. Tähän tosin saattoi hyvinkin vaikuttaa se, että Viimalla oli vahvasti jo kiima päällä ja varmasti Viima tuoksui Iinun nenään varsin kiinnostavalta pojalta.. ;) (Vaikka Iinu lantitettu onkin).
Yllättävää kyllä, Viima ei tarvinnut poistaa Iinun niskasta kuin kaksi kertaa kun homma meinasi mennä turhan lemmekkääksi :D.

Me ihmiset ehdimme jutella rauhassa kaikenlaista, muunmoassa vähän näyttelyasioita ja saimme nähdä muutaman Milon ja Iinun näyttelyarvostelukaavakkeen kun niistä ja arvostelusta yleensä tuli puhetta.

Muuten kaikki kolme leikkivät ja tutkivat paikkoja sovussa :). Jossain vaiheessa itseasiassa Milo kyllästyi ja livahti jonnekin nukkumaan, Iinun ja Viiman jatkaessa leikkiä. Milokin tuli vielä hetkeksi jatkamaan leikkejä ennen kuin meidän oli aika Viiman kanssa suunnata kohti kotia.


Viima (vas.) ja Milo (oik.)
Asia josta olin positiivisesti yllättynyt, oli se miten hyvin Viima käyttäytyi, kun Milon ja Iinun isäntäväki "käpälöi" poikaa perusteellisesti.
Olen pyytänytkin aina meillä vierailevia ihmisiä jotka ovat fretteihin totteuneita, että he käyvät fretin läpi; korvat, silmät, suu, jne. Tämä on tosi hyvää harjoittelua näyttelyä ja eläinlääkärireissuja varten. Aivan kuten esim. koiranpennun kanssa, eläimen pitää oppia että kaikki saavas käsitellä sitä ja koskea joka paikkaan eläimessä.

28.11.2019

Kiimakuulumiset

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin.. "kyllä sen sitten huomaa kun kiima on päällä"..
No, kyllä. Sen todellakin huomaa 😏😁

Viiman rrrrakas kirahvi ja "hellyyshetki" :D

Viimeisen viikon ajan Viima on ollut tosi huono syömään, jos aamulla laittaa kuppiin ruokaa, ne saattavat olla siellä syömättä vielä illalla klo 21.. No, nyt on menty sitten pääosin jauhelihalla koska sitä Viima parhaiten syö. Luullista lihaa on ollut nyt kiimaoireiden pahennuttua ihan turha tarjoilla. Koska kiima vie ruokahalun ja huomion pois ruoasta, luulliset lihat vain piilotetaan, mutta niiden syömiseen ei jakseta keskittyä.
Jauheliha uppoaa ihan hyvin jos sen tarjoaa lusikasta, niinpä jos ruoka ei ole maistunut kupista, niin muutaman kerran päivässä tarjoan Viimalle ruokaa lusikasta tai luuttomia lihanpaloja suoraan kädestä.

Nyt on myös varattu ensi viikon lopulle implantoitiaika Rauliolta . Valitettavasti saimme ajan vasta loppviikolle, jos syömättömyys pahenee hirmuisesti tai muut kiimaoireet ryöpsähtävät päälle hurjalla voimalla, yritämme siinä tapauksessa saada alkuviikolla aikaa lantitukseen. Mutta jos kiimaoireilu pysyy nykyisenlaisena, pärjäämme ensi viikon loppuun :)

Miten se fretin kiima sitten näkyy?
Ensinnäkin haju.. Viima haisee melkoisen voimakkaasti myskiltä, etenkin kun se alkaa lemmenleikkeihin lelujensa kanssa, tulee nenään aina "vieno" näätäpöllähdys :D.

Ja niin ne lemmenleikit... Viima nylkyttää hyyyvin pitkiä aikoja pehmolelujaan ja kanniskelee niitä milloin minnekin parempaan panoluolaan :D.

Meillä Viima ei ole esim. Raapinut ovia tai ikuunoita. Tätä kuulemma moni fretti tekee kiimassa, koska pitäisihän se sulho/morsian löytää. Viima käy muutaman kerran eteisessä raapimassa ovea, mutta kun siihen ei reagoida, tulee se hyvin pian pois eteisestä katsomaan mitä ihmiset puuhaavat. Vaikka Viima ei raavi, se ravaa vähän väliä ovien lähistöllä, ja haistelee ovien tiivisteitä ja ikkunoiden peliä ja koettaa varmasti löytää paikan josta pujahtaa etsimään kiinnostavaa tyttöfrettiä :D ;).

Läheisyyden kaipuu, siitä en oikein tiedä onko se kiimaoireilu vai ei. Viima on ihan pikkupennusta asti tykännyt olla sylissä ja hakenut läheisyyttä. Nyt kiima myötä se on ehkä hieman vielä lisääntynyt. Mutta mukavaahan se vain on, saada lämmin näätäpötkö syliinsä tv:tä katsoessa <3.
Yhtenä hieman rasittavana oireena tässä lähteisyyden kaipuussa on jatkuva käsien nuoleminen, siis ihan jatkuva.. Saattaa nuolla kättä vaikka 15min yhteen putkeen jos sitä ei lopeta (varmaan paljon pidempäänkin :D ).

18.11.2019

Uusia tuulia ruokakupissa

Tilasimme jo vähän aikaa sitten, lokakuun viimeisellä viikolla Lempimuonasta ruokatilauksen. Tilauksessa saapui tällä kertaa mm. Kivipiiraa, kanankauloja, kanan siipiä, sydämiä ja laatikollinen broilerin selkärankoja.

Selkärankalaatikko oli puoliksi minulle ja toiselle frettiharrastajalle. Minä annoin selkärankojen sen verran lämmitä ja sulaa että niitä sai toisistaan irti vasaralla ja taltalla. Näiden iroittaminen oli muuten paljon vaikeampaa kuin kaulojen, ainakaan niin että nämä irtoaisivat siististi :O.
Paloittelin sitten 5kg:a tästä itslleni ja toiset  5kg:a laitoin jääkaappiin sanomalehdellä vuokrattuna odottamaan että ne haettiin myöhemmin meiltä kahden suloisen frettipojat ruoaksi :)

Selkärankoja Viime ei ollut ennen saanut, ja ne olivatkin aluksi vähän... No, ei ainakaan mikään suuri hitti :D. Nyt kun niitä on sitkeästi tarjottu melkein päivittäin kuppiin jo kohta 2vkoa, alkaa selkärangatkin pikkuhiljaa upota. Olen pilkkonut selkärangat oksasaksilla noin 3-4 kylkiluun levyisiksi palasiksi, pilkkominen selkeästi helpotti näiden syöntiä. 
Seuraavaksi ajattelin tosin tilata luullisena lihana laatikollisen siipiä, niistä viima pitää ja niissä on luutakin pureksittavksi ihan kohtuullisissa määrin :).

Nyt olemme myös päätyneet siihen että kunhan sopiva tulee vastaan, meille muuttaa pieni pakastin Viimaa varten.
 Emme vain kerta kaikkiaan pärjää tuon liian pienen jääkaapin pakasteosan kanssa.

Uuteen pakastimeenkaan ei ole tarkoitus suinkaan tilata ruokaa niin, että se olisi aina aivan täynnä :D. Helpottaisi silti kummasti, jos voi tilata kerralla aina sen 10kg:n laatikon + muut tarpeelliset lihat ja ne mahtuisi kerralla helposti pakastimeen.
Ja säästää se samalla rahaaakin jonkun verran kun tilaa ruoat laatikoittain, ihan vartailun vuoksi:

kanankaulat 10kg:n laatikossa 24e/ltk = 2,4e kg
kanankaulat 1kg pussissa n. 5.2e/pussi = 5,2e kg
Eli säästöä tulee yli 50%, tätäkin ajatellen uusi pakastin "maksaa" itsensä takaisin melko pian.

Muuten Viimalle kuuluu hyvää, ilmeisesti kiima on alkamassa. Herran kivekset ovat kasvaneet huomattavasti viime aikoina :D
Viima on viimeiset  kymmenen päivää - pari viikkoa syönyt melko huonosti. En ole ollut huolissani, koska poika kuitenkin syö joka päivä jotain ja kakkaa tulee 💩😁. Ei siis tarvitse olla huolissaan että olisi suolitukos tms. Oletettavasti tämä huonompi syöminen johtuu alkavasta kiimasta (myös tämän on voinut vaikuttaa siihen, etteivät nuo broilerin selkärangat ole olleet kovin suosittuja).

Emme ole vielä varanneet lanttiaikaa, katsellaan miten kiiman merkit kehittyvät ja miten pojan käytös muuttuu. Kuten monet ovat sanoneet "kyllä sen sitten huomaa kun on lantittamisen aika"  :D . Viiman käytös ei ole ainakaan vielä muuttunut mitenkään, joten odotellaan rauhassa.

Olemme myös ilmoittautuneet Valentine-näyttelyyn joka on siis helmikuussa tulossa :). Kiinnostavaa kuulla, mitä tuomari Viimasta sanoo. Kiva myös samalla tavata Viiman kasvattajaa ja muutenkin muita frettiharrastajia.
Meidän piti Viiman kanssa osallistua jo tässä syksyllä olleeseen näyttelyyn, mutta minulle tuli itselleni henkilökohtainen este, emmekä vain päässet paikalle. Mutta nyt uusi yritys näyttelyiden suhteen.

12.11.2019

My Day - Päivä kuvina 2

Tänään oli taas aika kuvata päivä ja tehdä My Day- kuvapostaus  :)



08:44
Aamupalaa viimalle, broilerin selkärankaa. Tämä on melko uusi tuttavuus Viiman ruokakupissa joten pilkon selkärangan noin 3:n kylkiluun palkoiksi, jolloin ne maistuvat huomattavasti paremmin.












Samalla otin sulamaan lisää samaa sarjaa, eli broilerin selkärankaa iltaa varten


09.02 Viiman vessan pesu
Häkin vessa joka on ahkerimmassa käytössä tulee pestyä 2-3 kertaa viikossa. Muut vessalaatikot tulee pestyä vain kerran viikossa.
 Viima tuli auttamaan keittiön ja olohuoneen vessalaatikoiden tyhjentämisessä 💩❤

Kuvanlaatukaan ei ole ihan huippua, kamera kun ei ehtinyt tarkentaa kunnolla, koska apulaisen liikkeet ovat niin vikkelä 😂.






09.09
Viiman vessalaatikko pesty ja täytetty puhtailla puupelleteillä, näppärä tyttönä sitten ajattelin, että "Laskenpa tämän tähän vähäksi aikaa, kun vien roskapussin eteiseen" 
Laitoin siis Viiman pellettilaatikon sellaisen vanha puuarkun päälle, jossa on kupera kansi.. Arvatte varmaan mitä käy kun yhtälöön lisätään utelias fretti kiipelemässä 🙈😂.

Paluumatkalla eteisestä kuului "tumps" ja fretti laski "pulkkamäkeä" vessalaatikolla arkun päältä...
Onneksi pellettejä levisi yllättävän vähän ympäristöön, eikä vessalaatikkokaan kääntynyt edes ympäri :D Harjalla ja rikkalapiolla onneksi selvittiin :)


09.32
Seuraavaksi oli "sohvahoplopin" vuoro, kuten J tätä sohvalla riehuvaa näätäpyörremyrskyä nimittää :D





















09.48
Blogia seuranneet tietävätkin jo, miten tärkeä THE possu on Viimalle :D <3.
Pitihän sitä tänäkin aamuna hieman antaa possulle rakkautta :D



10:18
Viiman aamupuuhailut alkaa olla hoidettu ja nyt voi alkaa etsiä sopivaa nukkumapaikkaa jostain päin asuntoa..





Klo 11.45- 16 Viima häkissä, koska olemme yhtä aikaa pois kotoa.

Klo 16.15 Häkin ovi auki ja Viima touhuilee mukana kun valmistamme pizzaa ja kiusaa j:tä kun minä olen keittiössä, tästä jäi kuvat ottamatta :/


Klo 17.30
J pelaa tietokoneella ja minä piirtelen bullet journaliani (=Bujo) hieman eteenpäin marraskuun osalta :).
Bujon idea on siis lyhyesti se, että ostat tyhjän kirjan/vihon ja teet siihen itse itsellesi sopivan kalenterin.
Itse en siis todellakaan ole mitään piirtäjälupaus.. Mutta jotain yksinkertaista saan aikaan ja instasta /netistä ylipäätään saa kivoja ideoita ja sovellettavia ajatuksia omaankin kalenteriin :)




18:07
Samaan aikaan toisaalla..
J:n pelatessa ja mun syventyessä bujoon, Viima syventää unta 😴😴



Loppuillan Viima sitten melkein nukkuikin, vaihtoi vain välillä paikkaa akvaarion jalustan alta häkkiin - häkistä sohvan viereen tyynylle - akvaarion alle.

Nyt kun sää on selvästi viilentynyt niin Viimaakin on kyllä rauhoittanut tahtia ihan selvästi. Jos/kun Viima on hereillä näinkin pitkään kun tänä aamuna, se yleensä tarkoittaa sitä että loppupäivän ajan se on hereillä noin 15min kerallaan, pienen näädän pitää säästää voimia talven varalle :D
joskus taas Viima on hereillä pitkin päivää tasaisemmin, noin 30min kerrallaan ja näitä kertoja on 4-7.

Klo 21.27 tarjoiltiin iltapala, jauhelihaa ja kanankaulaa, tämäkin jäi nyt kuvaamatta kun puhelin oli latauksessa.

Tälläinen päivä siis tällä kertaa :) Voisin kyllä ryhdistäytyä näiden kuvauspäivien kanssa. Tarkoitus olisi koettaa kerran kuussa pitää kuvauspäivä.

8.11.2019

Kuulumisia

Anteeksi pieni radiohiljaisuus, tässä on ollut olevinaan niin paljon muuta touhua. Nyt kuitenkin täällä taas, mitä meille siis kuuluu?
Hyvää, Viima kasvaa ja voimistuu, on kiltti ja ihana poju <3.

Btw, maanantaille ensi viikolla olen suunnitellut my day- kuvauspäivää, eli kuvaan mitä minä ja Viima puuhataan päivän aikana. Kuvat ilmestyvät tänne tiistain aikana kun ehdin ne latailla näkyviin :). Seuraa siis blogia :)

Mutta siis, tarkemmin niiin kuulumisiin.
Viimalla on alkanut kivekset kasvamaan nyt ihan selkeästi sekä turkki alkanut tuntua karkeammalta, etenkin jaloista ja kyljistä. Ilmeisesti siis hormonitoiminta alkaa vahvistua. Kohta saa siis ilmeisesti varailla lantitusaikaa.  Pojan persoonaan tämä ei ole vaikuttanut, ainakaan vielä.

Painoa Viimalla on melko tasan 2,5kg nyt. Iso poika, mutta muutama tuttu frettiharrastaja on Viimaa viime viikkoina nähnyt ja ainakin he olivat sitä mieltä, ettei poika ole lihava, aidosti vain isokokoinen.

Viiman aamujooga osa 1
Viiman aamujooga osa 2 

Pojasta on muotoutumassa oikein sylipulla ❤
Viima on alkanut viihtyä sylissä herättyään tai väsyneenä varsinkin, saattaa hyvinkin köllötellä sylissä rapsuteltavana 15-20min kerrallaan :).  Lisäksi Viima hakeutuu usein viereen nukkumaan sohvalla tai lattialla istuttaessa <3


<3

Jäähyboxista olemme myös luopuneet kokonaan, se on nyt makuuhuoneen peränurkassa, eikä sille ole ollut moneen viikkoon tarvettakaan :).  Nyt kun Viima ei enää pure ja uskoo kielltokin melko hienosti, olisi J:n kunnianhimoinen tavoite opettaa se olemaan purematta paljaitakaan varpaita :O . Sukalliset jalat Viima jättää jo 95% rauhaan täysin .

26.10.2019

Kanin nahan käsittely ja parkitseminen

Aiemmin kun ostin kanin ja paloittelin sen Viimalle, kanin turkki meni roskiin.
Nyt kun haimme uuden kanin, päätin että koetan käsitellä nahan, ja katson saisiko siitä esim. Lelun Viimalle, tai jotain muuta hyödyllistä. Tuntuu kurjalta heittää hyvä turkki hukkaan, jos sen voisi hyödyntää.
Mitään  aiempaa kokemusta minulla ei siis taljan/nahan käsittelystä ole. Aloin etsiä tietoa netistä ja muutamasta fb-ryhmästä. Fb-ryhmissä ei oikein oltu halukkaita neuvomaan, mutta netistä löytyi hieman googlailemalla melko hyvin tietoa.

Tässä yksi linkki jota itse olen käyttänyt pohjana.
Näädälle leluksi tuleva nakha voisi toki olla täysin käsittelemätöntä, ja se olisi turvallisinta toki. Mutta tuossa ohjeessa parkkaukseen käytetään vain kolmea ainesosaa, eli kananmunaa, ruokaöljyä ja mäntysuopaa. Tätä parkkausta uskalsi kokeilla, koska on melko"luomua" ja fretti ei kuitenkan leiki lelulla valvomatta, joten jos Viima alkaisi oikein tosissaan nahkaa popsia, se on helppo ottaa pois. Joissain nahan parkkausohjeissa kun parkkiaineeseen sekoitettiin mm. Lasinpesunestettä ja muita kemikaaleja:O näitä en ikipäivänä laittaisi nahkaan joka tarkoitettu fretin tai muun eläimen leluksi.

Mainittakoot tähän vielä, että kanin nahan voisi toki antaa hyvin eläimelle leluksi niinkin, että se on vain nyljetty ja tämän jälkeen kuivattu.
Näin isoa vaivaa ei siis todellakaan tarvitse nähdä, jos haluaa hyödyntää kanin nakhaa frettinsä/kissansa/koiransa leluna :)

Aluksi nahasta siis irrotetaan suurimmat kalvot ja mitä helposti irti saadaan


 sitten suolaa päälle sellainen hyvä kerros, itse laitoin noin 0,5cm kerroksen.
Turkki sai olla suolassa n. 5vrk:tta.




Viiden vuorokauden suolaus takana

Nahan kuivuttua ja suolan vaikutettu noin viikon, on aika ravistella ylimääräisen suolat pois, pestä ja liottaa nahka pehmeäksi.
















Kaniturkis, suolauksen jälkeen liotettuna ja pestynä


Pesun jälkeen alkoi sitten se armoton nyhtäminen ja kalvojen työntely, vetäminen :D tässä saa tosiaan käyttää sormivoimaa, aikaa ja kärsivällisyyttä.

Kalvojen iroittaminen on todella, siis todella työlästä. Tähän pieneen kanin nahkaan, minulla itselläni meni aikaa noin tunti, hieman reilukin.
Toki, on huomioitava, että teen tätä ekaa kertaa, eikä tekniikat ole hallussa, enkä omista oikeanlaisia työvälineitä vaan kaikki tehdään soveltaen sillä mitä kotoa nyt sattuu löytymään.

Kalvojen iroittaminen on senkin takia hyvin haastavaa, että kalvot ovat todella tiukassa ja kanin nahka on hyvin ohutta (verrattuna esim. Hirveen, peuraan tai lampaaseen) ja saa olla koko ajan erityisen varovainen, ettei kalvoja irroittaessaan vedä niin, että koko nahka repeää.. Itse sain onneksi vain yhden (!) pienen reiän aikaan, ja sekin onneksi on aivan nahan reunassa, kohdan voi siis myöhemmin leikata pois.

Kun kalvot on lopulta irti kovan työn ja tuskaan jälkeen, seuraavaksi kuivaus turkis puolelta hiustenkuivaajalla. Samalla on tosin tärkeää pitää huolta, ettei nahkapuoli kuivu liikaa ja mene koppuraksi. Jos karvat jättää märäksi, voi turkki alkaa irrota nahasta.

Tämän jälkeen tein parkkiaineen.
Eli ensin kananmunasta ja öljystä seos, aivan kuin tekisit majoneesia :P Siihen lopuksi noin teelusikallinen -kaksi mäntysuopaa.
Tämä seos hierotaan hyvin nahkaan ja mitä kauemmin nahkaa jaksaa työstää ja parkkia hieroa nahkaa, sitä parempi ja pehmeäpi nahasta lopulta tulee. Tämän jälkeen parkkiaine saa vaikuttaa noin viikon. Jonka jälkeen uudelleen parkkiainetta nahkaan ja sitten aloitetaan lopullinen pehmitys.

Hauskaa tämä kokeilu on ollut ja on edelleen. Mikäli tästä nahasta tulee edes suunnilleen toimiva turkis, niin varmasti kokeilen tehdä jotain kanin nahoista jatkossakin. On tosin sanottava, että näin ensikertalaiselle ainakin tälläisssä on hurjasti hommaa, eikä tässä kylläl "palkoille" pääse työmäärään, aikaan, turhautumiseen ja vaivaan verrattuna :D.
Odotukseni tosin tästä eivät muuta olletkaan, kuin oppia jotain uutta <3

Itse olen nyt siinä vaiheessa, että parkkiaine on torstaina laitettu nahkaan ja se saa nyt ensi viikon loppupuolelle asti vaikuttaa, sitten alkaa nahan varsinainen pehmitys. Tästäkin tulossa vielä tekstiä ja kuvia.

Jos olet siis harkitsemassa sitä, että koetat itse parkita kanin nahkoja.
Älä ala.. Kauhee homma :D