Viiman reviiri laajenee

Kymmenen päivää fretin omistajana, miltä nyt tuntuu?
Ihanalta, suloiselta, mahtavalta, raivostuttavalta, ärsyttävältä, hermoja raastavalta..
kaikkea tätä, yhtä aikaa ja erikseen.

Viima on nyt ollut meillä 9 päivää, muutama ensimmäinen päivä meni rauhallisesti ja Viima oli tosi kiltti, tutki lähinnä paikkoja ja hieman leikki.
Nyt nämä viimeiset 4-5 päivää ovat olleet selkeästi sellaisia, että sieltä alkaa kuoriutua esiin se oikea näätä. Jännitys uudesta kodista on selvästi hävinnyt ja Viima painelee asunnossa tottuneesti eikä enää reagoi jokaiseen kovaan ääneen piiloutumalla.

Kuten olen aiemmin kertonut, häkin kanssa  on mennyt hyvin. Viima on ottanut sen tukikohdakseen ja nukkuukin yleensä siellä. Kaksi muuta lempipaikkaa Viimalla ovat makuuhuoneen sängyn + lipaston kulmassa tai olohuoneessa sohvan vieressä nurkassa :)
Häkkiä ei kolistella öisin tai muutenkaan meluta, yleensä häkki sulkeutuu illalla n. Klo 23-24 ja aukeaa aamulla 07-08.

Ensimmäisinä päivinä Viima ei uskaltanut tai halunnut käyttää häkin kaikkia kolmea kerrosta.
 Nyt kun pojan rohkeus on selvästi karttunut, ruokakuppi ja vesikuppi muuttivat toiseen kerrokseen. Viimalla on vielä molemmat käytössä, sekä vesipullo että -kuppi. Vesikupista juodaan selkeästi enemmän, mutta pulloakin  käytetään, joten toistaiseksi molemmat saavat olla paikoillaan.
 Ylin kerros on vielä melko vähällä käytöllä, katsotaan josko sekin saataisiin käyttöön vielä :)
Tuo kukikas riippumatto/-keinu ei ole Viimalla päässyt kovin kovaan suosioon.. Tai on, mutta ei ihan perinteisessä mieleessä, se on nimittäin Viiman lempipaikka piilottaa ruoat 😂😁.

Sisäsiisteys on melko hyvällä tasolla, mielestäni niin hyvällä kuin vasta kotiutuneelta pikkunääpältä voi odottaa.
Ensimmäisinä päivinä pissat ja kakat meni melko hyvin sinne minne piti, sitten alkoi tulla jonkin verran huteja..

 Fretit kuten kissatkin ovat yksilöitä, kuinka puhtaan vessan ne haluatvat. Toisilla pitää ehdottomasti olla vähän vanhoja jätköksiä jäljellä, eli vessa ei saa olla "liian siisti". Toisilla taas pitää vessa siivota päivittäin, tai sinne ei enää tehdä.
Meidän viima näköjään osoittautui kuuluvan jälkimmäiseen ryhmään. Vessalaatikot pitää olla tosi siisti, tai heti tehdään viereen joko lattialle tai kankaalle häkissä. Hutikakat ja -pissat siis loppuivat heti, kun laiskat ihmiset alkoivat siivota vessalaatikoita useammin :D. Aiemmin olimme siivonneet laatikoista likaiset purut joka toinen päivä, tai viimeistään kolmannen päivän aamuna. Nyt rutiinina on siivota vessalaatikot joka aamu, ja ainakin nyt se on myös taannut sen että niitä käytetään myös :)
Hassua on se, että vaikka Viimalla on tosiaan yhteensä 6 vessalaatikkoa asunnossa, se käyttää niistä aktiivisesti vain kahta, häkissä olevaa ja keittiön nurkassa olevaa. Esim. Eteisessä ja makuuhuoneessa olevia vessalaatikoita ei ole käytetty kertaakaan, toisaalta ei niihin huoneisiin ole tullut hutikakkojakaan, joten kaikki hyvin :)

Tämä on keittiön nurkassa oleva vessalaatikko, kuvaa ottaessa olen seisonut sillä paikalla jossa häkki normaalisti on. Ensin tähän nurkkaan ei ollut tulossa vessalaatikkoa, vaan ajattelimme sen kauemmas ruokapöydästä, toiseen päähän keittiötä. Mutta koska Herra Näädän mielestä tuo nurkka nyt vaan näytti ihan vessalta... Sinne tehtiin oli siellä laatikko tai ei, eli nyt siellä on.
En ymmärrä mikä logiikka tässä on, ettää nämä kaksi vessalaatikkoa ovat vain n. 1m päässä toisistaan, mutta silti ainoat koko asunnossa joita Viima käyttää :D
Mutta ilahduttavaa on tosiaan se, että myös toisesta huoneesta juostaan jompaan kumpaan keittiön laatikkoon hädän yllättäessä :).


Pureminen, sitä on enemmän ja vähemmän. Kuten jokaisen nuoren nääpän kanssa alussa.
Viima on vain ihan muutaman kerran purrut selkeästi ja lujaa, näistä se joutuukin heti jäähylle ja leikit loppuu hetkeksi. Yleensä sen puremiset ovat olleet sellaisia, että leikin tiimellyksessä tartutaan väärään kohteeseen. Melko hyvin viima kuitenkin jo uskoo sähähdyksen tai "EI" kiellon.
Aamuisin kyllä huomaa että pikkuisella on virtaa.. silloin leikit menee joskus hieman yli ja alkaa aivan mieletön kähinä ja putputus ja fretti juoksee välillä niin, että törmäilee pitkin seiniä. Se vielä menee, se on vain hauskaa katseltavaa :P . Mutta siten kun samalla tarmolla aletaan hyökkäillä jalkoihin tai roikkua housun lahkeessa.. silloin täytyy keksiä jotain muuta mihin suunnata pikkunäädän suunnaton tarmo, kuten vaikka laittaa näätä tutkimaan kierrätykseen meneviä pahveja, tai laittaa valjaat ylle ja lähteä ulos tutkailemaan hajuja.

Viima ja kanin rib's:t :D

Kuten kuvasta näkyy, aiemmin pilkottu kani kelpasi  oikein hyvin pojan menuun :). Tässä maistellaan siis pätkää selkärankaa jossa myös kylkiluut ja -lihat mukana.

Siitä huolimatta, että välillä raivostuttaa, kun mitään asiaa ei voi enää tehdä niin, että siellä ei ole näätä mukana.. (tuttua, aiemmin tilalla vain joka kerta oli Labbiksen pää :D ), oli sitten kyseessä kahvinkeitto, tiskikoneen täyttö tai lakanoiden vaihtaminen. Siitä huolimatta että menee joskus hermot, kun kiellät aamun aikana 800 kertaa näätää menemästä jonnekin.. Tai että astut aamulla hutikakkaan joka jäi illalla huomaamatta..
Siitä huolimatta tuo pieni näätäotus on maailman suloisin, liikuttavin ja söpöin otus. Ja tuo näädän tuoksu❤molemmat pidämme siitä kovasti.
Useamman kerran tässä viikon aikana on käynyt niin, että jos aamuisin katselemme J:n kanssa jotain suoratoistotallennetta, se unohtuu pyörimään taustalle, kun me unohdumme seuraamaan Viiman puuhia, tai sitä kun toinen meistä leikittää Viimaa.. Mutta kyllähän pieni frettivauva voittaa tv:n tarjonnan mennen tullen, vai mitä ;) ?

Milon vierailu - osa 2

Kuten aiemmin kerroin, Milo oli vierailulla luonamme 8.-11.5 eli keskiviikosta lauantaihin. Tässä ajassa ehti jo ehkä vähän edes päästä kiinni siihen mitä se elämä oman fretin kanssa mahdollisesti on.

Pysäytän heti tähän. Jos luet tätä blogia siksi, että harkitset itsellesikin frettiä.. Niin harkitse uudestaan. Oikeasti ja vakavasti.
Fretti ei ole kaikkien lemmikki, eikä helppo.

Minä/me olemme viimeisen puolentoista vuoden-vuoden aikana lukeneet kaiken mahdollisen tiedon jota fretistä on suomeksi saatavilla, käyneet tapaamassa fretti-ihmisiä ja frettejä näätäpäivillä eläinkaupoissa, käynyt tutustumassa frettikoteihin ja jutellut ihmisten kanssa netissä niin, että joillain varmaan kohta menee hermot, kun mä aina kysyn jotain uutta..
Ja kaikesta tästä huolimatta, meille tuli yllätyksenä se, miten paljon aikaa ja huomiota fretti vaatii.

Milon vierailun päivät meni jotakuinkin niin että aamuisin Milo sai ruoan, vessojen siivouksen ja pääsi vapaaksi, Milo oli vapaana 3-4h aamuisin, ja kun väsähti nostin playpeniin nukkumaan, jotta koira sai olla vapaana koko asunnossa. Näitä 3-4h vuoroja vaihdeltiin sen mukaan miten olivat hereillä niin että molemmat saivat huomiota.

Kun olin torstaina ja perjantaina aamulla, aamukahvia keittäessä/juodessa hakenut Milon pois eteisen vaatekaapista, siivouskomerosta, puupellettisäkistä, keittiön kattilakaapista, eteisen vaatekaapista, siivouskomerosta ja eteisen vaatekaapista... Sekä todennut sen kaivavan keitttiön koiranruokakaappia, kierrätykseen meneviä pahveja ja muoveja ja kun menet poistamaan näätää muovien seasta, sinulle sähistään, näykkäistään rystysessä ja sitten juostaan kähisten karkuun.

Milo kävi tutkimusretkellä keittiössä
ja löysi kierrätykseen menossa
olevat pahvit ja muovit

Ja kun olen poistanut Milon seitsemännen kerran kattilakaapista.. (jonka jälkeen kaappien ovilssa oli ilmastointiteippiä) . Mietin itsekseni että: En enää yhtään ihmettele jos näitä palautuu kasvattajalle kahden viikon jälkeen.  Kun fretti ei sitten olekaan se suloinen, kerällä nukkuva helppo sylinäätä.

Tietysti, moni äsken luetellussa listassa on sellaisia asioita, joihin voi itse vaikuttaa (esim. Kaappien oviin lapsilukot jne, ettei fretti pääse kappeihin, jne) mutta.. Se ei poista sitä tosiasiaa että näätä on loputtoman utelias eläin, ja käyttää jokaisen tilaisuuden hyväkseen. Esim. sillä aikaan kun tulet kauapsta, jätät ostoskassit lattialla ja ryntäät hirveässä pissahädässä vessaan tai vastaat puheluun kaverilta unohtaen laukun lattialle, näätä kääntää koko ostoskassin ympäri ja kantaa parhaat aarteet turvaan.

Tässä ei siis todellakaan ole tarkoitus pelotella ketään enempää kuin on kohtuullisa. Mutta ravistella ja herätellä vahvasti kylläkin.
Onko se fretti ihan varmasti just teidän eläin?

Meillä Milon vierailu kuitenkin kaikesta huolimatta vain vahvisti päätöstä, että fretti on niiiin just se meidän juttu ❤😊.

Tiedämme ettei kaikki tule olemaan varmasti aina helppoa tai ruusuilla tanssimista, mutta meillä on takana kasvattaja jolta saa varmasti aina apua jos jotain sattuu tai on epäselvää. Sekä muut frettiharrastajat jotka ovat tähänkin asti olleet ihanasti neuvomassa.

Milo oli kiltti, muutaman kerran saimme hampaasta kun kielsimme jostain ja herrasmiehen piti vähän näytää, mitä mieltä hän on siitä, että hänen tekemisiinsä aiotaan puuttua :D. Milolla oli lääkekuuri menossa, mutta lääkkeen antaminen oli varsin helppoa, Milo kun tykkäsi lääkkeestään, se juoksi vauhdilla esiin piilostaan joka kerta kun kuuli että lääkepulloa ravistetaan 😁.

Torstai-iltana sain jonkinasteisen sydänpysähdyksen.
Löysin kädestäni n. 2*1cm kokoisen verisen jäljen sen jälkeen kun olin pitänyt Miloa sylissä.
Olenko mä satuttanut hoitonäätää??!? Tai onko se satuttanut itsensä täällä johonkin??
Milo syliin ja kävin kaikki läpi, tassut, vatsa, selkä, pää, pylly, häntä, hampaat.. Kaikki näyttää hyvältä, ei tuu verta... Vielä uusintakierros ja tarkistus, ei tule vera ja kaikki hyvin. Kunnes tajusin, että veri oli peräisin 5min aiemmin tarjoillusta Milon iltapalasta (sisäelinpullia). Kaikki hyvin, Mutta ehdin jo käydä paniikin rajamailla 😁.

Kiitos vielä kerran fretin lainasta You little thief ja Milo ❤