Joukkorokotus linnunmäellä ja pienoispaniikki

Tänään suuntasimme puolen päivän aikoihin auton nokan kohti etelää ja Porvoota, Linnunmäen eläinklinikkaa, hakemaan Viimalle penikkatautirokotuksen.
Perille löysimme hyvin, vaikka minun toimiessa navigaattorina, ajoimme kerran yhden risteyksen ohi ja teimme läheisen kaupan pihassa kunniakierroksen 😁.

Saapuessamme Linnunmäen parkkipaikalle hieman ennen klo 13:sta, oli piha jo melkoisen täynnä autoja, mutta kyllä sieltä meillekin vielä paikka löytyi.

Frettejä ja omistajia oli jo melko paljon paikalla kun saavuimme ja lisää vain tuli. Pieni vastaanottotila muuttui melko nopeasti lämpimäksi ja kosteaksi, vaikka päivä ei erityisen helteinen ollutkaan. Niinpä moni myös odotteli ulkona vuoroa jutellen ja frettejä ihastellen.
Viiman kasvattajaakin törmäsimme ja hän pääsi hetkeksi sylittelemään poikaa :).

Minä jäin odottelemaan sisälle vuoroamme Viiman kuljetusboxin kanssa ja J meni ulos portaille odottelemaan, kun hän on herkkä kuumuudelle ja ahdistuu siitä heti.

Vähän myöhemmin kävin hakemassa J:n sisälle, ja istuimme sohvalle odottamaan vuoroamme, nopeasti sitten pääsimmekin lääkärin pakeille.
Viima sai rokotuksen, vaikka hieman nuori herra laittoi vastaan ja tarvittiin sekä minua että J pitämään Viima paikoillaan jotta lääkäri sai lääkkeen pistettyä 💪😁.

Tulipa Viima punnittua samalla, tosin sellaisella koirille tarkoitetulla lattiavaa'alla, joten tulos ei ole ihan tarkka, kun laite näyttää vain kilot ja sadat grammat :D
Mutta painoa Viimalla tuon vaa'an mukaan oli 1,3kg. Eli taas on parissa viikossa tullut se sama n. 300g lisää.

Eilen illalla Viima aiheutti kyllä melkoisia sydämen tykytyksiä meille molemmille J:n kanssa..
Viima siis sai päivällä ruoaksi lohta ja kanansydämiä. Tavalliseen tapaan Kanan sydämet katosi heti kupista ja lohta oli vielä illallakin jäljellä. Koska lohi ei ollut kovin herkkua... Viima alkoi ahmia iltapalaksi laitettuja kanankauloja melkoisella vimmalla, alle 10min se söi kaksi kaulaa...
Ja 10min kuluttua tästä Viima alkoi oksentaa melko rajusti.  Oksensi n. 5-6 kertaa, ihan kunnolla ruokaa pois, taisi maha olla ahmimisesta liian täynnä. Tähän asti vielä kaikki hyvin. Viimeisellä oksennuskerralla jokin kuitenkin muuttui ja Viima alkoi kuulostaa siltä että tukehtuu.. 😦😬😱
Viima koetti oksentaa 2-3 kertaa eikä mitään tullut ulos.. Otin Viiman syliin ja avasin sen suun, ja näinkin että kurkussa oli luun pala juttuneena.
Laitoin Viiman takaisin häkkiin, ja J seurasi sen vointia vieressä koko ajan, kun mä koetin soittaa kasvattajalle, joka ei vastannut (en ihmetele, kello oli tässä vaiheessa jo 23..). Laitoin viestin kasvattajalle ja etsin tietokoneelta frettejä hoitavien eläinlääkärien puhelinnumero-tiedoston valmiiksi..

Onneksi! Tässä vaiheessa J ilmoitti häkin ääreltä, "täällä alkaa tilanne rauhoittua". Viima sai kurkkuun juuttuneen palan pois. En tiedä, tuliko pala ulos kurkusta oksentamalla/kakomalla vai saiko viima nielaistua sen alas.
Viima rauhoittua ja nukahti häkkiin, jonka siivosin kanankaula-oksennus-sotkusta ja hetken päästä tarjosin viimalle jauhelihaa, jotta saisimme tietää suostuuko Viima syömään tai onko esim. Kurkussa haavoja jotka sattuvat syödessä tms.
Viima söi hyvin pari teelusikallista jauhelihamössöä, ja puoli tuntia myöhemmin vielä lisää, eikä oksentanut näiden jälkeen (jos olisi, se olisi voinut merkitä tukosta ruoasulatuskanavan alkupäässä). Tänään vielä tarkkaillaan että kakka 💩 tulee normaalisti ulos, ettei mahdollisesti kurkusta vatsaan mennyt luun pala aiheuta tukosta tms.

No, tästä viisastuneena.. Viima ei saa enää luullista lihaa sellaisena päivänä jona on tarjolla ollut kalaa.
Onneksi kaikki näyttää nyt kuitenkin olevan kunnossa ❤❤

Kuulumisia

Hei! Taas on vierähtänyt hieman pidempään viime postauksesta.
Täällä ei ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä, Viima kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia ja me palvelijat koetamme pysyä perässä siinä ruokamäärässä jonka tuo pikkupeto ahmii ❤.  Esimerkki eiliseltä; aamupalaksi hiiri, välipalaksi päivällä kolme jauhelihapullaa ja kananmunan keltuainen sekä iltapalaksi kolme kanankaulaa (näistä oli seuraavana aamuna vielä hieman jäljellä kyllä).

Kun Milo kävi täällä leikkimässä ja saimme niitä oluthiivaa ja merilevää, mietin hieman että huomaako Viima lisäravinteiden maun Ruoassa ja alkaa mahdollisesti nirsoilla? huoli oli täysin turha, ruoka on mennyt vallan mainiosti alas lisäravinteiden kera :)

 Jokainen lapsen huoltaja/ vanhempi tai lasten kanssa paljon tekemisissä oleva tietää, miten "ihanaa" on astua esim. Legopalikan, tai barbin kengän päälle.. Eikös?
Arvatkaapa mikä on frettiperheiden vastine tälle... 😂😁.

Kanan kaulanikama.
Tuo tuntuu melko "mukavalta" paljaan jalan alla aamuisin :D.
Onneksi, nyttemmin kun Viiman kaikki hampaat ovat vaihtuneet, luiden syönti on lisääntynyt ja parantunut huomattavasti. Aiemmin häkistä löytyi aina tuollaisia 3-7 nikaman pätkiä aamusin. Nykyään ruoasta on jäljellä muutama yksittäinen nikama häkissä, jos niitäkään, eli kaikki syödään <3

Ihmettelin joskus miksi monet ovat maininneet ostaneensa sellaisen metalliraapan rautakaupasta, jota käytetään esim. Tapetin poistoon. Moni kertoi blogeissaan käyttävänsä sitä kakan irrottamiseen lattiasta. Ihmettelin että "kai ne kakat nyt lähtee pyyhkimälläkin".
No tuota... Totesin että ei lähde 😖😤😮
 Kun olin yksi aamu käyttänyt 3 kakan siivoamiseen 20min ja hermot meni sinä aikana monta kertaa, aloin ymmärtää sen metallilastan tarkoituksen :D

Ulkoilusta Viima pitää kovasti, melkein joka päivä käymmekin lyhyen ulkoilun, n.10-15min. Vielä olemme ulkoilulla pysyneet ihan omasssa pihapiirissä, mutta pikkuhiljaa olemme alkaneet laajentaa ympäristöä ja pari kertaa olemme käyneet kurkkimassa mm. Naapurin koiraa aidan takaa, turvallisesti sylistä.

Kuumina päivinä meillä on selvitty hyvin, koska sisällä on ilmalämpöpumppu, se pitää sisätilat viileinä. Ulkona olemme käyneet hellepäivinä myös, sisään tullaan heti jos fretti vaikuttaa reagoivan kuumuuteen.

Valjaiden kokoa on saanut säätää suuremmalle joka viikko, tuo peto kasvaa niin hämmentävän nopeasti. Kuka varasti sen pikkuisen karvapallon joka muutti meille neljä viikkoa sitten :O joku vaihtoi sen isoon näätää :D ?

Vielä on kaksi päivää aikaa!!
Nimittäin osallistua tähän päärynäeläimen pentupakettiarvontaan!
Itse tietysti osallistuin ja nyt odotellaan olisiko onnetar suosiollinen meille :)

Milo kävi treffeillä

Jo aiemmin blogissa muutaman kerran vieraillut You Little Thief:n Milo kävi taas vierailulla :) ❤ tällä kertaa palvelusväki mukanaan.

Aamulla me valmistauduimme Milon vierailuun mm. teippaamalla kaikkien kaappien ovet kiinni, ettei Miloa tarvitse kaivella esiin kaapeista, ja ettei Milo puolestaan opeta Viimaa avaamaan kaappeja 😂😋

Kun Milo huoltojoukkoineen saapui, tapasimme ensin ulkona, jotta Viima ja Milo saavat haistella puolueettomalla maaperällä.
Molemmat pojat olivat valjaissa ja flexissä ja haistelevat toisiaan nätisti. Tosin Miloa kiinnosti ympäristö enemmän kuin vieressä tuouhottava pikkunäätä :D. Viitisen minuuttia seurasimme menoa ulkona kun päätimme jo siirtyä sisälle.
Sisällä päästimme molemmat fretit vapaaksi ja kaikki sujuikin ihan hyvin.

Vuorotellen sekä painittiin että lähdettiin tutkimusmatkoille. Viima meni kiinteästi perässä sinne minne Milokin :D. Viima osoittautui myös varsin rohkeaksi pennuksi, se lähti heti Milon mukaan ja kävi päälle, laittoi painiksi.
Viima osasi myös käyttätyä melko hyvin ja olla purematta ihmisväkeä :). Meidän Viimalla riiti virtaa vaikka kuinka, ja Milo puolestaan alkoi väsyä.. Joten jossain vaiheessa kahvinjuonnin lomassa laitettiin Milo kuljetusboxiinsa jatkamaan unia ja Viima jatkoi meidän ihmisten kiusaamista :D

Kuvia koetimme ottaa.. Mutta otappa tuosta 10vkon ikäisestä pennusta kuvia, kun se ei pysy paikoillaan nanosekuntia kauempaa.. Kaikissa kuvissa näkyi vain ruskeanmusta viiva menossa johonkin 😁😂.
seuraava video on You Little thief:n kuvaama, ja kutakuinkin ainoa julkaisukelpoinen kuvallinen todiste eilisestä kohtaamisesta, joten luvalla jaetaan tämä video myös täällä :D.

 

Milon isäntäväki oli ihana ja toi meille sekä merilevää, että oluthiivaa. Nyt niitä sitten riittääkin  lisäravinteita hieman pidemmäksi aikaa yhden näädän käyttöön :D .
Heillä oli myös jopa pieni keittiövaaka mukanaan ja niinpä saimme punnittua meidän minihirviön, meidän vaaka kun on vieläkin ostamatta.
Muutama yrityksen jälkeen saimme ainakin melko
 lähellä olevan painon.. 1010-1020g suurinpiirtein. Pojalle on siis tullut painoa n. 150g/vko. Aika hurja määrä :O Mutta kyllä sen kasvun tuosta pikkuapinasta myös huomaa ihan käsitellessä. Ja järjettömästä ruokamäärästä... Tänä aamuna viima sai ison hiiren, ja 3-4h kuluttua siitä poika norkui kupilla nälkäisen näköisenä... Lisäähän sinne siis oli laitettava :)  tällä kertaa kuppiin sujaht sitten jauhelihaa ja illalla vielä iltapalaksi kanankauloja.

Viima antoi käsitellä itseään tosi nätisti, yhtään kunnon puraisua ei tainnut Viima saada aikaan. Tähän toki varmasti vaikutti hieman se, että käsitteliijöillä on varmat ja tottuneet otteet.

Viiman reviiri laajenee

Kymmenen päivää fretin omistajana, miltä nyt tuntuu?
Ihanalta, suloiselta, mahtavalta, raivostuttavalta, ärsyttävältä, hermoja raastavalta..
kaikkea tätä, yhtä aikaa ja erikseen.

Viima on nyt ollut meillä 9 päivää, muutama ensimmäinen päivä meni rauhallisesti ja Viima oli tosi kiltti, tutki lähinnä paikkoja ja hieman leikki.
Nyt nämä viimeiset 4-5 päivää ovat olleet selkeästi sellaisia, että sieltä alkaa kuoriutua esiin se oikea näätä. Jännitys uudesta kodista on selvästi hävinnyt ja Viima painelee asunnossa tottuneesti eikä enää reagoi jokaiseen kovaan ääneen piiloutumalla.

Kuten olen aiemmin kertonut, häkin kanssa  on mennyt hyvin. Viima on ottanut sen tukikohdakseen ja nukkuukin yleensä siellä. Kaksi muuta lempipaikkaa Viimalla ovat makuuhuoneen sängyn + lipaston kulmassa tai olohuoneessa sohvan vieressä nurkassa :)
Häkkiä ei kolistella öisin tai muutenkaan meluta, yleensä häkki sulkeutuu illalla n. Klo 23-24 ja aukeaa aamulla 07-08.

Ensimmäisinä päivinä Viima ei uskaltanut tai halunnut käyttää häkin kaikkia kolmea kerrosta.
 Nyt kun pojan rohkeus on selvästi karttunut, ruokakuppi ja vesikuppi muuttivat toiseen kerrokseen. Viimalla on vielä molemmat käytössä, sekä vesipullo että -kuppi. Vesikupista juodaan selkeästi enemmän, mutta pulloakin  käytetään, joten toistaiseksi molemmat saavat olla paikoillaan.
 Ylin kerros on vielä melko vähällä käytöllä, katsotaan josko sekin saataisiin käyttöön vielä :)
Tuo kukikas riippumatto/-keinu ei ole Viimalla päässyt kovin kovaan suosioon.. Tai on, mutta ei ihan perinteisessä mieleessä, se on nimittäin Viiman lempipaikka piilottaa ruoat 😂😁.

Sisäsiisteys on melko hyvällä tasolla, mielestäni niin hyvällä kuin vasta kotiutuneelta pikkunääpältä voi odottaa.
Ensimmäisinä päivinä pissat ja kakat meni melko hyvin sinne minne piti, sitten alkoi tulla jonkin verran huteja..

 Fretit kuten kissatkin ovat yksilöitä, kuinka puhtaan vessan ne haluatvat. Toisilla pitää ehdottomasti olla vähän vanhoja jätköksiä jäljellä, eli vessa ei saa olla "liian siisti". Toisilla taas pitää vessa siivota päivittäin, tai sinne ei enää tehdä.
Meidän viima näköjään osoittautui kuuluvan jälkimmäiseen ryhmään. Vessalaatikot pitää olla tosi siisti, tai heti tehdään viereen joko lattialle tai kankaalle häkissä. Hutikakat ja -pissat siis loppuivat heti, kun laiskat ihmiset alkoivat siivota vessalaatikoita useammin :D. Aiemmin olimme siivonneet laatikoista likaiset purut joka toinen päivä, tai viimeistään kolmannen päivän aamuna. Nyt rutiinina on siivota vessalaatikot joka aamu, ja ainakin nyt se on myös taannut sen että niitä käytetään myös :)
Hassua on se, että vaikka Viimalla on tosiaan yhteensä 6 vessalaatikkoa asunnossa, se käyttää niistä aktiivisesti vain kahta, häkissä olevaa ja keittiön nurkassa olevaa. Esim. Eteisessä ja makuuhuoneessa olevia vessalaatikoita ei ole käytetty kertaakaan, toisaalta ei niihin huoneisiin ole tullut hutikakkojakaan, joten kaikki hyvin :)

Tämä on keittiön nurkassa oleva vessalaatikko, kuvaa ottaessa olen seisonut sillä paikalla jossa häkki normaalisti on. Ensin tähän nurkkaan ei ollut tulossa vessalaatikkoa, vaan ajattelimme sen kauemmas ruokapöydästä, toiseen päähän keittiötä. Mutta koska Herra Näädän mielestä tuo nurkka nyt vaan näytti ihan vessalta... Sinne tehtiin oli siellä laatikko tai ei, eli nyt siellä on.
En ymmärrä mikä logiikka tässä on, ettää nämä kaksi vessalaatikkoa ovat vain n. 1m päässä toisistaan, mutta silti ainoat koko asunnossa joita Viima käyttää :D
Mutta ilahduttavaa on tosiaan se, että myös toisesta huoneesta juostaan jompaan kumpaan keittiön laatikkoon hädän yllättäessä :).


Pureminen, sitä on enemmän ja vähemmän. Kuten jokaisen nuoren nääpän kanssa alussa.
Viima on vain ihan muutaman kerran purrut selkeästi ja lujaa, näistä se joutuukin heti jäähylle ja leikit loppuu hetkeksi. Yleensä sen puremiset ovat olleet sellaisia, että leikin tiimellyksessä tartutaan väärään kohteeseen. Melko hyvin viima kuitenkin jo uskoo sähähdyksen tai "EI" kiellon.
Aamuisin kyllä huomaa että pikkuisella on virtaa.. silloin leikit menee joskus hieman yli ja alkaa aivan mieletön kähinä ja putputus ja fretti juoksee välillä niin, että törmäilee pitkin seiniä. Se vielä menee, se on vain hauskaa katseltavaa :P . Mutta siten kun samalla tarmolla aletaan hyökkäillä jalkoihin tai roikkua housun lahkeessa.. silloin täytyy keksiä jotain muuta mihin suunnata pikkunäädän suunnaton tarmo, kuten vaikka laittaa näätä tutkimaan kierrätykseen meneviä pahveja, tai laittaa valjaat ylle ja lähteä ulos tutkailemaan hajuja.

Viima ja kanin rib's:t :D

Kuten kuvasta näkyy, aiemmin pilkottu kani kelpasi  oikein hyvin pojan menuun :). Tässä maistellaan siis pätkää selkärankaa jossa myös kylkiluut ja -lihat mukana.

Siitä huolimatta, että välillä raivostuttaa, kun mitään asiaa ei voi enää tehdä niin, että siellä ei ole näätä mukana.. (tuttua, aiemmin tilalla vain joka kerta oli Labbiksen pää :D ), oli sitten kyseessä kahvinkeitto, tiskikoneen täyttö tai lakanoiden vaihtaminen. Siitä huolimatta että menee joskus hermot, kun kiellät aamun aikana 800 kertaa näätää menemästä jonnekin.. Tai että astut aamulla hutikakkaan joka jäi illalla huomaamatta..
Siitä huolimatta tuo pieni näätäotus on maailman suloisin, liikuttavin ja söpöin otus. Ja tuo näädän tuoksu❤molemmat pidämme siitä kovasti.
Useamman kerran tässä viikon aikana on käynyt niin, että jos aamuisin katselemme J:n kanssa jotain suoratoistotallennetta, se unohtuu pyörimään taustalle, kun me unohdumme seuraamaan Viiman puuhia, tai sitä kun toinen meistä leikittää Viimaa.. Mutta kyllähän pieni frettivauva voittaa tv:n tarjonnan mennen tullen, vai mitä ;) ?

Kun kani menetti takkinsa..

Varoitus!!

 Tässä tekstissä on kuvia nyljetystä kanista (huom! ei verta) jos tämä pelottaa, jätä teksti väliin.

Kuten kerroin aiemmin, kun haimme Viiman kotiin, saimme samalla mukaan kasvattajalta ostamani ruokakanin.
Kävimme eilen rautakaupasta ostamassa oksasakset jotka ovat luiden katkomiseen oikein mainiot välieet :). Fiskarsin oksasakset lupaavat leikata 2,2cm halkaisijaltaan olevia oksia, joten pitäisi kanin/marsun selkärankojen tai kanansiipien mennä helposti poikki.

Kanin (tai lihan yleensä) pilkkominen on minulle tuttua, joten sinänsä se ei pelottanut.

Koskaan en ole nylkenyt mitään eläintä.
 Vaikka yksi suurista haaveista olisi päästä nylkemään vaikka peura tms. Ja oppia myös käsittelemään se talja. En oikeastaan edes tiedä miksi haluaisin, ehkä se liittyy siihen ideologiaan, että jos eläin tapetaaan, siitä on käytettävä kaikki mikä voidaan hyödyntää, ei vain lihat.

Otin kanin eilen sulamaan ja luulin että pääsisin jo illalla pilkkomaan sitä, muta ei.. Kani oli vielä ihan jäässä :O . Ilmeisesti turkki eristää sen verran hyvin, ettei tämä sula ihan kovin nopeasti. No, tänä aamuna sitten käytiin hommiin:

Kani sulatettuna.

Kani oli siis saatu sulatettua ja sitten miettimään miten parhaiten saisi kanin nyljettyä? Ihan ensin katkaisin kanilta korvat ja hännän. Terävällä veitsellä tein mahaan viillon, samaan tapaan kuin aukaisin mahan, mutta pidin huolen että nyt menee vain nahka rikki, ja onnistuin, vatsa ja lihakset pysyivät ehjinä.
Aloin vetää nahkaa irti lihaksista, tähän sai käyttää yllättävän paljon voimaa. Pää oli ehdottomasti hankalin, jalat lähtivät paljon oletettua helpommin. Nyt on siis kani ilman takkia:

Anteeksi hieman epätarkka kuva, mutta tässä vaiheessa kun kädet olivat likaiset ja työ kesken, ei kuvanlaatu ollut se tärkein asia 😁. 

Tämän jälkeen avasin kanin mahan, suolet päätyivät roskiin. Sydän, maksa ja munuaiset sen sijaan päätyivät pussitettavaksi ja Viiman syötäväksi. Kani ja kuten minkä tahansa eläimen sisäelimet haisevat pahalta, eli varaudu tähän kun avaat jotain ruokaeläintä. Haju ei ole mitenkään superkamala, mutta ei hyväkään, verrataan nyt vaikka siihen, että jos selviydyt lapsen vaipan vaihdosta, selviät varmasti myös kanin sisälmyksien käsittelystä 😂.

Kun sain sisäelimet pois kanin sisältä, huuhdoin ruhon veren jäämistä ja karvoista ja toin leikkuulaudalle takaisin.
Seuraavaksi varsinaisen paloittelun kimppuun siis. Se kävi melko helposti, jos olet joskus paloitellut kokonaista broileria, periaate tässä on aika sama. 

Eli nivelien kohdalta kannattaa leikata, jotta sakset saa nivelien väliin, eikä leikkaa luihin teräviä päitä jotka voisivat syödessä satuttaa frettiä. Tämä onnistuikin yhden pieleenmenneen jalan jälkeen jo oikein hyvin. Selkärangan katkoin oksasaksilla n. 5cm pätkiin. Näihin tietysti tuli mukaan kylkiluut ja -lihat. 

Tältä näyttää siis kani paloiteltuna:
maksa ja munuaiset tuolla erikseen leikkuulaudalla, lihaisat luut kulhossa, sydän unohtui lihojen sekaan tuonne kulhoon :D

Laitoin lihat pussiin niin, että aina yksi selkäranganpala ja pala maksaa/munuainen yhteen pussin. Yhteensä 10 tai 11 annospussia tuosta kanista tuli.

Viima alkaa kotiutua

Ensinnäkin, tuo näätälapsi on Ihana <3
Aivan ihana ❤

Kaikki on sujunut tosi hyvin. Ensimmäiset päivät eli lauantain ja sunnuntain Viima oli tosi väsynyt, mutta se johtui varmasti stressistä ja kaikesta uudesta. Viikonloppuna Viima jaksoi olla hereillä vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Eilen ja tänään viima onkin sitten viipottanut kerralla 1,5-3h.
Asunto on todettu kohtuullisen näätävarmaksi, ainakin vielä kun Viima ei osaa eikä ole keksinyt avata esim. kaappien ovia ja laatikoita :D. Sitten kun nuoriherra tajuaa sen, pitänee suunnata marketin lastentarvikeosastolle ja ostaa laatikoihin stopperit.
Viima on alkanut muutenkin kotiutua paremmin, enää se ei säikähtele yllättäviä ääniä tai vilahda piiloon jos esim. Lasi osuu tiskipöytään :D , kuten ihan ensimmäisenä päivänä.

Viima ei juurikaan pure, kertaakaan se ei ole koettanut purra kunnolla. Yleensä Viiman puremiset ovat sitä, että leikin tuoksinassa erehdytään siitä oliko hyökättävä kohde lelu vai käsi, kun Viima hyökkää vielä niin innoissaan ja sokeasti kohti lelua :D. Päästää silti välittömästi irti, kun tajuaa että "hups, ei tämä ollut lelu".  Jäähyboxia emme ole tarvinneet kertaakaan.
Aamuisin on tosin ihan turha suunnitella tekevänsä aamupalaa tai juovansa kahvia rauhassa, jos ei ole ensin leikittänyt Viimaa ensin vaikka edes 10-15min esim. Ns. Onkilelulla

Viiman lempilelu, tätä jaksaa jahdata vaikka kuinka :D

Tuo kyseinen lelukeppi on entisen kissamme peruja, mutta tämän tyyppisiä voisi ostaa siis lisää. Meillä on myös muutama muu lelukeppi, mutta tämä on kyllä näiden muutaman päivän perusteella suosikki.

Viima syö hyvällä halulla kaiken mitä kuppiin laitetaan :). Tähän mennessä on syöty mm. Kanankauloja, broilerin jauhelihaa, hiiriä, lohta ja keltuaista. Onneksi saimme Viimalle nyt heti alusta asti hiiriä ja kania noiden tavallisempien lihojen lisäksi. Olen kuullut ja lukenut muutamasta blogista, että jos fretti saa alusta asti vain ns. Kaupallista lihaa, se on vaikeampi saada vanhempana oppimaan syömään kokonaisia ruokaeläimiä ja ns. "riistaa" (hiiret, marsut, kanit, viiriäiset jne). Ainakin nyt voimme tarjota niitä heti alusta asti säännöllisesti ja toivottavasti niiden syöminen on mieluista Viimalle. Sellainen ruoka kuitenkin on kaikkein luontaisinta fretille :)

Vessalaatikoiden paikasta on hieman ollut kiistaa :D tai no ei kiistaa, mutta me J:n kanssa siirtelemme niitä sinne minne nuoriherra päättää useimmin tarpeensa tehdä 💩. Onneksi nyt pari paikkaa on vakiintunut jo muutaman päivän aikana ja näyttää siltä että niitä käytetään n. 80% tarkkuudella. Muutamia hutikakkoja/pissoja on tullut, mutta odotettavissahan se oli.

Käsiteltävyys on Viimalla melko hyvä, tietysti vielä pienellä on intoa mennä, eikä paikoillaan tahdottaisi pysyä hetkeäkään, mutta lohitahnan avulla saa koskea korvia, tarkastella tassuja, rapsutella masua ja tarkistaa peppua. Kynsien leikkausta emme vielä ole edes kokeilleet, koska kasvattaja oli juuri lauantaina leikannut pentujen kynnet, mutta harjoitettelemme kynsien "leikkuuta" joka päivä hyvin lyhyesti.

Instagramin kanssa on taas kerran ongelmia, tämä on selvittelyn alla, ja naaranurkka palaa taas pian instaan 👍.

Viiman ensimmäinen päivä

Eilen vihdoin saimme tämän pienen näätälapsen kotiin <3

Menimme Viima hakemaan sovitusti klo 14, ensin juttelimme hieman ja täytimme sekä allekirjoitimme Viiman paperit. Sen jälkeen oli aika suunnata hakemaan Viima <3
voi miten paljon pieni oli kasvanut siinä vajaassa kahdessa viikossa mitä oli siitä kun sen viimeksi näimme! Viimasta oli tullut valtavan iso poika :) Myös turkki oli muuttunut jo vähän, vaikka vauvapörröä vielä onkin selvästi havaittavissa :)
Saimme mukaamme myös kasvattajan kautta ostetun kanin (siis Viiman ruoaksi).  Pentu kuljetusboxiin ja kani kylmälaukkuun ja auton nokka kohti kotia.

Kotona laitoimme kuljetuslaatikon olohuoneeseen ja päästimme Viiman tutkimaan asuntoa. Koko kämppä käytiinkin tarkasti läpi ja sen jälkeen simahdettiin keskelle olohuoneen lattiaa nukkumaan

Kasvattaja hieman varoitteli, että Viima saattaa olla väsynyt kotona, kun aamulla oli kasvattajan luona käynyt jo kaksi pentujen hakijaa ennen meitä, joten tapahtumaa ja uusia ihmisiä oli freteille jo sille päivälle riittänyt.
Viima ottikin mielestäni melko rauhallisesti, ensimmäisen tutkimusretken jälkeen se veteli 3h unet ja sen jälkeen jaksettiin leikkiä vain ihan lyhyesti ennen kuin Viima palasi  nukkumaan.

Viima otti häkin hyvin vastaan, laitoimme häkkiin samana tyynyn joka oli kuljetuskopassa kun haimme Viiman. Tämän tyynyn Viima onkin nyt ottanut nukkumapaikakseen. Häkin ovi on auki kun olemme kotona, ja Viima kipuaa häkkiin aina nukkumaan kun alkaa väsyttää :). Ensimmäinen yökin meni hyvin, ei itkua, ei piippailua, ei edes häkin kaltereiden ryskyttämistä.

Aamupalaksi Viima sai hiiren ja siitä popsittiinkin hieman yli puolet yhdeltä istumalta.
Yksi lempikätköpaikkakin on selvinnyt jo, jos näin lyhyen ajan perustella voi vielä mitään sanoa. Akvaarion ja kirjahyllyn välissä on juuri sopiva fretin mentävä kolo, sinne on kiva jemmata lelut ja vähän evästä <3.

Vessalaatikoiden käyttö on ollut vielä vähän.. Vaihtelevaa. parit pissat ja kakat on laatikkoon tullut, mutta on niitä löytynyt muualtakin. No, tämäkin korjaantunee ajan kanssa ja harjoittelulla :)
Puremista ei ole ollut, tai ei niin kovaa että siihen tarvitsisi puuttua, lelun kanssa painissa saattaa hyökätä käteen/jalkaan kiinni, kun innostuu, mutta päästää heti irti kun tajuaa että "eihän tää ollutkaan se mun saalis".

Kaiken kaikkiaan siis tämä ensimmäinen vuorokausi on mennyt hyvin ja ollut sellaista kuin odotimmekin, nyt siis odotamme innolla millainen persoona meidän omasta rakkaasta kehittyy 💖.

kuvia oli vielä vähän, mutta lupaan että niitä on tulossa lisää, kuten myös tarkempia ja parempia kuulumisia ensi viikon aikana :)