Uusi vuosi, vanhat metkut

Hei ja anteeksi blogihiljaisuus!

Tähän väliin iski joulu🎅🎄 ja muut tekosyyt.. joten blogin päivittäminen on vähän jäänyt. Pahoittelut siitä seuraajille❤.

Pakastin siis saatiin noin viikkoa ennen kuin Lempimuonan pakastekuljetus saapui perjantaina 20.12.

"Mmmmm, mitäs täältä löytyy" Kuorman tarkastaja työssään :D

 Viiman kuormassa tuli tällä kertaa seuraavat:
* 10kg:a kanan kauloja
* 8,5kg broilerin olkavarrettomia siipiä
* 4* 800g broilerin jauhelihaa
* 800g broilerin sydämiä
Ja kivana jouluyllärinä meille ihmisille, kuljettaja antoi vielä Fazermint-patukan :)

Broilerin kaulat erottelin ja pussitin vielä samana iltana, sekä hieman vajaa puolet broilerin siivistä. Sitten alkoi sattua käsiin se vasaran kanssa heiluminen, joten laitoin loput siivet isona könttinä pakastimeen ja päätin jatkaa muutaman päivän päästä urakan loppuun.
Mahtavaa! Että nyt on tämäkin vaihtoehto, että pakastimeen mahtuu jotain ilman että kaikkia on pakko pilkkoa heti :). Ja nyt pakastimeen mahtuu myös esim. kokonainen kani, joka olisi aiemmin ollut täysi mahdottomuus.

Itseasiassa.. joulu ja muut kiireet tässä venyttivät broilerin siipien lopullista vasarointia niin, että vasta tänään sain kaikki eroteltua toisistaan, jauhelihapötköt pitäisi vielä viipaloida, sitten olisi pakastin lopullisesti kunnossa.

Mutta nyt on pakastimessa kaikki broileri mitä hetkeen tarvitaan ja sinne mahtuu vielä ne mitä on alkuvuoteen suunniteltu hankkia.  Hiiriä ja kani on ainakin hankintalistalla, sekä muutama tipu toisen frettiharrastajan kanssa samaan tilaukseen.


Tällähetkellä pakastimessa on:

broileria:
selkärankaa
Sydäntä
sisäelinpullia

Jauhelihaa

Selkärankaa
kaulaa
siipiä
Kivipiiraa

Kalkkunan palalihaa
Hiiriä (3kpl)
Kania (4 annospalaa)


Viima on alkanut taas syödä 😍😊💪🍖🍗
Kiima on siis alkanut vähentyä selkeästi, kivekset ovat myös pienentyneet selkeästi, ehkä puolella.
Ihan vielä emme ole uskaltaneet antaa takaisin Viimalta takavarikoituja muutamia pehmoleluja, ne kun olivat sen parhaat nylkytyskaverit :D. Ne saavat vielä odotella hyllyn päällä pari viikkoa, jospa sen jälkeen niillä taas leikittäisiinkin 😂

Implantin hankinnan jälkeen meni reilut kaksi viikkkoa, melkein kolme että ruoka alkoi maistua normaalimpaan tapaan.
Tällä hetkellä Viima syö jo melkein normaalisti luullista lihaa, niin kauloja kuin siipiäkin. Kiiman hiipuessa aloitimme luullisena lihan syöttämisen kauloista, jotka on Viiman ykkösherkku. Ne kun alkoivat parin päivän päästä upota hyvn, siirryimme pikkuhiljaa tarjoamaan myös siipiä ja nyt nekin maistuvat varsin hyvin :). Eilen kokeilin myös piiiitkästä aikaa sitä broilerin selkärankaa, jonka kokeilu jäi silloin ennen kiimaa aika vähälle. Sekin maistui nälkäiselle näädälle :)


Lopuksi:

Viima ja näätänurkan väki toivottaa hyvää, rauhallista ja onnellista uutta vuotta! 

Juhlikaa rauhallisesti
🎉🎊🎶

Pakkaskelit alkoi!

Hyytävän kylmää! Homma mee suorastaan pakkaselle :D
Ai niinkuin mitä?
No tämähän tarkoittaa luonnollisesti sitä... Että meille tuli se Viiman oma pakastin!

Onni ovat "karvaisiin lapsenlapsiin" tottuneet "ja iso"vanhemmat 😁💕💪.
Minun vanhempani siis soittivat noin viikko sitten että "älkää siten ostako sitä pakastinta ennen joulua..." ja muutama päivä myöhemmin he ilmoittivat että "voitaisiin tuoda se pakastin nyt teille"

Pakastin on juuri sellainen pieni ja kapea arkkupakastin josta olemme haaveilleet ❤

Tällä hetkellä pakastin on melko tyhjä.. Se mikä näytti jääkaapin alaosan pakastimessa paljolta, on tässä arkussa aika vähän :D

No, ensi viikolla on täällä suunnalla taas Lempimuonan kierrospäivä, joten sieltä tuleekin nyt sitten varmaan tilattua reilummin tavaraa kerralla. Luultavasti ainakin jonnekin maaliskuulle mennään näillä ruoilla mitä nyt tilataan. Tietysti välissä tehdään pieniä täydennyksiä, esim. hiiriä ja kania tulee varmaan ostettua tässä välissä.

Ajatuksena oli ostaa nyt kaksi isoa laatikkoa luullista lihaa. Toinen on ainakin kanankaulaa 10kg, Viiman ehdoton herkku 🍗🐔. Toisena luullisena olen miettinyt olkavarrettomia siipiä 8,5kg:n laatikossa, siivetkin ovat Viimalle hyvin maistuvaa luullista lihaa. Lisäksi tilaukseen tulee hieman esim. jauhelihaa ja muuta tarpeen mukaan.

Tarkoituksena olisi että isommat tuote erät ovat alaosassa omissa pusseissaan ja yläosan korissa on avatut eli käytössä olevat pussit sekä esim. hiiret, tiput ym. pienet jotka muuten katoaisivat pakastimen syövereihin.

Entäs Viiman syöminen nyt, tai muut kiimaoireet?
No.. Suoraansanoen, tuntuu hölmöltä tilata kauhea määrä ruokaa... Kun fretti ei tällä hetkellä syö (edelleenkään)  muuta kuin jauhelihaa tai vähän broilerin palalihaa..
Mutta, kyllä täällä kovasti uskotaan siihen, että hormoni-implantti alkaa pian vaikuttaa ja ruokahalukin palautua.
Vielä ei ole Viimassa minkäänlaista muutosta suuntaan tai toiseen, kiimainen nuoleminen ja nylkytys jatkuu entiseen malliin 😁😂. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa pakko siihen on uskoa :D .

Hormoni-implantin hakureissulla

Torstaina suuntasimme auton nokan kohti etelää ja huristelimme eläinlääkäri Johanna Raulion  vastaanotolle Vantaalle.

Juttelimme jo kotona, että koska Viima oli hieman hankala jo saadessaan Linnunmäellä joukkiksessa penikkatautirokoteen.. Lääkäri joutui pistämään penikkatautirokotteen kahdessa erässä, koska Viima laittoi  niin voimakkaasti vastaan, vaikka sekä minä että J pidimme molemmat kiinni. Niin olisi mahdollista nyt, että lääkäri joutuu rauhoittamaan Viiman, jotta hormonikapseli saadaan paikoilleen.

Raulion tilat Vantaalla ovat oikein siistit, vaikkakin hyvin pienet. Odotushuoneeseen mahtuu juuri ja juuri 3-4hlöä kerrallaan ja isojen kantoboxien kanssa voisi tulla ahdasta.  Odotustilassa oli muuten näin joulun aikaan tarjolla glögiä ja pipareita <3.
Hetken odoteltuamme ja kerrottuamme perusfaktoja fretistä toiselle odotushuoneessa vuoroaan odottavalle henkilölle, meidät kutstuttin sisään.

Meidät kutsuttiin sisään ja tiedot kirjattiin koneelle, niin meidän ihmisten osoitetiedot, kuin Viiman omat tiedot.

Raulion kanssa juttelimme siitä, että Viima antaa kyllä hyvin käsitellä itseään (katsoa suuhun, putsata korvat ja leikata kynnet ) mutta että penikkatautirokotteenkin kanssa oli ongelmia. Raulio piti hyvänä sitä, että olimme tietoisia ja varautuneet rauhoituksen mahdollisuuteen.
Yritimme kuitenkin ensin niin, että ensin niskaan laitettaisiin puudute, jonka jälkeen vasta varsinainen implantti. Kuitenkin Viima laittoi toden teolla vastaan jo puudutuspiikin kohdalla, vaikka ensin yritimme kevyemmin; minä pidin kiinni ja rapsutin ja J syötti lohitahnaa.. Ei onnistunut, joten vaihdettiin vähän kovempiin kiinnipito-otteisiin.. Tämäkin todettiin hankalaksi, joten lääkärin kanssa yhteistuumin päätettiin että laitetaan hyvin kevyt rauhoite pojan takajalkaan.

Rauhoite sai vaikuttaa hetken, jona aikana eläinlääkäri kotiutti vuoroaan odottavan toisen potilaan ja me odotimme vuoromme odotushuoneessa. Kun 10min myöhemmin Raulio kutsui meidät takaisin vastaanottohuoneeseen, oli Viima jo saanut lantin ja odotteli boxissaan hereillä, mutta pöllähtäneenä.

Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi hyvä fiilis, ystävällinen henkilökunta ja oli fiilis että tyypit tietää mitä ne tekee, tänne palataan varmasti asiakkaaksi :)

Klikkaa kuva suuremmaksi

Klikkaa kuva suuremmaksi

Kiitos kasvattajalle joka muistutteli näin ensikertalaista asiasta.. Siitä siis että fretin kiimaan saattaa jopa pahenuta hetkeksi implantin laiton jälkeen, jonka jälkeen kiima sitten poistuukin melko nopeasti. Olin itse täysin unohtanut tuon että tilanne voi olla myös paheta. Viiman kiimaoireethan ovat olleet varsin siedettäviä, esim. merkkailupissailua ei ole esiintynyt lainkaan.
Eniten odotan lantin vaikutukselta sitä, että poika alkaisi taas syödä normaalisti, pliiis!

Näätätreffit

Kävimme jo melkein pari viikkoa sitten tapaamassa You Little Thief:n porukkaa ja lainaamassa playpeniä (kiitos vielä!). Tarina ja kuvat pääsevät esille vasta nyt.

Hieman jännitystä oli ilmassa kun päästimme fretit nuuhkimaan toisiaan, Iinu on kuulemma sellainen, ettei yleensä pidä toisista freteistä, ei pure tai käy päälle mutta saattaa kiljua ja jahdata jos ei pidä toisesta fretistä. Milo ja Viimahan ovat tavanneet ennenkin, joten tiesimme niiden tulevan toimeen.

Milo vasemmalla (Asser Hunter's Mannerheim) ja
Viima oikealla (Pickpocket’s Firestar)

Laskettuamme fretit latialle.. Iinu oli jopa kiinnostunut Viimasta 😮👍. Tähän tosin saattoi hyvinkin vaikuttaa se, että Viimalla oli vahvasti jo kiima päällä ja varmasti Viima tuoksui Iinun nenään varsin kiinnostavalta pojalta.. ;) (Vaikka Iinu lantitettu onkin).
Yllättävää kyllä, Viima ei tarvinnut poistaa Iinun niskasta kuin kaksi kertaa kun homma meinasi mennä turhan lemmekkääksi :D.

Me ihmiset ehdimme jutella rauhassa kaikenlaista, muunmoassa vähän näyttelyasioita ja saimme nähdä muutaman Milon ja Iinun näyttelyarvostelukaavakkeen kun niistä ja arvostelusta yleensä tuli puhetta.

Muuten kaikki kolme leikkivät ja tutkivat paikkoja sovussa :). Jossain vaiheessa itseasiassa Milo kyllästyi ja livahti jonnekin nukkumaan, Iinun ja Viiman jatkaessa leikkiä. Milokin tuli vielä hetkeksi jatkamaan leikkejä ennen kuin meidän oli aika Viiman kanssa suunnata kohti kotia.

Viima (vas.) ja Milo (oik.)

Asia josta olin positiivisesti yllättynyt, oli se miten hyvin Viima käyttäytyi, kun Milon ja Iinun isäntäväki "käpälöi" poikaa perusteellisesti.
Olen pyytänytkin aina meillä vierailevia ihmisiä jotka ovat fretteihin totteuneita, että he käyvät fretin läpi; korvat, silmät, suu, jne. Tämä on tosi hyvää harjoittelua näyttelyä ja eläinlääkärireissuja varten. Aivan kuten esim. koiranpennun kanssa, eläimen pitää oppia että kaikki saavas käsitellä sitä ja koskea joka paikkaan eläimessä.