Uusi vuosi, vanhat metkut

Hei ja anteeksi blogihiljaisuus!

Tähän väliin iski joulu🎅🎄 ja muut tekosyyt.. joten blogin päivittäminen on vähän jäänyt. Pahoittelut siitä seuraajille❤.

Pakastin siis saatiin noin viikkoa ennen kuin Lempimuonan pakastekuljetus saapui perjantaina 20.12.

"Mmmmm, mitäs täältä löytyy" Kuorman tarkastaja työssään :D

 Viiman kuormassa tuli tällä kertaa seuraavat:
* 10kg:a kanan kauloja
* 8,5kg broilerin olkavarrettomia siipiä
* 4* 800g broilerin jauhelihaa
* 800g broilerin sydämiä
Ja kivana jouluyllärinä meille ihmisille, kuljettaja antoi vielä Fazermint-patukan :)

Broilerin kaulat erottelin ja pussitin vielä samana iltana, sekä hieman vajaa puolet broilerin siivistä. Sitten alkoi sattua käsiin se vasaran kanssa heiluminen, joten laitoin loput siivet isona könttinä pakastimeen ja päätin jatkaa muutaman päivän päästä urakan loppuun.
Mahtavaa! Että nyt on tämäkin vaihtoehto, että pakastimeen mahtuu jotain ilman että kaikkia on pakko pilkkoa heti :). Ja nyt pakastimeen mahtuu myös esim. kokonainen kani, joka olisi aiemmin ollut täysi mahdottomuus.

Itseasiassa.. joulu ja muut kiireet tässä venyttivät broilerin siipien lopullista vasarointia niin, että vasta tänään sain kaikki eroteltua toisistaan, jauhelihapötköt pitäisi vielä viipaloida, sitten olisi pakastin lopullisesti kunnossa.

Mutta nyt on pakastimessa kaikki broileri mitä hetkeen tarvitaan ja sinne mahtuu vielä ne mitä on alkuvuoteen suunniteltu hankkia.  Hiiriä ja kani on ainakin hankintalistalla, sekä muutama tipu toisen frettiharrastajan kanssa samaan tilaukseen.


Tällähetkellä pakastimessa on:

broileria:
selkärankaa
Sydäntä
sisäelinpullia

Jauhelihaa

Selkärankaa
kaulaa
siipiä
Kivipiiraa

Kalkkunan palalihaa
Hiiriä (3kpl)
Kania (4 annospalaa)


Viima on alkanut taas syödä 😍😊💪🍖🍗
Kiima on siis alkanut vähentyä selkeästi, kivekset ovat myös pienentyneet selkeästi, ehkä puolella.
Ihan vielä emme ole uskaltaneet antaa takaisin Viimalta takavarikoituja muutamia pehmoleluja, ne kun olivat sen parhaat nylkytyskaverit :D. Ne saavat vielä odotella hyllyn päällä pari viikkoa, jospa sen jälkeen niillä taas leikittäisiinkin 😂

Implantin hankinnan jälkeen meni reilut kaksi viikkkoa, melkein kolme että ruoka alkoi maistua normaalimpaan tapaan.
Tällä hetkellä Viima syö jo melkein normaalisti luullista lihaa, niin kauloja kuin siipiäkin. Kiiman hiipuessa aloitimme luullisena lihan syöttämisen kauloista, jotka on Viiman ykkösherkku. Ne kun alkoivat parin päivän päästä upota hyvn, siirryimme pikkuhiljaa tarjoamaan myös siipiä ja nyt nekin maistuvat varsin hyvin :). Eilen kokeilin myös piiiitkästä aikaa sitä broilerin selkärankaa, jonka kokeilu jäi silloin ennen kiimaa aika vähälle. Sekin maistui nälkäiselle näädälle :)


Lopuksi:

Viima ja näätänurkan väki toivottaa hyvää, rauhallista ja onnellista uutta vuotta! 

Juhlikaa rauhallisesti
🎉🎊🎶

Pakkaskelit alkoi!

Hyytävän kylmää! Homma mee suorastaan pakkaselle :D
Ai niinkuin mitä?
No tämähän tarkoittaa luonnollisesti sitä... Että meille tuli se Viiman oma pakastin!

Onni ovat "karvaisiin lapsenlapsiin" tottuneet "ja iso"vanhemmat 😁💕💪.
Minun vanhempani siis soittivat noin viikko sitten että "älkää siten ostako sitä pakastinta ennen joulua..." ja muutama päivä myöhemmin he ilmoittivat että "voitaisiin tuoda se pakastin nyt teille"

Pakastin on juuri sellainen pieni ja kapea arkkupakastin josta olemme haaveilleet ❤

Tällä hetkellä pakastin on melko tyhjä.. Se mikä näytti jääkaapin alaosan pakastimessa paljolta, on tässä arkussa aika vähän :D

No, ensi viikolla on täällä suunnalla taas Lempimuonan kierrospäivä, joten sieltä tuleekin nyt sitten varmaan tilattua reilummin tavaraa kerralla. Luultavasti ainakin jonnekin maaliskuulle mennään näillä ruoilla mitä nyt tilataan. Tietysti välissä tehdään pieniä täydennyksiä, esim. hiiriä ja kania tulee varmaan ostettua tässä välissä.

Ajatuksena oli ostaa nyt kaksi isoa laatikkoa luullista lihaa. Toinen on ainakin kanankaulaa 10kg, Viiman ehdoton herkku 🍗🐔. Toisena luullisena olen miettinyt olkavarrettomia siipiä 8,5kg:n laatikossa, siivetkin ovat Viimalle hyvin maistuvaa luullista lihaa. Lisäksi tilaukseen tulee hieman esim. jauhelihaa ja muuta tarpeen mukaan.

Tarkoituksena olisi että isommat tuote erät ovat alaosassa omissa pusseissaan ja yläosan korissa on avatut eli käytössä olevat pussit sekä esim. hiiret, tiput ym. pienet jotka muuten katoaisivat pakastimen syövereihin.

Entäs Viiman syöminen nyt, tai muut kiimaoireet?
No.. Suoraansanoen, tuntuu hölmöltä tilata kauhea määrä ruokaa... Kun fretti ei tällä hetkellä syö (edelleenkään)  muuta kuin jauhelihaa tai vähän broilerin palalihaa..
Mutta, kyllä täällä kovasti uskotaan siihen, että hormoni-implantti alkaa pian vaikuttaa ja ruokahalukin palautua.
Vielä ei ole Viimassa minkäänlaista muutosta suuntaan tai toiseen, kiimainen nuoleminen ja nylkytys jatkuu entiseen malliin 😁😂. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa pakko siihen on uskoa :D .

Hormoni-implantin hakureissulla

Torstaina suuntasimme auton nokan kohti etelää ja huristelimme eläinlääkäri Johanna Raulion  vastaanotolle Vantaalle.

Juttelimme jo kotona, että koska Viima oli hieman hankala jo saadessaan Linnunmäellä joukkiksessa penikkatautirokoteen.. Lääkäri joutui pistämään penikkatautirokotteen kahdessa erässä, koska Viima laittoi  niin voimakkaasti vastaan, vaikka sekä minä että J pidimme molemmat kiinni. Niin olisi mahdollista nyt, että lääkäri joutuu rauhoittamaan Viiman, jotta hormonikapseli saadaan paikoilleen.

Raulion tilat Vantaalla ovat oikein siistit, vaikkakin hyvin pienet. Odotushuoneeseen mahtuu juuri ja juuri 3-4hlöä kerrallaan ja isojen kantoboxien kanssa voisi tulla ahdasta.  Odotustilassa oli muuten näin joulun aikaan tarjolla glögiä ja pipareita <3.
Hetken odoteltuamme ja kerrottuamme perusfaktoja fretistä toiselle odotushuoneessa vuoroaan odottavalle henkilölle, meidät kutstuttin sisään.

Meidät kutsuttiin sisään ja tiedot kirjattiin koneelle, niin meidän ihmisten osoitetiedot, kuin Viiman omat tiedot.

Raulion kanssa juttelimme siitä, että Viima antaa kyllä hyvin käsitellä itseään (katsoa suuhun, putsata korvat ja leikata kynnet ) mutta että penikkatautirokotteenkin kanssa oli ongelmia. Raulio piti hyvänä sitä, että olimme tietoisia ja varautuneet rauhoituksen mahdollisuuteen.
Yritimme kuitenkin ensin niin, että ensin niskaan laitettaisiin puudute, jonka jälkeen vasta varsinainen implantti. Kuitenkin Viima laittoi toden teolla vastaan jo puudutuspiikin kohdalla, vaikka ensin yritimme kevyemmin; minä pidin kiinni ja rapsutin ja J syötti lohitahnaa.. Ei onnistunut, joten vaihdettiin vähän kovempiin kiinnipito-otteisiin.. Tämäkin todettiin hankalaksi, joten lääkärin kanssa yhteistuumin päätettiin että laitetaan hyvin kevyt rauhoite pojan takajalkaan.

Rauhoite sai vaikuttaa hetken, jona aikana eläinlääkäri kotiutti vuoroaan odottavan toisen potilaan ja me odotimme vuoromme odotushuoneessa. Kun 10min myöhemmin Raulio kutsui meidät takaisin vastaanottohuoneeseen, oli Viima jo saanut lantin ja odotteli boxissaan hereillä, mutta pöllähtäneenä.

Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi hyvä fiilis, ystävällinen henkilökunta ja oli fiilis että tyypit tietää mitä ne tekee, tänne palataan varmasti asiakkaaksi :)

Klikkaa kuva suuremmaksi

Klikkaa kuva suuremmaksi

Kiitos kasvattajalle joka muistutteli näin ensikertalaista asiasta.. Siitä siis että fretin kiimaan saattaa jopa pahenuta hetkeksi implantin laiton jälkeen, jonka jälkeen kiima sitten poistuukin melko nopeasti. Olin itse täysin unohtanut tuon että tilanne voi olla myös paheta. Viiman kiimaoireethan ovat olleet varsin siedettäviä, esim. merkkailupissailua ei ole esiintynyt lainkaan.
Eniten odotan lantin vaikutukselta sitä, että poika alkaisi taas syödä normaalisti, pliiis!

Näätätreffit

Kävimme jo melkein pari viikkoa sitten tapaamassa You Little Thief:n porukkaa ja lainaamassa playpeniä (kiitos vielä!). Tarina ja kuvat pääsevät esille vasta nyt.

Hieman jännitystä oli ilmassa kun päästimme fretit nuuhkimaan toisiaan, Iinu on kuulemma sellainen, ettei yleensä pidä toisista freteistä, ei pure tai käy päälle mutta saattaa kiljua ja jahdata jos ei pidä toisesta fretistä. Milo ja Viimahan ovat tavanneet ennenkin, joten tiesimme niiden tulevan toimeen.

Milo vasemmalla (Asser Hunter's Mannerheim) ja
Viima oikealla (Pickpocket’s Firestar)

Laskettuamme fretit latialle.. Iinu oli jopa kiinnostunut Viimasta 😮👍. Tähän tosin saattoi hyvinkin vaikuttaa se, että Viimalla oli vahvasti jo kiima päällä ja varmasti Viima tuoksui Iinun nenään varsin kiinnostavalta pojalta.. ;) (Vaikka Iinu lantitettu onkin).
Yllättävää kyllä, Viima ei tarvinnut poistaa Iinun niskasta kuin kaksi kertaa kun homma meinasi mennä turhan lemmekkääksi :D.

Me ihmiset ehdimme jutella rauhassa kaikenlaista, muunmoassa vähän näyttelyasioita ja saimme nähdä muutaman Milon ja Iinun näyttelyarvostelukaavakkeen kun niistä ja arvostelusta yleensä tuli puhetta.

Muuten kaikki kolme leikkivät ja tutkivat paikkoja sovussa :). Jossain vaiheessa itseasiassa Milo kyllästyi ja livahti jonnekin nukkumaan, Iinun ja Viiman jatkaessa leikkiä. Milokin tuli vielä hetkeksi jatkamaan leikkejä ennen kuin meidän oli aika Viiman kanssa suunnata kohti kotia.

Viima (vas.) ja Milo (oik.)

Asia josta olin positiivisesti yllättynyt, oli se miten hyvin Viima käyttäytyi, kun Milon ja Iinun isäntäväki "käpälöi" poikaa perusteellisesti.
Olen pyytänytkin aina meillä vierailevia ihmisiä jotka ovat fretteihin totteuneita, että he käyvät fretin läpi; korvat, silmät, suu, jne. Tämä on tosi hyvää harjoittelua näyttelyä ja eläinlääkärireissuja varten. Aivan kuten esim. koiranpennun kanssa, eläimen pitää oppia että kaikki saavas käsitellä sitä ja koskea joka paikkaan eläimessä.

Kiimakuulumiset

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin.. "kyllä sen sitten huomaa kun kiima on päällä"..
No, kyllä. Sen todellakin huomaa 😏😁

Viiman rrrrakas kirahvi ja "hellyyshetki" :D

Viimeisen viikon ajan Viima on ollut tosi huono syömään, jos aamulla laittaa kuppiin ruokaa, ne saattavat olla siellä syömättä vielä illalla klo 21.. No, nyt on menty sitten pääosin jauhelihalla koska sitä Viima parhaiten syö. Luullista lihaa on ollut nyt kiimaoireiden pahennuttua ihan turha tarjoilla. Koska kiima vie ruokahalun ja huomion pois ruoasta, luulliset lihat vain piilotetaan, mutta niiden syömiseen ei jakseta keskittyä.

Jauheliha uppoaa ihan hyvin jos sen tarjoaa lusikasta, niinpä jos ruoka ei ole maistunut kupista, niin muutaman kerran päivässä tarjoan Viimalle ruokaa lusikasta tai luuttomia lihanpaloja suoraan kädestä.

Nyt on myös varattu ensi viikon lopulle implantoitiaika Rauliolta . Valitettavasti saimme ajan vasta loppviikolle, jos syömättömyys pahenee hirmuisesti tai muut kiimaoireet ryöpsähtävät päälle hurjalla voimalla, yritämme siinä tapauksessa saada alkuviikolla aikaa lantitukseen. Mutta jos kiimaoireilu pysyy nykyisenlaisena, pärjäämme ensi viikon loppuun :)

Miten se fretin kiima sitten näkyy?
Ensinnäkin haju.. Viima haisee melkoisen voimakkaasti myskiltä, etenkin kun se alkaa lemmenleikkeihin lelujensa kanssa, tulee nenään aina "vieno" näätäpöllähdys :D.

Ja niin ne lemmenleikit... Viima nylkyttää hyyyvin pitkiä aikoja pehmolelujaan ja kanniskelee niitä milloin minnekin parempaan panoluolaan :D.

Meillä Viima ei ole esim. Raapinut ovia tai ikuunoita. Tätä kuulemma moni fretti tekee kiimassa, koska pitäisihän se sulho/morsian löytää. Viima käy muutaman kerran eteisessä raapimassa ovea, mutta kun siihen ei reagoida, tulee se hyvin pian pois eteisestä katsomaan mitä ihmiset puuhaavat. Vaikka Viima ei raavi, se ravaa vähän väliä ovien lähistöllä, ja haistelee ovien tiivisteitä ja ikkunoiden peliä ja koettaa varmasti löytää paikan josta pujahtaa etsimään kiinnostavaa tyttöfrettiä :D ;).

Läheisyyden kaipuu, siitä en oikein tiedä onko se kiimaoireilu vai ei. Viima on ihan pikkupennusta asti tykännyt olla sylissä ja hakenut läheisyyttä. Nyt kiima myötä se on ehkä hieman vielä lisääntynyt. Mutta mukavaahan se vain on, saada lämmin näätäpötkö syliinsä tv:tä katsoessa <3.
Yhtenä hieman rasittavana oireena tässä lähteisyyden kaipuussa on jatkuva käsien nuoleminen, siis ihan jatkuva.. Saattaa nuolla kättä vaikka 15min yhteen putkeen jos sitä ei lopeta (varmaan paljon pidempäänkin :D ).

Uusia tuulia ruokakupissa

Tilasimme jo vähän aikaa sitten, lokakuun viimeisellä viikolla Lempimuonasta ruokatilauksen. Tilauksessa saapui tällä kertaa mm. Kivipiiraa, kanankauloja, kanan siipiä, sydämiä ja laatikollinen broilerin selkärankoja.

Selkärankalaatikko oli puoliksi minulle ja toiselle frettiharrastajalle. Minä annoin selkärankojen sen verran lämmitä ja sulaa että niitä sai toisistaan irti vasaralla ja taltalla. Näiden iroittaminen oli muuten paljon vaikeampaa kuin kaulojen, ainakaan niin että nämä irtoaisivat siististi :O.
Paloittelin sitten 5kg:a tästä itslleni ja toiset  5kg:a laitoin jääkaappiin sanomalehdellä vuokrattuna odottamaan että ne haettiin myöhemmin meiltä kahden suloisen frettipojat ruoaksi :)

Selkärankoja Viime ei ollut ennen saanut, ja ne olivatkin aluksi vähän... No, ei ainakaan mikään suuri hitti :D. Nyt kun niitä on sitkeästi tarjottu melkein päivittäin kuppiin jo kohta 2vkoa, alkaa selkärangatkin pikkuhiljaa upota. Olen pilkkonut selkärangat oksasaksilla noin 3-4 kylkiluun levyisiksi palasiksi, pilkkominen selkeästi helpotti näiden syöntiä. 

Seuraavaksi ajattelin tosin tilata luullisena lihana laatikollisen siipiä, niistä viima pitää ja niissä on luutakin pureksittavksi ihan kohtuullisissa määrin :).

Nyt olemme myös päätyneet siihen että kunhan sopiva tulee vastaan, meille muuttaa pieni pakastin Viimaa varten.
 Emme vain kerta kaikkiaan pärjää tuon liian pienen jääkaapin pakasteosan kanssa.

Uuteen pakastimeenkaan ei ole tarkoitus suinkaan tilata ruokaa niin, että se olisi aina aivan täynnä :D. Helpottaisi silti kummasti, jos voi tilata kerralla aina sen 10kg:n laatikon + muut tarpeelliset lihat ja ne mahtuisi kerralla helposti pakastimeen.
Ja säästää se samalla rahaaakin jonkun verran kun tilaa ruoat laatikoittain, ihan vartailun vuoksi:

kanankaulat 10kg:n laatikossa 24e/ltk = 2,4e kg
kanankaulat 1kg pussissa n. 5.2e/pussi = 5,2e kg
Eli säästöä tulee yli 50%, tätäkin ajatellen uusi pakastin "maksaa" itsensä takaisin melko pian.

Muuten Viimalle kuuluu hyvää, ilmeisesti kiima on alkamassa. Herran kivekset ovat kasvaneet huomattavasti viime aikoina :D
Viima on viimeiset  kymmenen päivää - pari viikkoa syönyt melko huonosti. En ole ollut huolissani, koska poika kuitenkin syö joka päivä jotain ja kakkaa tulee 💩😁. Ei siis tarvitse olla huolissaan että olisi suolitukos tms. Oletettavasti tämä huonompi syöminen johtuu alkavasta kiimasta (myös tämän on voinut vaikuttaa siihen, etteivät nuo broilerin selkärangat ole olleet kovin suosittuja).

Emme ole vielä varanneet lanttiaikaa, katsellaan miten kiiman merkit kehittyvät ja miten pojan käytös muuttuu. Kuten monet ovat sanoneet "kyllä sen sitten huomaa kun on lantittamisen aika"  :D . Viiman käytös ei ole ainakaan vielä muuttunut mitenkään, joten odotellaan rauhassa.

Olemme myös ilmoittautuneet Valentine-näyttelyyn joka on siis helmikuussa tulossa :). Kiinnostavaa kuulla, mitä tuomari Viimasta sanoo. Kiva myös samalla tavata Viiman kasvattajaa ja muutenkin muita frettiharrastajia.
Meidän piti Viiman kanssa osallistua jo tässä syksyllä olleeseen näyttelyyn, mutta minulle tuli itselleni henkilökohtainen este, emmekä vain päässet paikalle. Mutta nyt uusi yritys näyttelyiden suhteen.

My Day - Päivä kuvina 2

Tänään oli taas aika kuvata päivä ja tehdä My Day- kuvapostaus  :)

08:44

Aamupalaa viimalle, broilerin selkärankaa. Tämä on melko uusi tuttavuus Viiman ruokakupissa joten pilkon selkärangan noin 3:n kylkiluun palkoiksi, jolloin ne maistuvat huomattavasti paremmin.

Samalla otin sulamaan lisää samaa sarjaa, eli broilerin selkärankaa iltaa varten

09.02 Viiman vessan pesu
Häkin vessa joka on ahkerimmassa käytössä tulee pestyä 2-3 kertaa viikossa. Muut vessalaatikot tulee pestyä vain kerran viikossa.

 Viima tuli auttamaan keittiön ja olohuoneen vessalaatikoiden tyhjentämisessä 💩❤

Kuvanlaatukaan ei ole ihan huippua, kamera kun ei ehtinyt tarkentaa kunnolla, koska apulaisen liikkeet ovat niin vikkelä 😂.

09.09

Viiman vessalaatikko pesty ja täytetty puhtailla puupelleteillä, näppärä tyttönä sitten ajattelin, että "Laskenpa tämän tähän vähäksi aikaa, kun vien roskapussin eteiseen" 

Laitoin siis Viiman pellettilaatikon sellaisen vanha puuarkun päälle, jossa on kupera kansi.. Arvatte varmaan mitä käy kun yhtälöön lisätään utelias fretti kiipelemässä 🙈😂.

Paluumatkalla eteisestä kuului "tumps" ja fretti laski "pulkkamäkeä" vessalaatikolla arkun päältä...

Onneksi pellettejä levisi yllättävän vähän ympäristöön, eikä vessalaatikkokaan kääntynyt edes ympäri :D Harjalla ja rikkalapiolla onneksi selvittiin :)

09.32

Seuraavaksi oli "sohvahoplopin" vuoro, kuten J tätä sohvalla riehuvaa näätäpyörremyrskyä nimittää :D

09.48

Blogia seuranneet tietävätkin jo, miten tärkeä THE possu on Viimalle :D <3.
Pitihän sitä tänäkin aamuna hieman antaa possulle rakkautta :D

10:18

Viiman aamupuuhailut alkaa olla hoidettu ja nyt voi alkaa etsiä sopivaa nukkumapaikkaa jostain päin asuntoa..

Klo 11.45- 16 Viima häkissä, koska olemme yhtä aikaa pois kotoa.

Klo 16.15 Häkin ovi auki ja Viima touhuilee mukana kun valmistamme pizzaa ja kiusaa j:tä kun minä olen keittiössä, tästä jäi kuvat ottamatta :/


Klo 17.30
J pelaa tietokoneella ja minä piirtelen bullet journaliani (=Bujo) hieman eteenpäin marraskuun osalta :).
Bujon idea on siis lyhyesti se, että ostat tyhjän kirjan/vihon ja teet siihen itse itsellesi sopivan kalenterin.
Itse en siis todellakaan ole mitään piirtäjälupaus.. Mutta jotain yksinkertaista saan aikaan ja instasta /netistä ylipäätään saa kivoja ideoita ja sovellettavia ajatuksia omaankin kalenteriin :)

18:07
Samaan aikaan toisaalla..

J:n pelatessa ja mun syventyessä bujoon, Viima syventää unta 😴😴

Loppuillan Viima sitten melkein nukkuikin, vaihtoi vain välillä paikkaa akvaarion jalustan alta häkkiin - häkistä sohvan viereen tyynylle - akvaarion alle.

Nyt kun sää on selvästi viilentynyt niin Viimaakin on kyllä rauhoittanut tahtia ihan selvästi. Jos/kun Viima on hereillä näinkin pitkään kun tänä aamuna, se yleensä tarkoittaa sitä että loppupäivän ajan se on hereillä noin 15min kerallaan, pienen näädän pitää säästää voimia talven varalle :D
joskus taas Viima on hereillä pitkin päivää tasaisemmin, noin 30min kerrallaan ja näitä kertoja on 4-7.

Klo 21.27 tarjoiltiin iltapala, jauhelihaa ja kanankaulaa, tämäkin jäi nyt kuvaamatta kun puhelin oli latauksessa.

Tälläinen päivä siis tällä kertaa :) Voisin kyllä ryhdistäytyä näiden kuvauspäivien kanssa. Tarkoitus olisi koettaa kerran kuussa pitää kuvauspäivä.

Kuulumisia

Anteeksi pieni radiohiljaisuus, tässä on ollut olevinaan niin paljon muuta touhua. Nyt kuitenkin täällä taas, mitä meille siis kuuluu?
Hyvää, Viima kasvaa ja voimistuu, on kiltti ja ihana poju <3.

Btw, maanantaille ensi viikolla olen suunnitellut my day- kuvauspäivää, eli kuvaan mitä minä ja Viima puuhataan päivän aikana. Kuvat ilmestyvät tänne tiistain aikana kun ehdin ne latailla näkyviin :). Seuraa siis blogia :)

Mutta siis, tarkemmin niiin kuulumisiin.
Viimalla on alkanut kivekset kasvamaan nyt ihan selkeästi sekä turkki alkanut tuntua karkeammalta, etenkin jaloista ja kyljistä. Ilmeisesti siis hormonitoiminta alkaa vahvistua. Kohta saa siis ilmeisesti varailla lantitusaikaa.  Pojan persoonaan tämä ei ole vaikuttanut, ainakaan vielä.

Painoa Viimalla on melko tasan 2,5kg nyt. Iso poika, mutta muutama tuttu frettiharrastaja on Viimaa viime viikkoina nähnyt ja ainakin he olivat sitä mieltä, ettei poika ole lihava, aidosti vain isokokoinen.

Viiman aamujooga osa 1

Viiman aamujooga osa 2 

Pojasta on muotoutumassa oikein sylipulla ❤
Viima on alkanut viihtyä sylissä herättyään tai väsyneenä varsinkin, saattaa hyvinkin köllötellä sylissä rapsuteltavana 15-20min kerrallaan :).  Lisäksi Viima hakeutuu usein viereen nukkumaan sohvalla tai lattialla istuttaessa <3

<3

Jäähyboxista olemme myös luopuneet kokonaan, se on nyt makuuhuoneen peränurkassa, eikä sille ole ollut moneen viikkoon tarvettakaan :).  Nyt kun Viima ei enää pure ja uskoo kielltokin melko hienosti, olisi J:n kunnianhimoinen tavoite opettaa se olemaan purematta paljaitakaan varpaita :O . Sukalliset jalat Viima jättää jo 95% rauhaan täysin .

Kanin nahan käsittely ja parkitseminen

Aiemmin kun ostin kanin ja paloittelin sen Viimalle, kanin turkki meni roskiin.
Nyt kun haimme uuden kanin, päätin että koetan käsitellä nahan, ja katson saisiko siitä esim. Lelun Viimalle, tai jotain muuta hyödyllistä. Tuntuu kurjalta heittää hyvä turkki hukkaan, jos sen voisi hyödyntää.
Mitään  aiempaa kokemusta minulla ei siis taljan/nahan käsittelystä ole. Aloin etsiä tietoa netistä ja muutamasta fb-ryhmästä. Fb-ryhmissä ei oikein oltu halukkaita neuvomaan, mutta netistä löytyi hieman googlailemalla melko hyvin tietoa.

Tässä yksi linkki jota itse olen käyttänyt pohjana.
Näädälle leluksi tuleva nakha voisi toki olla täysin käsittelemätöntä, ja se olisi turvallisinta toki. Mutta tuossa ohjeessa parkkaukseen käytetään vain kolmea ainesosaa, eli kananmunaa, ruokaöljyä ja mäntysuopaa. Tätä parkkausta uskalsi kokeilla, koska on melko"luomua" ja fretti ei kuitenkan leiki lelulla valvomatta, joten jos Viima alkaisi oikein tosissaan nahkaa popsia, se on helppo ottaa pois. Joissain nahan parkkausohjeissa kun parkkiaineeseen sekoitettiin mm. Lasinpesunestettä ja muita kemikaaleja:O näitä en ikipäivänä laittaisi nahkaan joka tarkoitettu fretin tai muun eläimen leluksi.

Mainittakoot tähän vielä, että kanin nahan voisi toki antaa hyvin eläimelle leluksi niinkin, että se on vain nyljetty ja tämän jälkeen kuivattu.
Näin isoa vaivaa ei siis todellakaan tarvitse nähdä, jos haluaa hyödyntää kanin nakhaa frettinsä/kissansa/koiransa leluna :)

Aluksi nahasta siis irrotetaan suurimmat kalvot ja mitä helposti irti saadaan

 sitten suolaa päälle sellainen hyvä kerros, itse laitoin noin 0,5cm kerroksen.
Turkki sai olla suolassa n. 5vrk:tta.

Viiden vuorokauden suolaus takana

Nahan kuivuttua ja suolan vaikutettu noin viikon, on aika ravistella ylimääräisen suolat pois, pestä ja liottaa nahka pehmeäksi.

Kaniturkis, suolauksen jälkeen liotettuna ja pestynä

Pesun jälkeen alkoi sitten se armoton nyhtäminen ja kalvojen työntely, vetäminen :D tässä saa tosiaan käyttää sormivoimaa, aikaa ja kärsivällisyyttä.

Kalvojen iroittaminen on todella, siis todella työlästä. Tähän pieneen kanin nahkaan, minulla itselläni meni aikaa noin tunti, hieman reilukin.
Toki, on huomioitava, että teen tätä ekaa kertaa, eikä tekniikat ole hallussa, enkä omista oikeanlaisia työvälineitä vaan kaikki tehdään soveltaen sillä mitä kotoa nyt sattuu löytymään.

Kalvojen iroittaminen on senkin takia hyvin haastavaa, että kalvot ovat todella tiukassa ja kanin nahka on hyvin ohutta (verrattuna esim. Hirveen, peuraan tai lampaaseen) ja saa olla koko ajan erityisen varovainen, ettei kalvoja irroittaessaan vedä niin, että koko nahka repeää.. Itse sain onneksi vain yhden (!) pienen reiän aikaan, ja sekin onneksi on aivan nahan reunassa, kohdan voi siis myöhemmin leikata pois.

Kun kalvot on lopulta irti kovan työn ja tuskaan jälkeen, seuraavaksi kuivaus turkis puolelta hiustenkuivaajalla. Samalla on tosin tärkeää pitää huolta, ettei nahkapuoli kuivu liikaa ja mene koppuraksi. Jos karvat jättää märäksi, voi turkki alkaa irrota nahasta.

Tämän jälkeen tein parkkiaineen.
Eli ensin kananmunasta ja öljystä seos, aivan kuin tekisit majoneesia :P Siihen lopuksi noin teelusikallinen -kaksi mäntysuopaa.
Tämä seos hierotaan hyvin nahkaan ja mitä kauemmin nahkaa jaksaa työstää ja parkkia hieroa nahkaa, sitä parempi ja pehmeäpi nahasta lopulta tulee. Tämän jälkeen parkkiaine saa vaikuttaa noin viikon. Jonka jälkeen uudelleen parkkiainetta nahkaan ja sitten aloitetaan lopullinen pehmitys.

Hauskaa tämä kokeilu on ollut ja on edelleen. Mikäli tästä nahasta tulee edes suunnilleen toimiva turkis, niin varmasti kokeilen tehdä jotain kanin nahoista jatkossakin. On tosin sanottava, että näin ensikertalaiselle ainakin tälläisssä on hurjasti hommaa, eikä tässä kylläl "palkoille" pääse työmäärään, aikaan, turhautumiseen ja vaivaan verrattuna :D.
Odotukseni tosin tästä eivät muuta olletkaan, kuin oppia jotain uutta <3

Itse olen nyt siinä vaiheessa, että parkkiaine on torstaina laitettu nahkaan ja se saa nyt ensi viikon loppupuolelle asti vaikuttaa, sitten alkaa nahan varsinainen pehmitys. Tästäkin tulossa vielä tekstiä ja kuvia.

Jos olet siis harkitsemassa sitä, että koetat itse parkita kanin nahkoja.
Älä ala.. Kauhee homma :D

Kuulumisia

Viimeksi kerroinkin jo, että eteisen vessaalaatikko ollaan pikkuhiljaa hyväksymässä käyttöön. Tämä jatkuu edelleen, onneksi :D. Hutikakkoja/pissoja tulee vielä ehkä kerran päivässä, mutta suurin osa osuu kuitenkin laatikkoon asti jo, mahtavaa :).

Myös eteisen ja makuuhuoneen erottava "portti" on toiminut, pelkäsin hieman että Viima oppisi ajan kanssa menemään siitä yli, muta onneksi ei. Tosin poika painaa sen verran, että voi olla että pepun paino vähän rajoittaa kiipelyä :D.

Haimme viikonloppuna kotiin satsin hiiriä ja kanin. Kanilla oli kyllä pää, toisin kun kuvasta voisi päätellä :D.
Hiiret pääsivät suoraan pakastimeen ja kani päätyi odottelemaan sulamista jääkaappiin.
Yllättävän kauan tuollainen 1,5kg kani sulaa 😲. Kani otettiin pakastimesta pois sunnuntaina noin klo 14 ja aika tasan kaksi vuorokautta myöhemmin aloin sitä leikellä. Yllätys tuli, kun otin sisäelimiä pois, osa suolistosta oli vielä kohmeisia/jäisiä.

Kanin paloittelu sujui nyt jo melko hyvin, tällä kertaa tajusin säästää myös keuhkot, jotka viimeksi menivät valitettavasti roskiin :/. Samoin kuin tällä kertaa avasin kallon ja niin ollen myös aivot tuli hyödynnettyä :).  Tämä on se mistä mä pidän, ettei eläimestä mene mitään hukkaan.

Korvat, ja käpälät menivät pakastimeen ja niitä käytettään Viimalle leluina. Yksi lelu kestää sen 2-3 päivää, kunnes alkaa haista tai tulee syödyksi :D. Kuivattaahan näitä voisi myös, kuten esim. Päärynäeläin on tehnyt.
Meillä kun ei ole kuivuria, ja nuo tarvitsevat kuulemma kuivuakseen jopa 10h kuivatuksen tai yli... Niin en lähtenyt siihen hommaan tavallisen uunin kanssa. Joten meidän käpälät menevät roskiin kun alkavat haista :D.

Turkin irrotin myös pupulta ja se on nyt pakastimessa odottamassa, loppuviikon aikana ajattelin koettaa rasvaparkitusta Tälläisella ohjeella. Tämän pitäisi olla melko frettiystävällinenkin, vaikka herra nahkaa vähän maistelisi. Raaka-aineina tuossa parkituksessa käytetään vain ruokaöljyä, kananmunaa ja mäntysuopaa.

Vessakoulutus ja kakkajuttuja

Olemme päässeet pieniä erävoittoja eteenpäin Viiman kanssa.
Aikaisemmin eteisessä kakattiin suoraan peilikaapin eteen lattialle.. 💩💩. Ehkä 3-4 vkoa sitten laitoimme siihen kohtaan maton, ja maton päälle vessalaatikon. Ensimmäisen viikkona ei yhtäkään pissaa tai kakkaa tullut laatikkoon.. Nyt viimeisen kahden viikon aikana on alkanut noin 50% tai hiukan enemmänkin osua jo laatikkoon asti. Eilen näin Viiman kaksi kertaa käyttävän laatikkoa! Ehkäpä se vielä tästä.
Toinen murheenkryyni on ollut keittiön jääkaapin edusta, siihen pitää joka ikinen päivä tehdä tarpeet.. Ja sielläkin on laatikko, mutta ei, sinne ei ehdi pikkunäätä kiivetä, kun hätä yllättää :D. Tässäkin on lievää parantumista havaittavissa, pitäkää peukkuja että hutikakat loppuu jossain vaiheessa. Alkaa nimittäin mennä hermo siihen, että kastelee sukkansa fretinpissaan melkein joka päivä :D

Jäähyboxin olemme saaneet unohtaa lähes kokonaan. Viimasta on sukeutunut ihan hyvin käyttäytyvä pikkuherrasnäätä <3. Kasvojen lähellä täytyy olla varovainen, muta muuten Viima on melko puruvarma käsiteltäessä :)

Meillä oli hetken ongelma kun tällähetkellä emme muista syistä voi Viimaa makuuhuoneeseen päästää. Ilmalämpöpumpun lämmittäessä taloa, ei makkarin oven sulkeminen ole fiksua, silloinhan lämmin ilma ei pääse makuuhuoneeseen. Ja illalla on tosi kylmä mennä nukkumaan jos makkarin ovi on koko päivän kiinni.. Tähän piti siis saada ratkaisu.

Ratkaisu löytyi, kun löysin varastosta sinne unohtuneen vanerilevyn, joka oli aikaisemmalla asukkaalla lämminvesivaraajan edessä suojana.
Levy pysyy hyvin paikoillaan kun toisesta päästä se on työnnetty oven ja karmin väliin ja toiselta puolta työnnetty makuuhuoneessa olevan lipaston ja seinän väliin.
En ole mitannut tuon korkeutta, veikkasin noin 70-80cm. Voi olla, että jossain vaiheessa Viima tuosta pääsee yli.
 Mutta tämä on muutenkin hieman väliaikainen ratkaisu, jossain vaiheessa olisi tarkoitus hankkia tuohon ihan oikea portti. Eli hieman korkeampi levy, pari saranaa ja lukko.

Talvi(turkki) tulee

Tässä muutama päivä sitten kyselin muilta frettiharrastajilta, että miksi meidän Viimalta alkaa hävitä kasvoista kuvio :O. Arvelin itsekin tämän liittyvän talviturkkiin ja sen tuomiin karvan muutoksiin.
Muutamat kuvat lähetin heille katsottavaksi ja sainkin vahvistuksen epäilyilleni, talvi(turkki) se vai tekee tuloaan :)

Tuo ylempi kuva on elokuulta ja nyt tämä ->
Kuva on viime viikon loppupuolelta, eli syyskuun puolivälistä.
Maski tuosta silmien välistä on melkein kadonnut kokonaan :D.

Hassua miten suuri tuo ero on jo, vaikka varsinaisesti viima ei ole vielä pudottanut karvojaan lainkaan, ainakaan lattioilla tai sohvilla ei karvoja näy.
Meillä on kotona lattiat aika viileitä, luulen että tämä voi myös vaikuttaa tuohon, että Viima on alkanut kasvattaa talviturkki näin "aikaisin". Keittiö jossa Viima majailee on myös asunnon viilein huone, lämpötila usein aamuisin n. 18 asteen paikkeilla.
Viileydestä sinänsähän ei fretille ole haittaa, ne pärjäävät kyllä kunhan saavat vedottoman lämpimän nukkumapaikan :).

Viime muutama viikko sitten kirjoitin että Viima vähän temppuilee kanansiipien kanssa, ei enää :D. Päätin kokeilla sitä, että pilkon siivet pienemmiksi, ison kanansiiven (olkavarrellinen) laitoin kolmeen osaan. Ja kas... Seuraavaan iltaan mennessä kaikki oli hävinnyt :)

Tämä kokeilu tuolla kissanruoalla oli surkean epäonnistunut... Neljä tai viisi palaa koetin sulatettuna tarjota Viimalle, yhteenkään se ei edes koskenut, nuoli vain sulavat liemet kupin pohjalta.. Ja koska hoitokoirakin lähti jo omaan kotiin, nuo päätyivät roskiin :D. Nämä olisivat vain olleet matkaruokina niin käteviä, kun kuitenkin sisältävät yli 90% lihaa, mutta se on sitten matkoillekin keksittävä pakaste- tai kuivattuja ruokajuttuja :).

Vimma söi aika hurjia määriä ihan syyskuun alkuun asti, yksi esimerkkipäivä voisi olla vaikka seuraavanlainen:
aamu: 2-3 kanapullaa
päivä: hiiri
ilta: 2-3 kanankaulaa

Sitten Viima vain yhtäkkiä "lopetti" syömisen, ei siis lopettanut mutta siltä se tuntui, kun määrä tipahti puoleen tuosta :D. olihan viima siinä vaiheessa jo 5kk:tta, joten ensimmäisenä epäilen sen vain olevan sitä, että Viiman kasvu on nyt loppumassa tai ainakin vahvasti hidastumassa. Kasvattajakin tämän vahvisti kun asiasta kysyin, että näin taitaa olla. Nykyisin viima saakin sitten ruokaa kaksi kertaa päivässä ja määrät ovat about tätä luokkaa:
Aamu: kanapulla ja kivipiira
ilta: 2 kanankaulaa

Joskus tuntuu, että kyselen ihan hölmöjä kysymyksiä kasvattajalta tai muilta frettiharrastajilta, ja ehkä se näin onkin. Itse silti ajattelen, että on parempi kysyä, kuin jäädä epätietoisena miettimään ja huolehtimaan. Varsinkin kun kyseessä on lemmikki josta itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta, joten kaikki nämä asiat tulevat eteen ensimmäistä kertaa.
 Koiran kohdalla olisi oma varmuuteni paljon isompi, että tiedän miten milloinkin toimia.

Viiman oma sivu päivitetty

Viiman omaa sivua on nyt hieman päivitetty, uusilla kuvilla ja pienellä kuvauksella siitä millainen Viima on
Klick <-

Alkuviikon aikana tulossa vielä uusi postaus, aiheena mm. Talvikarvan vaihto ja ruokailu, olkaahan siis kuulolla :)

Muuttuva labyrintti

Viiman joka päiväinen, paras leikki ikinä, jos häneltä itseltään kysytään on "muuttuva labyrintti"

Eli siis sohvatyynyjen takana/alla/päällä/välissä/kaikkea mahdollista ryömiminen/pomppiminen/kaivaminen/jahtaaminen jnejne.. Sohva näyttää tältä, joka ikinen kerta viimeistään 10minuutin kuluttua siitä kun Viima herää :D.

Aluksi tosiaan koetimme kieltää sohvatyynejen takana hengailun ja möyrimisen..
Mutta eihän siitä mitään tullut, sen suhteen on siis luovutettu ja Viima saa peuhata tuolla luvan kanssa, niin kauan kunhan ei raavi sohvaa. Raapimisesta joutuu jäähylle :D ja tämänkin viima on oppinut melko hyvin jo.

Sohvatyynyt on onneksi nopea nostaa takaisin pystyyn, kunhan pieni näätäterminaattori nukahtaa taas jonnekin nurkkaan <3 .

Entäs muu kämppä?
Keittiöstä löytyy yleensä aina lihajemmoja.. (jei..!) viimeksi eilen löytyi kaksi päivää piiloteltu kanan siiven pala.. Huh sitä hajua!

Pikainen räpsäisy miltä olohuoneen lattia näyttää Viiman jäljiltä (ja löytyy kuvasta tarkkaan katsoen jopa se näädän pääkin), Viima aina hakee noita pahveja pahvinkeräyslaatikosta keittiöstä ja tykkää raahailla niitä ympäri kämppää :D

Fretti ei siis ehkä ole ihan sellaisen ihmisen valinta, jolle järjestys, siisteys ja tavaroiden pysyminen ojennuksessa on tärkeä asia.
Viimaakin levittää lelunsa ympäri kämppää vähintään 3-4 kertaa päivässä, ja yleensä niitä ei siinä välissä siivotakaan, korkeintaan potkitaan sen verran sivuun, ettei niihin kompastu kotona kulkiessa. Iltaisin heitellään lelut koriin olohoneeseen, josta seuraavana aamuna alkaa taas sama rumba 😂🙈❤.

Viima on hieman alkanut räknätä ruoan kanssa, tai tarkemmin kanansiipien kanssa, kaikki muu ruoka uppoaa hienosti edelleenkin, mutta kansiivet on vähän.. No, niitä vain piilotellaan ja haudotaan jemmoissa. Johtuneekohan luista, että jostain syystä nyt herra on päättänyt ettei niitä jaksa pilkkoa :D. No, mehän emme periksi anna vaan siipien tarjoaminen jatkuu edelleen, ehkä muutaman osaan pilkottuna. Eiköhän ne ajan kanssa ala maistua, toivottavasti.

Olemme muuten ilmoittautuneet ensimmäiseen näyttelyymmekin, mutta siitä enemmän vähän myöhemmin :).

Vilkaisu taaksepäin

Palataanpa Tähän tekstiin jossa pohdin mitä muutoksia pitää tehdä ennen fretin kotiutumista. Miten kaikki sujui, riittikö turvatoimet 😁?

Suurin osa näistä muutoksista on ollut toimivia ja hyväksi havaittuja.

Avaimet muistamme nykyään laittaa naulakkoon eteiseen ja olohuoneessa sohvalla tai tv-tasolla ennen lojunut pikkusälä joka kuitenkin on melkein päivittäisessä käytössä, kuten puhelimen kuulokkeet jne. säilytetään nykyään sohvalla kannellisessa tiiviissä rasiassa jota fretti ei saa auki.

Tv-tason alle pääsy on estetty kompostikehikosta pätkityillä paloilla, jotka on kiinnitetty mustalla jeesusteipillä, EI kaunista, mutta toimii hyvin.

Makuuhuoneen lipaston alle pääsy on tukittu pahvilla ja teipillä. Sitä on jo vähän revitty, mutta koska muista syistä Viimalta on nyt makuuhuoneeseen pääsy kielletty, niin ongelma ei ole kovin akuutti. Lisäksi luulen että kun Viima taas pääsee makuuhuoneeseen, se ei enää mahdu sinne lipaston alle, Viima on kasvanut niin hurjasti :D
Samassa lipastossa on kulma, josta koira oli järsinyt taustapahvi pois, niin että yläosasta lipastoon pääsi myös takakautta. Se tukittiin myös pahvilla ja teipillä (lipaston sispuolelta, ulkoapäin asiaa ei meinaa huomata). Tämä on toiminut hyvin.

Wc-/kylpyhuoneessa emme ole vieläkään tukkineet Viiman pääsyä lämminvesivaraajan taakse, mutta sekin on tällähetkellä tarpeetonta, koska Viima ei pääse kylpyhuoneeseen lainkaan. Tämä on kyllä työn alla ja toteutetaan jossain vaiheessa.

Ainoa oikeastaan vahinko mikä on Viiman kanssa päässyt käymään on se, että aliarvioimme sen kiipelykyvyn, ja kaveri pääsi kaivelemaan kukkatelineellä olleita kasveja. Kultaköynnös onneksi pelastui, mutta vieressä ollut joulukaktus heitti henkensä :D.

Aiemmassa postauksessani kerroin siitä, että Viima on alkanut nukkua enemmän ns. Näkösälle ja meidän ihmisten vieressä lattialla, sohvalla jne. Ihanaa, tämä kehitys vain jatkuu ❤. Toissailtana Viima taas nukahti minun viereen peiton päälle olohuoneen lattialle.

*Haukotus* Elä kuvaa, mä nukun nyt!!

Tämä possu en se kuvapostauksessakin mainittu, aivan loppuun leikitty lelu :D

Tämä vain on Viiman tärkein omaisuus <3. possu piilotetaan hyvällä huolella joka päivä ja välillä sitä käydään vähän hellimässä (=lue; nylkyttämässä) jossain piilossa.
Tämän tilalle pitäisi ostaa uusi, mutta.. kuten jokainen muistaa omasta lapsuudesta ja tiedät jos sinulla on nyt lapsia.. Ei sitä lapsen tärkeää (uni)lelua noin vain mennä vaihtamaan 😲😄.

Tässä kolmen kuukauden aikana mitä Viima on elämässämme on ollut, on aika moni realiteetti tullut vastaan.. xD
Alkuksi ajattelimme esimerkiksi että ruokimme Viiman vain häkkiin, JOS pystyisimme pitämään niin, ettei ruokia piilotettaisi ympäri kämppää.. No, aika pianhan se kävi selville, ettei se todellakaan onnistu :D. No, se oli arvattavissa ja onneksi Viima pitää vain kahta vakiopiiloa (vielä..) joten ne on helppo tarkistaa kerran päivässä, ettei mitään ruokaa jää haisemaan.
Aluksi myös yritimme estää Viimaa menemästä sohvatyynyjen taakse.. Mutta jossain vaiheessa totesimme että kieltämällä väsytämme vain itseämme enemmän. Joten yleensä sohvan selkätyynyt ovat joko istuintyynyjen päälle kaadettuna tai lattialle viskottuna :D
Sohvan raapimisesta/kaivamisesta joutuu sen sijaan kyllä edelleen jäähylle.

Sitten hetkeksi ihan muuhun kuin frettiaiheeseen.
Itse hurahdin tässä loppukesästä bujoiluun (bullet journal), eli eräänlaisen kalenterin tekoon.
 Onko teillä rakkailla lukijoilla kiinnostusta yhteen Bujo-aiheiseen postaukseen? 

Ruokatilaus saapui ja kuulumisia

Lempimuonan tilaus saapui (jo viikko sitten.. Anteeksi radiohiljaisuus)
Joten.. Tarkastaja pääsi heti työhönsä

Hmm... Tulihan varmasti kaikki mitä äippä .. MINÄ tilasin..?

Joo!! Kivipiirat löytyy.. Entäs sydämet..?

Tällä kertaa ostoskoriin vilahti mm. Broilerinjauhelihapullia; pötköjä piti ostaa, mutta koska se oli lempimuonalta loppu, päädyin valmiisiin pulliin tällä kertaa.
Viimeksi pähkäilin vähentyneen pakastintilan kanssa, nyt sain ainakin hetken auttavan ratkaisun. Ostan siis toisen frettiharrastajan kanssa puoliksi 10kg:n laatikon Broilerin selkärankoja, eli 5kg:a molemmille. Tuo 5kg:a on paaaaljon helpompi saada sullottua pakastimeen kuin 10kg:a.

 Viima on alkanut ilmeisesti luottaa meihin ja kotiutua nyt ihan tosissaan. Viimeisen parin viikon aikana se on alkanut nukahdella "minne sattuu" eli ihan näkösälle ja syliin ❤❤

Aiemmin Viima on mennyt aina nukkumaan häkkiin omaan petiin, tai keittiössä olevan akvaarion alle.
Viereinen kuva on viime viikolta, kun Viima oli ensin leikkinyt reilun tunnin ja alkoi väsyn iskiessä hakeutua meidän lähelle. Lopulta se sitten sippasi J:n jalkoihin keskellä olohuonetta. Tämä oli erityisen ihanaa että Viima alkaa ottaa j:nkin nyt omaksi ihmisekseen selkeästi enemmän.




Viima oli viime viikonlopun J:n kanssa kahdestaan kotona kun minä olin vapaaehtoisena eräällä leirillä.
 Vähän jännitin miten se sujuu, en niinkään J:n osalta, tiedän ja luotin että hän pärjää Viiman kanssa kyllä. Mutta se että miten paljon Viima kiusaa J:tä ja puree häntä...?
Viikonloppu meni kuitenkin tosi hyvin, vain muutama pieni näykkäisy, ihan normaalia siis ❤. Viima ei myöskään reagoinut siihen kun mä tulin kotiin mitenkään erikoisesti, ei esim. Osoittanut mieltään siitä että hänet on nyt "hylätty". Tosin osoitti mieltään, kun mä koetin liikaa rapsutella ja sylitellä vkl:n jälkeen, kun podin näätäikävää :D

Viima on myös alkanut tummua turkistaan ihan selkeästi, lieneekö hormonien syytä vai lähestyvän syksyn, tekeekö talviturkki tuloaan 

2kg:a rakkautta

Tämä on hurjaa, miten nopeasti pieni näätä kasvaa.. :O
Heinäkuun lopussa, kun oli joukkorokotus linnunmäellä Viima painoi siellä n. 1,3kg. Ja nyt poika on jo ylittänyt 2kg rajan. Alkaa olla vaikeaa pitää Viimaa paikoillaan sylissä enää yhdellä kädellä, kun ei sormet yllä pojat ympäri kunnolla :D. Mielestäni Viima ei silti ole läski, jäntevä ja isohko poju vain.

Tässä pitää alkaa kohta suunnitella ruokatilausta, nyt vain ongelmana on se, että kun meillä oli se keittiöremppa ja siinä yhteydessä vaihtui jääkaappi-pakastin, niin tässä uudessa on entistä vähemmän pakastintilaa. En tiedä, miten saamme mahtumaan sen 10kg laatikon kauloja tai siipiä + muut ruoat :D. No, nyt seuraavaan tilaukseen lähtee kyseisestä syystä vain luuttomia lihoja, luullista on vielä vähän pakastimessa, täytyy ennen seuraavaa kanankaulalaatikon tilaamista pitää huoli, että pakastin on täysin tyhjä.
Ensi viikolla taas lempimuonan auto kurvaisi tänne meidän suunnalle, joten viikonlopun aikana täytyy tilaus laittaa eteenpäin :).

Suurin osahan koirien ja kissojen ns. Märkäruoista, on vain turvotettua kuivaruokaa noin karkeasti sanottuna, sekä sisältää viljaa melko paljonkin (useat ruoat n. 30-40%), tästä syystä ne eivät luonnollisestikaan sovi fretin ruokavalioon.
Ruotsalaiset Mjau-kissanruoat ovat sellaisia jotka ovat täysin viljattomia, ja joita olemme käyttäneet omilla koirilla täydentämään nappularuokavaliota.
Ajattelin, että testaan Viimallekin näitä, sitten piti miettiä, miten saan isohkon purkin käytettyä niin ettei se pilaannu..

 Kaivelin hetken kotona kaappeja, ja ratkaisu löytyi lopulta melko yksinkertaisesti keittiöstä:
Eli lusikoin lihahyytelö kahteen isohkoon ja syvään jääpalamuottiin. Tuo purkki riitti juuri kahteen muottiin, eli meille sattumalta sopiva määrä.

Kananhyytelö sai olla pakastimessa yön yli, ja aamulla irroittelin palat muotista ja laitoin nimilapun kera pakastepussiin. Nyt on kätevä ottaa pala kerrallaan sulamaan ja katsoa mitä Viima näistä tykkää. Ja jos ei tykkää, onneksi hoitokoiramme varmasti pistelee hyvällä halulla poskeensa nämä :D.