My Day- päivä kuvina

Itse olen aina pitänyt paljon jos blogeissa on näitä My Day-päivä kuvina postauksia, joten.. Pitäähän sellainen itsekin toteuttaa :)

Tässä tämä päivä kuvina:

Klo 8.30
Kunhan sain itseni ylös nukkumatin huomasta, ja kahvia tippumaan, oli aika katsoa mitä menussa olisi Viimalle tarjolla aamupalaksi. Tänään oli sisäelinpullia ja sydämiä, kuvaan tosin eksyi vain yksi sydän.. koska lahjoin Viiman muilla sydämillä pysymään pois kimpustani kuvaamisen ajan :D

Klo 8.30-9.30
Leikkihetki Viiman kanssa, tästä ei tullut yhtään onnistunutta kuvaa :/
Mutta arvatkaa vain, kuinka vaikeaa on kuvata tuhatta ja sataa kiitävää yön sikeitä unia vedellyttä näätälasta 😆.




Klo 10.45-11.55
Viiman aamun toinen leikkihetki, johon sisältyi mm: ankka-lelun jahtaamista pitkin makuuhuonetta. Oikean puoleisessa kuvassa taas Viima heräsi, kun menin etsimään että mihin frettiherra katosi, hän vain oli nukkunut sängyn takana makkarissa.

Klo 12-15 Viima häkissä, koska minun ja J:n työvuorot menivät päällekäin.

Klo 15.15 Olen kotona ja avaan Viimalle häkin, jotta poika pääsee taas tutkimusmatkoilleen.

Viima oli hieman sisustanut häkkiä yksin ollesaan, fretille paremmin sopivaan muotoon..

Ja sitten tuli ihminen joka meni ja laittoi kaiken "järjestykseen"

Tuo kuvissa näkyvä possulelu on sellainen joka on meillä ostettu koirille jo aikapäiviä sitten, ja oli tarkoitus että "katsotaan kestääkö se fretillä ja heitetään sitten pois". Mutta, tästä possusta on tullut Viiman SE tärkeä lelu. Kohta tuo on heitettävä pois, ennen kuin menee niin huonoon kuntoon että aiheuttaa vaaraa Viimaalle.  Mutta millä korvata THE Possu? Jos ostamme toisen samanlaisen, oletan ettei se kuitenkaan kelpaa, koska ei tuoksu samalta jne.

Klo 15.30
Viiman välipala ja iltapala sulamaan:
Broilerin kivipiira 3kpl:tta ja iltapaksi Broilerin siipi

Välipalan sulamista odotellessa siivosin Viiman vessalaatikot häkistä. Häkin laatikko on ainoa joka tarvitsee siivota joka päivä. Muita laatikoita Viima käyttää sen verran vähemmän, että joka toinen tai kolmas päivä riittää hyvin.

Tässä näkyy hyvin, miten tuo itsetehty pellettilaatikko toimii :).

Klo 16 välipalatarjoilun aika

Klo 16.30

Tänään oli ulkoilupäivä, nyt kun kuumimmat helteet ovat ohi,ja ulos uskaltaa taas mennä, ilman että näätä ihan paistuu.

Kävimme taloyhtiömme takapihalla ja tuossa viereisellä hiljaisella hiekkatiellä kävelemässä. 

Takapihalla Viima menee tosi hyvin, tutkii ja kaivaa. 

Mutta kun pitäisi lähteä pihalta tielle, joka on avoin... Alkaa pikkuista näätää jännittää ja lyödään jarrut päälle. 

 Ensin siis teimme kierroksen Viima vakiopaikoissa ja Viima kävi kaivamassa yhtä vastustamattoman ihanaa multakasaa. Jonka jälkeen menimme hieman harjoittelemaan istuskelemalla avoimemmassa maastossa ja tutkimalla maailmaa minun sylistä, josta voi tehdä välillä lyhyitä tutmiusmatkoja.

Klo 16.50
Sisälle palatessa, terassilla oli jotain tosi jännää jota Viima ei ollut huomannut aiemmin. Pitihän sitä sitten vähän kurkistaa..

                                                             Hui! Vettä!! 💦😯😁

Vein Viiman sisälle, ja lähdin vielä itse ulos hetkeksi, poimimaan päivän vitamiiniannoksen:

Klo17:04

Ulkoilun jälkeen Viima kaivoi lelujaan esiin ja leikki hetken niillä, kunnes eteen osui parempi "lelu" eli hoitokoiran kaulanahka.. Kun olin kaksi kertaa kieltänyt napakasti, että ei, koiraa ei kiusata. Ja kun se ei mennyt perille, Viima pääsi jäähylle.

Klo 17.24 

Tein itselleni pari voileipää välipalaksi, ja Viima näytti mitä hän oli mieltä siitä, ettei saanut kaikkea jakamatonta huomiota. Kun hän oli ensin roikkunut mun pohkeissa muutaman minuutin ja koska en reagoinut siihen.. Oli hyvä hetki mennä kakalle 💩💩 suoraan jääkaapin eteen.

Klo 18.00

Viiman väsähdettyä ja nukahdettua olohuoneen nurkkaan, siirsin sen häkkiin nukkumaan ja suuntasin hoitokoiran kanssa pitkälle lenkille. 

Koiralla on viime päivinä lenkkeily jäänyt tosi vähälle, koska tämä kyseinen koira on erityisen herkkä lämmön vaihteluille ja reagoi kuumuuteen jo 20 asteen paikkeilla.. Saati sitten nyt kun lukemat oli 28-32 astetta monta päivää.

Klo18.47
Kotiinpaluu koiran kanssa ja Viiman häkin avaus. Viima jatkaa unia... Zzzzz zz...

Klo21.51
Viiman iltaralli-aika, tässä esillä uusi laji, kettunäätä :D.
Viiman iltapala; broilerin siipi kolahti myös kuppiin, mutta koska pojalla oli kova touhu menossa olohuoneessa, siipi sai vielä odotella syöjäänsä.

Klo23.37
Viima kiipesi häkkiin ja pedille nukkumaan, hyvää yötä frettikansa!
Häkki sulkeutuu ja palvelusväki siirtyy myös nukkumaan

Miten elämä muuttui fretin valloitettua talon?

Nyt kun pieni näätäeläin on asunut kanssamme.. Kun me olemme olleet näädän palvelijoita kohta kahden kuukauden ajan, miten elämä on muuttunut? Kaduttaako päätös fretistä?

Ei, ei todellakaan kaduta päätös ottaa fretti ❤😜.
Tuo pieni näätäeläin on niin syötävän suloinen, hyväntuoksuinen ja hassu... Ja toisaalta, aivan äärettömän raivostuttava, kova puremaan ja hiton itsepäinen.

Elämä itsestään ei ole muuttunut fretin tultua taloon, mutta omaa asennetta ja omaa ajatusmaailmaa on pitänyt muuttaa jonkun verran.
Koirien kohdalla olemme tottuneet koulutettavuuteen, samoin kissa on ollut helpompi opettaa "ihmisten tavoille" (esim. Että johonkin paikkaan ei saa kiivetä tms.).
Fretin kanssa olemme joutuneet oppettelemaan sitä, että edes se sadas käsky/komento/kehote samana päivänä samasta asiasta (esim. Tv-tasolle kiipeämisestä) ei tehoa.. Tai tehoaa noin 10min ja sen jälkeen sama leikki on taas kivaa (varsinkin kun saa omistajan reagoimaan siihen... 😒😆).
Itse laskin kerran, kuinka monta kertaa poistin fretin yhden leikkihetken (n.2h) aikana tv-tasolta... 32 kertaa. Nyttemmin kiellot sinne menemisestä alkavat tehota.. Yleensä kielloksi riittää pelkkä sähinä tai tiukka "EI" komento. Tällä hetkellä Viiman joutuu poistamaan tv-tasolta enää ehkä 3-5 kertaa päivässä.

Erittäin tutuksi tullut lause viime aikoina minun ja J:n välillä onkin ollut: "koeta saada se kiinnostumaan jostain muusta".
Paras tapa saada fretti kielletystä paikasta on tosiaankin vaikka tyhjän muropakkauksen heittäminen lattialle.. Tai heittää huopa olohuoneen lattialle, sen sisällä voi mönkiä ja painia vaikka 20min ihan antaumuksella ja sillä aikaa yleensä ne pahanteot unohtuu.
 Toisin sanoen, fretin kanssa elämä vaatii luovuutta siinä missä koiraa kielletään tekemästä jotain.
Esim. Eilen, Viima halusi välttämättä tunkeutua rikkoutuneen koiranpedin sisään, jossa vanua ja muuta syötynä vaarallista.. Kuusi, seitsemän kertaa kun kaivoimme Viiman pois sieltä sisältä kymmenen minuutin sisällä, totesimme että on vain helpompi luovuttaa ja laittaa peti siksi aikaa pois saatavilta että ehdin parsia sauman kuntoon :D.

Tämä fretin loputon itsepäisyys on ehkä se mikä on meille molemmille ollut suurin yllätys siinä mitä fretin kanssa tuli vastaan.
Siinä missä koiran pennulle riittää jonkun asian kieltäminen n. 10-30 kertaa ennen kuin pentu tajuaa että "ok, tämä asia ei ollut toivottu, tätä ei kannata tehdä". Fretin kanssa saman asian saa kieltää 1000 kertaa, ja senkin jälkeen fretin pitää vielä kokeilla että "entäs jos se nyt olisi sallittua" 🙈.
Emme toki vertaa itse frettiä kaikessa koiraan, tai olettaneet että fretti olisi kuin koira. Mutta näin blogissa se on helpointa antaa jokin esimerkki mihin verrata.

Meillä on nyt Viime viikosta asti ollut koira hoidossa, ja on vielä noin kaksi viikkoa.
Viima on tottunut jo kasvattajan luona koirien hajuun ja ääniin. Ymmärtääkseni koirat eivät ole frettien "pentulaatikoissa" vierailleet, mutta fretti huoneessa kylläkin kasvattajan luona.

Viima otti koiran vastaan hyvin, nuuski nätisti ja antoi koiran haistella. Koira vähän suhtautuu varauksella Viimaan, kun ei oikein tiedä mikä eläin se tuollainen hassulta haiseva venynyt kissa oikein on :D. Viima koettaa hieman näykkiä anturoita, mutta koira ja fretti eivät olekaan yhdessä lainkaan valvomatta, joten pääsemme puuttumaan jos Viima alkaa näykkiä koiraa. Näykkimistä seuraa automaattinen jäähyboxi-tuomio, pikkuhiljaa Viima alkaakin tajuta, että koira kannattaa jättää rauhaan jos itse haluaa hillua ja leikkiä :D.

Muuten Viiman kanssa ei juurikaan tarvita jäähyboxia, jäähyaition ovi heilahtaa tällähetkellä oikeastaan vain jos kiipeää killettyyn paikkaan (ainoa kielletty on se tv-taso) tai kiusaa koiraa. Näykkiminen On tällä hetkellä loppunut tosiaan lähes kokonaan, leikin yhteydessä joskus saa hammasta, kun pieni fretti on niin kierroksilla, ettei ehdi katsoa mihin hampaansa iskee (näistä vahingoista ei tietenkään joudu jäähylle).

Aluksi Viima puri J:tä enemmän kuin minua. Nyt tilanne on tasoittunut ja Viima sekä uskoo meitä molempia yhtä hyvin, että myös näykkii/kiusaa meitä yhtä vähän tai paljon, päivästä riippuen :D. Molemmat myös antavat ruokaa ja tekevät kaikkia hoitotoimenpiteitä, kuten alusta asti tarkoitus olikin, että Viima tottuu molempien käsittelyyn.

Remonttikuulumisia

Nyt alamme kohta päästä blogin kanssa normaaliin päivitystahtiin.
suurin osa keittiöremontista on urakoitu, välitilat keittiöstä on vielä laittamatta ja sokkeli puuttuu. Sokkelin puuttumisen takia emme vielä voi pitää Viimaa koko asunnossa vapaana, koska sokkelin kautta pääsisi mm. Seinän väliin jne. Nyt koetamme keksiä, miten saamme rajattua keittiön pois Viimalta, jotta hän voisi olla muussa asunnossa vapaana. Keittiömme ei siis ole varsinainen avokeittiö, mutta keittiön ja olohuoneen välinen oviaukko on iso (n. 120cm leveä) eikä siinä ole ovea lainkaan.

Viimahan on siis asunut viimeiset 10päivää meidän makuuhuoneessa. Häkki on Viimalla sielläkin ollut auki lähes koko ajan. Yöksi Viima menee häkkiin, mutta yöt Viima nukkuu muutenkin rauhallisesti.
Koska Viimaa ei voi päästää koko asunnon alueelle vapaaksi.. Ja toki eläin kaipaa omistajansa seuraa mahdollisimman paljon.. Joten mitä tekee omistaja(t)?
Olemme siis joka ilta istuneet makuuhuoneessa ja katsomme tabletilta suoratoisto-ohjelmia ja leikimme samalla Viiman kanssa noin kahden tunnin ajan. Tämän lisäksi käymme päiväsaikaan viettämässä vuorotellen J:n kanssa lyhyempiä aikoja Viiman seurana.

Ennen..

Ja jälkeen..

Toinen puoli keittiöstä, jälkeen.

Nämä kuvat eivät nyt ole mitään sisustuslehti-kamaa :D. Remonttitarvikkeita, ruokia ja muita on esillä.. Mutta sellaista se remontin keskellä eläminen on, eikä tämä ole sisustusblogi, onneksi :D
Saatte kyllä sitten ihan kunnon kuvat, kun koko remppa on täysin valmis :)

Muuten täällä on elämä sujunut Viiman kanssa aivan normaalisti, poika kasvaa ja voimistuu joka päivä. Tällä hetkellä näykkiminen ja pureminen on vähäisintä mitä se on Viiman meillä ollessa ollut. Mutta kuten kasvattajamme totesi joukkorokotuksessa "saatte hetken hengähtää ennen uhmaikää"

Viima on oppinut viimeisen kahden viikon aikana uusia temppuja, mm. Kiipeämään sänkyyn, sekään ei siis ole enää frettivapaa alue :D
Viima opetteli myös kiipeämään kukkatelineenä toimimaan kolmihyllyisen metallipöydän päälle. Aamulla kesken keittiörempan havahduin siihen että makuuhuoneesta kuuluu kummaa kolinaa... Joulukaktus ja kultaköynnös olivat saaneet pientä pöllytystä tulevalta hortonomifretiltä :D Nyt metallipöytä nököttää yksinään tyhjänä makuuhuoneessa ja kukat ovat evakossa. Katsotaan mitä kukille, mahdollisesti ne amppelit :)

"Kato äiti! Mä pääsin!"

Pieni hiljaisuus, pian palataan!

Meillä on nyt ollut hieman hiljaisempaa blogissa, ja varmaan vielä tämä viikko menee näin.
Tässä syy siihen; Keittiöremontti

Keittiöremontti tulee todella tarpeeseen, koska asunnossamme oli vanha, siis oikeasti vanha keittiö, vuodelta -83 (kodinkoneita on kyllä päivitetty sen jälkeen).
Nyt remontin aikana Viima ei voi olla vapaana koko asunnossa, koska täällä on paljon kaikkee vaarallista ja syötävää. Siirsimme siis Viiman häkin makuuhuoneeseen, joten hänellä on nyt koko makuuhuone käytössään näätähuoneena :).

Blogi palailee siis kyllä ihan pian taas normaaliin arkeen, malttakaa hetki! <3