Kuulumisia

Anteeksi pieni radiohiljaisuus, tässä on ollut olevinaan niin paljon muuta touhua. Nyt kuitenkin täällä taas, mitä meille siis kuuluu?
Hyvää, Viima kasvaa ja voimistuu, on kiltti ja ihana poju <3.

Btw, maanantaille ensi viikolla olen suunnitellut my day- kuvauspäivää, eli kuvaan mitä minä ja Viima puuhataan päivän aikana. Kuvat ilmestyvät tänne tiistain aikana kun ehdin ne latailla näkyviin :). Seuraa siis blogia :)

Mutta siis, tarkemmin niiin kuulumisiin.
Viimalla on alkanut kivekset kasvamaan nyt ihan selkeästi sekä turkki alkanut tuntua karkeammalta, etenkin jaloista ja kyljistä. Ilmeisesti siis hormonitoiminta alkaa vahvistua. Kohta saa siis ilmeisesti varailla lantitusaikaa.  Pojan persoonaan tämä ei ole vaikuttanut, ainakaan vielä.

Painoa Viimalla on melko tasan 2,5kg nyt. Iso poika, mutta muutama tuttu frettiharrastaja on Viimaa viime viikkoina nähnyt ja ainakin he olivat sitä mieltä, ettei poika ole lihava, aidosti vain isokokoinen.

Viiman aamujooga osa 1

Viiman aamujooga osa 2 

Pojasta on muotoutumassa oikein sylipulla ❤
Viima on alkanut viihtyä sylissä herättyään tai väsyneenä varsinkin, saattaa hyvinkin köllötellä sylissä rapsuteltavana 15-20min kerrallaan :).  Lisäksi Viima hakeutuu usein viereen nukkumaan sohvalla tai lattialla istuttaessa <3

<3

Jäähyboxista olemme myös luopuneet kokonaan, se on nyt makuuhuoneen peränurkassa, eikä sille ole ollut moneen viikkoon tarvettakaan :).  Nyt kun Viima ei enää pure ja uskoo kielltokin melko hienosti, olisi J:n kunnianhimoinen tavoite opettaa se olemaan purematta paljaitakaan varpaita :O . Sukalliset jalat Viima jättää jo 95% rauhaan täysin .

Vessakoulutus ja kakkajuttuja

Olemme päässeet pieniä erävoittoja eteenpäin Viiman kanssa.
Aikaisemmin eteisessä kakattiin suoraan peilikaapin eteen lattialle.. 💩💩. Ehkä 3-4 vkoa sitten laitoimme siihen kohtaan maton, ja maton päälle vessalaatikon. Ensimmäisen viikkona ei yhtäkään pissaa tai kakkaa tullut laatikkoon.. Nyt viimeisen kahden viikon aikana on alkanut noin 50% tai hiukan enemmänkin osua jo laatikkoon asti. Eilen näin Viiman kaksi kertaa käyttävän laatikkoa! Ehkäpä se vielä tästä.
Toinen murheenkryyni on ollut keittiön jääkaapin edusta, siihen pitää joka ikinen päivä tehdä tarpeet.. Ja sielläkin on laatikko, mutta ei, sinne ei ehdi pikkunäätä kiivetä, kun hätä yllättää :D. Tässäkin on lievää parantumista havaittavissa, pitäkää peukkuja että hutikakat loppuu jossain vaiheessa. Alkaa nimittäin mennä hermo siihen, että kastelee sukkansa fretinpissaan melkein joka päivä :D

Jäähyboxin olemme saaneet unohtaa lähes kokonaan. Viimasta on sukeutunut ihan hyvin käyttäytyvä pikkuherrasnäätä <3. Kasvojen lähellä täytyy olla varovainen, muta muuten Viima on melko puruvarma käsiteltäessä :)

Meillä oli hetken ongelma kun tällähetkellä emme muista syistä voi Viimaa makuuhuoneeseen päästää. Ilmalämpöpumpun lämmittäessä taloa, ei makkarin oven sulkeminen ole fiksua, silloinhan lämmin ilma ei pääse makuuhuoneeseen. Ja illalla on tosi kylmä mennä nukkumaan jos makkarin ovi on koko päivän kiinni.. Tähän piti siis saada ratkaisu.

Ratkaisu löytyi, kun löysin varastosta sinne unohtuneen vanerilevyn, joka oli aikaisemmalla asukkaalla lämminvesivaraajan edessä suojana.
Levy pysyy hyvin paikoillaan kun toisesta päästä se on työnnetty oven ja karmin väliin ja toiselta puolta työnnetty makuuhuoneessa olevan lipaston ja seinän väliin.
En ole mitannut tuon korkeutta, veikkasin noin 70-80cm. Voi olla, että jossain vaiheessa Viima tuosta pääsee yli.
 Mutta tämä on muutenkin hieman väliaikainen ratkaisu, jossain vaiheessa olisi tarkoitus hankkia tuohon ihan oikea portti. Eli hieman korkeampi levy, pari saranaa ja lukko.

Miten elämä muuttui fretin valloitettua talon?

Nyt kun pieni näätäeläin on asunut kanssamme.. Kun me olemme olleet näädän palvelijoita kohta kahden kuukauden ajan, miten elämä on muuttunut? Kaduttaako päätös fretistä?

Ei, ei todellakaan kaduta päätös ottaa fretti ❤😜.
Tuo pieni näätäeläin on niin syötävän suloinen, hyväntuoksuinen ja hassu... Ja toisaalta, aivan äärettömän raivostuttava, kova puremaan ja hiton itsepäinen.

Elämä itsestään ei ole muuttunut fretin tultua taloon, mutta omaa asennetta ja omaa ajatusmaailmaa on pitänyt muuttaa jonkun verran.
Koirien kohdalla olemme tottuneet koulutettavuuteen, samoin kissa on ollut helpompi opettaa "ihmisten tavoille" (esim. Että johonkin paikkaan ei saa kiivetä tms.).
Fretin kanssa olemme joutuneet oppettelemaan sitä, että edes se sadas käsky/komento/kehote samana päivänä samasta asiasta (esim. Tv-tasolle kiipeämisestä) ei tehoa.. Tai tehoaa noin 10min ja sen jälkeen sama leikki on taas kivaa (varsinkin kun saa omistajan reagoimaan siihen... 😒😆).
Itse laskin kerran, kuinka monta kertaa poistin fretin yhden leikkihetken (n.2h) aikana tv-tasolta... 32 kertaa. Nyttemmin kiellot sinne menemisestä alkavat tehota.. Yleensä kielloksi riittää pelkkä sähinä tai tiukka "EI" komento. Tällä hetkellä Viiman joutuu poistamaan tv-tasolta enää ehkä 3-5 kertaa päivässä.

Erittäin tutuksi tullut lause viime aikoina minun ja J:n välillä onkin ollut: "koeta saada se kiinnostumaan jostain muusta".
Paras tapa saada fretti kielletystä paikasta on tosiaankin vaikka tyhjän muropakkauksen heittäminen lattialle.. Tai heittää huopa olohuoneen lattialle, sen sisällä voi mönkiä ja painia vaikka 20min ihan antaumuksella ja sillä aikaa yleensä ne pahanteot unohtuu.
 Toisin sanoen, fretin kanssa elämä vaatii luovuutta siinä missä koiraa kielletään tekemästä jotain.
Esim. Eilen, Viima halusi välttämättä tunkeutua rikkoutuneen koiranpedin sisään, jossa vanua ja muuta syötynä vaarallista.. Kuusi, seitsemän kertaa kun kaivoimme Viiman pois sieltä sisältä kymmenen minuutin sisällä, totesimme että on vain helpompi luovuttaa ja laittaa peti siksi aikaa pois saatavilta että ehdin parsia sauman kuntoon :D.

Tämä fretin loputon itsepäisyys on ehkä se mikä on meille molemmille ollut suurin yllätys siinä mitä fretin kanssa tuli vastaan.
Siinä missä koiran pennulle riittää jonkun asian kieltäminen n. 10-30 kertaa ennen kuin pentu tajuaa että "ok, tämä asia ei ollut toivottu, tätä ei kannata tehdä". Fretin kanssa saman asian saa kieltää 1000 kertaa, ja senkin jälkeen fretin pitää vielä kokeilla että "entäs jos se nyt olisi sallittua" 🙈.
Emme toki vertaa itse frettiä kaikessa koiraan, tai olettaneet että fretti olisi kuin koira. Mutta näin blogissa se on helpointa antaa jokin esimerkki mihin verrata.

Meillä on nyt Viime viikosta asti ollut koira hoidossa, ja on vielä noin kaksi viikkoa.
Viima on tottunut jo kasvattajan luona koirien hajuun ja ääniin. Ymmärtääkseni koirat eivät ole frettien "pentulaatikoissa" vierailleet, mutta fretti huoneessa kylläkin kasvattajan luona.

Viima otti koiran vastaan hyvin, nuuski nätisti ja antoi koiran haistella. Koira vähän suhtautuu varauksella Viimaan, kun ei oikein tiedä mikä eläin se tuollainen hassulta haiseva venynyt kissa oikein on :D. Viima koettaa hieman näykkiä anturoita, mutta koira ja fretti eivät olekaan yhdessä lainkaan valvomatta, joten pääsemme puuttumaan jos Viima alkaa näykkiä koiraa. Näykkimistä seuraa automaattinen jäähyboxi-tuomio, pikkuhiljaa Viima alkaakin tajuta, että koira kannattaa jättää rauhaan jos itse haluaa hillua ja leikkiä :D.

Muuten Viiman kanssa ei juurikaan tarvita jäähyboxia, jäähyaition ovi heilahtaa tällähetkellä oikeastaan vain jos kiipeää killettyyn paikkaan (ainoa kielletty on se tv-taso) tai kiusaa koiraa. Näykkiminen On tällä hetkellä loppunut tosiaan lähes kokonaan, leikin yhteydessä joskus saa hammasta, kun pieni fretti on niin kierroksilla, ettei ehdi katsoa mihin hampaansa iskee (näistä vahingoista ei tietenkään joudu jäähylle).

Aluksi Viima puri J:tä enemmän kuin minua. Nyt tilanne on tasoittunut ja Viima sekä uskoo meitä molempia yhtä hyvin, että myös näykkii/kiusaa meitä yhtä vähän tai paljon, päivästä riippuen :D. Molemmat myös antavat ruokaa ja tekevät kaikkia hoitotoimenpiteitä, kuten alusta asti tarkoitus olikin, että Viima tottuu molempien käsittelyyn.

Viiman reviiri laajenee

Kymmenen päivää fretin omistajana, miltä nyt tuntuu?
Ihanalta, suloiselta, mahtavalta, raivostuttavalta, ärsyttävältä, hermoja raastavalta..
kaikkea tätä, yhtä aikaa ja erikseen.

Viima on nyt ollut meillä 9 päivää, muutama ensimmäinen päivä meni rauhallisesti ja Viima oli tosi kiltti, tutki lähinnä paikkoja ja hieman leikki.
Nyt nämä viimeiset 4-5 päivää ovat olleet selkeästi sellaisia, että sieltä alkaa kuoriutua esiin se oikea näätä. Jännitys uudesta kodista on selvästi hävinnyt ja Viima painelee asunnossa tottuneesti eikä enää reagoi jokaiseen kovaan ääneen piiloutumalla.

Kuten olen aiemmin kertonut, häkin kanssa  on mennyt hyvin. Viima on ottanut sen tukikohdakseen ja nukkuukin yleensä siellä. Kaksi muuta lempipaikkaa Viimalla ovat makuuhuoneen sängyn + lipaston kulmassa tai olohuoneessa sohvan vieressä nurkassa :)
Häkkiä ei kolistella öisin tai muutenkaan meluta, yleensä häkki sulkeutuu illalla n. Klo 23-24 ja aukeaa aamulla 07-08.

Ensimmäisinä päivinä Viima ei uskaltanut tai halunnut käyttää häkin kaikkia kolmea kerrosta.
 Nyt kun pojan rohkeus on selvästi karttunut, ruokakuppi ja vesikuppi muuttivat toiseen kerrokseen. Viimalla on vielä molemmat käytössä, sekä vesipullo että -kuppi. Vesikupista juodaan selkeästi enemmän, mutta pulloakin  käytetään, joten toistaiseksi molemmat saavat olla paikoillaan.
 Ylin kerros on vielä melko vähällä käytöllä, katsotaan josko sekin saataisiin käyttöön vielä :)
Tuo kukikas riippumatto/-keinu ei ole Viimalla päässyt kovin kovaan suosioon.. Tai on, mutta ei ihan perinteisessä mieleessä, se on nimittäin Viiman lempipaikka piilottaa ruoat 😂😁.

Sisäsiisteys on melko hyvällä tasolla, mielestäni niin hyvällä kuin vasta kotiutuneelta pikkunääpältä voi odottaa.
Ensimmäisinä päivinä pissat ja kakat meni melko hyvin sinne minne piti, sitten alkoi tulla jonkin verran huteja..

 Fretit kuten kissatkin ovat yksilöitä, kuinka puhtaan vessan ne haluatvat. Toisilla pitää ehdottomasti olla vähän vanhoja jätköksiä jäljellä, eli vessa ei saa olla "liian siisti". Toisilla taas pitää vessa siivota päivittäin, tai sinne ei enää tehdä.
Meidän viima näköjään osoittautui kuuluvan jälkimmäiseen ryhmään. Vessalaatikot pitää olla tosi siisti, tai heti tehdään viereen joko lattialle tai kankaalle häkissä. Hutikakat ja -pissat siis loppuivat heti, kun laiskat ihmiset alkoivat siivota vessalaatikoita useammin :D. Aiemmin olimme siivonneet laatikoista likaiset purut joka toinen päivä, tai viimeistään kolmannen päivän aamuna. Nyt rutiinina on siivota vessalaatikot joka aamu, ja ainakin nyt se on myös taannut sen että niitä käytetään myös :)
Hassua on se, että vaikka Viimalla on tosiaan yhteensä 6 vessalaatikkoa asunnossa, se käyttää niistä aktiivisesti vain kahta, häkissä olevaa ja keittiön nurkassa olevaa. Esim. Eteisessä ja makuuhuoneessa olevia vessalaatikoita ei ole käytetty kertaakaan, toisaalta ei niihin huoneisiin ole tullut hutikakkojakaan, joten kaikki hyvin :)

Tämä on keittiön nurkassa oleva vessalaatikko, kuvaa ottaessa olen seisonut sillä paikalla jossa häkki normaalisti on. Ensin tähän nurkkaan ei ollut tulossa vessalaatikkoa, vaan ajattelimme sen kauemmas ruokapöydästä, toiseen päähän keittiötä. Mutta koska Herra Näädän mielestä tuo nurkka nyt vaan näytti ihan vessalta... Sinne tehtiin oli siellä laatikko tai ei, eli nyt siellä on.
En ymmärrä mikä logiikka tässä on, ettää nämä kaksi vessalaatikkoa ovat vain n. 1m päässä toisistaan, mutta silti ainoat koko asunnossa joita Viima käyttää :D
Mutta ilahduttavaa on tosiaan se, että myös toisesta huoneesta juostaan jompaan kumpaan keittiön laatikkoon hädän yllättäessä :).


Pureminen, sitä on enemmän ja vähemmän. Kuten jokaisen nuoren nääpän kanssa alussa.
Viima on vain ihan muutaman kerran purrut selkeästi ja lujaa, näistä se joutuukin heti jäähylle ja leikit loppuu hetkeksi. Yleensä sen puremiset ovat olleet sellaisia, että leikin tiimellyksessä tartutaan väärään kohteeseen. Melko hyvin viima kuitenkin jo uskoo sähähdyksen tai "EI" kiellon.
Aamuisin kyllä huomaa että pikkuisella on virtaa.. silloin leikit menee joskus hieman yli ja alkaa aivan mieletön kähinä ja putputus ja fretti juoksee välillä niin, että törmäilee pitkin seiniä. Se vielä menee, se on vain hauskaa katseltavaa :P . Mutta siten kun samalla tarmolla aletaan hyökkäillä jalkoihin tai roikkua housun lahkeessa.. silloin täytyy keksiä jotain muuta mihin suunnata pikkunäädän suunnaton tarmo, kuten vaikka laittaa näätä tutkimaan kierrätykseen meneviä pahveja, tai laittaa valjaat ylle ja lähteä ulos tutkailemaan hajuja.

Viima ja kanin rib's:t :D

Kuten kuvasta näkyy, aiemmin pilkottu kani kelpasi  oikein hyvin pojan menuun :). Tässä maistellaan siis pätkää selkärankaa jossa myös kylkiluut ja -lihat mukana.

Siitä huolimatta, että välillä raivostuttaa, kun mitään asiaa ei voi enää tehdä niin, että siellä ei ole näätä mukana.. (tuttua, aiemmin tilalla vain joka kerta oli Labbiksen pää :D ), oli sitten kyseessä kahvinkeitto, tiskikoneen täyttö tai lakanoiden vaihtaminen. Siitä huolimatta että menee joskus hermot, kun kiellät aamun aikana 800 kertaa näätää menemästä jonnekin.. Tai että astut aamulla hutikakkaan joka jäi illalla huomaamatta..
Siitä huolimatta tuo pieni näätäotus on maailman suloisin, liikuttavin ja söpöin otus. Ja tuo näädän tuoksu❤molemmat pidämme siitä kovasti.
Useamman kerran tässä viikon aikana on käynyt niin, että jos aamuisin katselemme J:n kanssa jotain suoratoistotallennetta, se unohtuu pyörimään taustalle, kun me unohdumme seuraamaan Viiman puuhia, tai sitä kun toinen meistä leikittää Viimaa.. Mutta kyllähän pieni frettivauva voittaa tv:n tarjonnan mennen tullen, vai mitä ;) ?

Viima alkaa kotiutua

Ensinnäkin, tuo näätälapsi on Ihana <3
Aivan ihana ❤

Kaikki on sujunut tosi hyvin. Ensimmäiset päivät eli lauantain ja sunnuntain Viima oli tosi väsynyt, mutta se johtui varmasti stressistä ja kaikesta uudesta. Viikonloppuna Viima jaksoi olla hereillä vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Eilen ja tänään viima onkin sitten viipottanut kerralla 1,5-3h.
Asunto on todettu kohtuullisen näätävarmaksi, ainakin vielä kun Viima ei osaa eikä ole keksinyt avata esim. kaappien ovia ja laatikoita :D. Sitten kun nuoriherra tajuaa sen, pitänee suunnata marketin lastentarvikeosastolle ja ostaa laatikoihin stopperit.
Viima on alkanut muutenkin kotiutua paremmin, enää se ei säikähtele yllättäviä ääniä tai vilahda piiloon jos esim. Lasi osuu tiskipöytään :D , kuten ihan ensimmäisenä päivänä.

Viima ei juurikaan pure, kertaakaan se ei ole koettanut purra kunnolla. Yleensä Viiman puremiset ovat sitä, että leikin tuoksinassa erehdytään siitä oliko hyökättävä kohde lelu vai käsi, kun Viima hyökkää vielä niin innoissaan ja sokeasti kohti lelua :D. Päästää silti välittömästi irti, kun tajuaa että "hups, ei tämä ollut lelu".  Jäähyboxia emme ole tarvinneet kertaakaan.
Aamuisin on tosin ihan turha suunnitella tekevänsä aamupalaa tai juovansa kahvia rauhassa, jos ei ole ensin leikittänyt Viimaa ensin vaikka edes 10-15min esim. Ns. Onkilelulla

Viiman lempilelu, tätä jaksaa jahdata vaikka kuinka :D

Tuo kyseinen lelukeppi on entisen kissamme peruja, mutta tämän tyyppisiä voisi ostaa siis lisää. Meillä on myös muutama muu lelukeppi, mutta tämä on kyllä näiden muutaman päivän perusteella suosikki.

Viima syö hyvällä halulla kaiken mitä kuppiin laitetaan :). Tähän mennessä on syöty mm. Kanankauloja, broilerin jauhelihaa, hiiriä, lohta ja keltuaista. Onneksi saimme Viimalle nyt heti alusta asti hiiriä ja kania noiden tavallisempien lihojen lisäksi. Olen kuullut ja lukenut muutamasta blogista, että jos fretti saa alusta asti vain ns. Kaupallista lihaa, se on vaikeampi saada vanhempana oppimaan syömään kokonaisia ruokaeläimiä ja ns. "riistaa" (hiiret, marsut, kanit, viiriäiset jne). Ainakin nyt voimme tarjota niitä heti alusta asti säännöllisesti ja toivottavasti niiden syöminen on mieluista Viimalle. Sellainen ruoka kuitenkin on kaikkein luontaisinta fretille :)

Vessalaatikoiden paikasta on hieman ollut kiistaa :D tai no ei kiistaa, mutta me J:n kanssa siirtelemme niitä sinne minne nuoriherra päättää useimmin tarpeensa tehdä 💩. Onneksi nyt pari paikkaa on vakiintunut jo muutaman päivän aikana ja näyttää siltä että niitä käytetään n. 80% tarkkuudella. Muutamia hutikakkoja/pissoja on tullut, mutta odotettavissahan se oli.

Käsiteltävyys on Viimalla melko hyvä, tietysti vielä pienellä on intoa mennä, eikä paikoillaan tahdottaisi pysyä hetkeäkään, mutta lohitahnan avulla saa koskea korvia, tarkastella tassuja, rapsutella masua ja tarkistaa peppua. Kynsien leikkausta emme vielä ole edes kokeilleet, koska kasvattaja oli juuri lauantaina leikannut pentujen kynnet, mutta harjoitettelemme kynsien "leikkuuta" joka päivä hyvin lyhyesti.

Instagramin kanssa on taas kerran ongelmia, tämä on selvittelyn alla, ja naaranurkka palaa taas pian instaan 👍.

Kahden minuutin käytösrangaistus

Fretit eivät todellakaan ole "valmiita" kun ne tulevat kasvattajalta uuteen kotiin. Uudessa kodissa joudutaan vielä opettelemaan rutkasti sitä, mitä saa ja ei saa tehdä, saako käsiä purra ja saiko siitä villasukasta ottaa kiinni kun omistajan jalka on sen sisällä vai ei :D. Samaan tapaan kuin uuden kissan- tai koiranpennun kanssa. Voi siis tulla tilanteita, että fretin leikki on rauhoitettava jos se menee liian rajuksi tai frettiä pitää rangaista jos se esim. puree toistvasti.

Frettiä voi kieltää esim. Sähähtämällä "ssshhh" ja sanomalla perään "Ei" mutta jos nämä eivät auta tai varsinkin jos meno jatkuu yhtä riehakkaana tai pureminen yhtä kovana, päätyy fretti jäähyboxiin.

Jos fretti siis esim. puree kunnolla kädestä/jalasta joutuu se välittömästi puremien jälkeen 1-2 minuutin ajaksi jäähyboxiin. jäähyboxiin ei laiteta mitään. Ei petiä, ei edes pyyhettä, ei leluja, ei mitään.
Tämä siksi, että jäähyboxi olisi mahdollisimman tylsä ja kurja paikka, ja fretti tajuaa pian yhdistää sen, että kun se tekee väärin, se joutuu tyhmään paikkaan jossa ei voi tehdä mitään.  Kun taas, jos ei pure, saa olla ihmisten seurassa ja saa rapsutuksia, herkkuja ja leikkiä.

Tästäkin tuntuu olevan harrastajien keskuudessa niin monta toimintatapaa kuin ihmistäkin, osa käyttää jäähyboxina erillistä boxia, osa eläimen omaa kuljetuskäytössä olevaa boxia ja osa jopa häkkiä jäähypaikkana. 

Jäähyihin ei omasta mielestäni kannata käyttää samaa boxia missä eläintä kuljetetaan esim. Eläinlääkäriin tai frettitapaamisiin/näyttelyihin jotta boxiin menosta ei tulisi epämiellyttävää yheyttä fretin mielessä. 

Me halusimme tehdä linjauksen että kuljetusboxi ja jäähyboxi ovat kaksi eri asiaa.

Tuo punavalkoinen tavallinen kuljetusboxi on avomieheni kissan peruja ja se tulee nyt fretille käyttöön kuljetukseen.
Tuo metallinen "häkkiversio" on myös kissan kuljetuslaatikko, ja aikanaan ostettu pienen pinnavälin takia rottien ns. sairashäkiksi, jos joutui eristämään jonkun yksilön laumasta esim. kipeän jalan takia ja rajoittamaan sen liikkumista, tästä tulee siis jäähyboxi fretille.


Lueskeltuani kasvattajien sivuja ja blogeissakin tästä taidettiin muutamassa mainita, nimittäin siitä että ainakin pienemmät tyttöfretit voivat tulla luovutusiässä tavallisen kuljetusboxi verkosta läpi helpostikin.

 

Ongelma ei ole käsittääkseni niin yleinen rakenteensa puolesta hieman isommilla urospennuilla, mutta.. Halusimme ottaa varman päälle. Verkkoa löytyi jostain omista kätköistä sopiva pala, jonka iltapuhteena askartelin kiinni boxiin. Ei tuo kaunis ole, mutta pentu pysyy toivon mukaan tämän avulla boxin sisäpuolella :D. Ja melko nopeasti pennun kasvaessa saa tuon verkon varmasti poistaa.

Miten muuten frettiä voi rangaista?
Itseasiassa, tässä on aihe josta oon myönnettävä että asiasta on otettava vielä lisää selvää. Tuo jäähy on lukemieni kommenttien ja blogien perustella kuitenkin ihan toimiva ratkaisu.
Sen toki tiedänkin, että frettiä ei saa, rangaista niskasta nostamalla, ikinä! Niskasta nostaen pitää voida tehdä esim. tarkistuksia eläimen vointiin kotona tai eläinlääkärissä tai suorittaa hoitotoimenpiteitä. Niskasta kiinni ptäminen ei saa olla fretille ikävä tai sellainen että mieltää sen rangaistukseksi.
Jostain blogista tai muualta netin syövereistä olen myös lukenut siitä, että jos fretti puree, varautuisi tilanteeseen esim. sitruunamehulla kastettulla vanupuikolla ja kun fretti puree esim. käteen, työntää vanupuikon fretin suuhun sinne käden ja suun väliin, jolloin fretti yhdistää pahan maun siihen puremiseen.
Tai sitten se että sivelee käsin esim. Chiliä.. Tästä olikin erään harrastajan kanssa puhetta.. :D siinä voi tosin käydä niin että fretin purressa se chili uppoaa enemmän sinun haavoihisi kuin fretin suuhun :D

Tämä on varmasti aihe, josta keskustelemme myös kun vierailemme kasvattajan luona :).
Ja kokeneemmat frettiharrastajan hoi, jos teillä on vinkkejä, niitä saa laittaa kommenttikenttään ;)