Miten elämä muuttui fretin valloitettua talon?

Nyt kun pieni näätäeläin on asunut kanssamme.. Kun me olemme olleet näädän palvelijoita kohta kahden kuukauden ajan, miten elämä on muuttunut? Kaduttaako päätös fretistä?

Ei, ei todellakaan kaduta päätös ottaa fretti ❤😜.
Tuo pieni näätäeläin on niin syötävän suloinen, hyväntuoksuinen ja hassu... Ja toisaalta, aivan äärettömän raivostuttava, kova puremaan ja hiton itsepäinen.

Elämä itsestään ei ole muuttunut fretin tultua taloon, mutta omaa asennetta ja omaa ajatusmaailmaa on pitänyt muuttaa jonkun verran.
Koirien kohdalla olemme tottuneet koulutettavuuteen, samoin kissa on ollut helpompi opettaa "ihmisten tavoille" (esim. Että johonkin paikkaan ei saa kiivetä tms.).
Fretin kanssa olemme joutuneet oppettelemaan sitä, että edes se sadas käsky/komento/kehote samana päivänä samasta asiasta (esim. Tv-tasolle kiipeämisestä) ei tehoa.. Tai tehoaa noin 10min ja sen jälkeen sama leikki on taas kivaa (varsinkin kun saa omistajan reagoimaan siihen... 😒😆).
Itse laskin kerran, kuinka monta kertaa poistin fretin yhden leikkihetken (n.2h) aikana tv-tasolta... 32 kertaa. Nyttemmin kiellot sinne menemisestä alkavat tehota.. Yleensä kielloksi riittää pelkkä sähinä tai tiukka "EI" komento. Tällä hetkellä Viiman joutuu poistamaan tv-tasolta enää ehkä 3-5 kertaa päivässä.

Erittäin tutuksi tullut lause viime aikoina minun ja J:n välillä onkin ollut: "koeta saada se kiinnostumaan jostain muusta".
Paras tapa saada fretti kielletystä paikasta on tosiaankin vaikka tyhjän muropakkauksen heittäminen lattialle.. Tai heittää huopa olohuoneen lattialle, sen sisällä voi mönkiä ja painia vaikka 20min ihan antaumuksella ja sillä aikaa yleensä ne pahanteot unohtuu.
 Toisin sanoen, fretin kanssa elämä vaatii luovuutta siinä missä koiraa kielletään tekemästä jotain.
Esim. Eilen, Viima halusi välttämättä tunkeutua rikkoutuneen koiranpedin sisään, jossa vanua ja muuta syötynä vaarallista.. Kuusi, seitsemän kertaa kun kaivoimme Viiman pois sieltä sisältä kymmenen minuutin sisällä, totesimme että on vain helpompi luovuttaa ja laittaa peti siksi aikaa pois saatavilta että ehdin parsia sauman kuntoon :D.

Tämä fretin loputon itsepäisyys on ehkä se mikä on meille molemmille ollut suurin yllätys siinä mitä fretin kanssa tuli vastaan.
Siinä missä koiran pennulle riittää jonkun asian kieltäminen n. 10-30 kertaa ennen kuin pentu tajuaa että "ok, tämä asia ei ollut toivottu, tätä ei kannata tehdä". Fretin kanssa saman asian saa kieltää 1000 kertaa, ja senkin jälkeen fretin pitää vielä kokeilla että "entäs jos se nyt olisi sallittua" 🙈.
Emme toki vertaa itse frettiä kaikessa koiraan, tai olettaneet että fretti olisi kuin koira. Mutta näin blogissa se on helpointa antaa jokin esimerkki mihin verrata.

Meillä on nyt Viime viikosta asti ollut koira hoidossa, ja on vielä noin kaksi viikkoa.
Viima on tottunut jo kasvattajan luona koirien hajuun ja ääniin. Ymmärtääkseni koirat eivät ole frettien "pentulaatikoissa" vierailleet, mutta fretti huoneessa kylläkin kasvattajan luona.

Viima otti koiran vastaan hyvin, nuuski nätisti ja antoi koiran haistella. Koira vähän suhtautuu varauksella Viimaan, kun ei oikein tiedä mikä eläin se tuollainen hassulta haiseva venynyt kissa oikein on :D. Viima koettaa hieman näykkiä anturoita, mutta koira ja fretti eivät olekaan yhdessä lainkaan valvomatta, joten pääsemme puuttumaan jos Viima alkaa näykkiä koiraa. Näykkimistä seuraa automaattinen jäähyboxi-tuomio, pikkuhiljaa Viima alkaakin tajuta, että koira kannattaa jättää rauhaan jos itse haluaa hillua ja leikkiä :D.

Muuten Viiman kanssa ei juurikaan tarvita jäähyboxia, jäähyaition ovi heilahtaa tällähetkellä oikeastaan vain jos kiipeää killettyyn paikkaan (ainoa kielletty on se tv-taso) tai kiusaa koiraa. Näykkiminen On tällä hetkellä loppunut tosiaan lähes kokonaan, leikin yhteydessä joskus saa hammasta, kun pieni fretti on niin kierroksilla, ettei ehdi katsoa mihin hampaansa iskee (näistä vahingoista ei tietenkään joudu jäähylle).

Aluksi Viima puri J:tä enemmän kuin minua. Nyt tilanne on tasoittunut ja Viima sekä uskoo meitä molempia yhtä hyvin, että myös näykkii/kiusaa meitä yhtä vähän tai paljon, päivästä riippuen :D. Molemmat myös antavat ruokaa ja tekevät kaikkia hoitotoimenpiteitä, kuten alusta asti tarkoitus olikin, että Viima tottuu molempien käsittelyyn.