Hormoni-implantin hakureissulla

Torstaina suuntasimme auton nokan kohti etelää ja huristelimme eläinlääkäri Johanna Raulion  vastaanotolle Vantaalle.

Juttelimme jo kotona, että koska Viima oli hieman hankala jo saadessaan Linnunmäellä joukkiksessa penikkatautirokoteen.. Lääkäri joutui pistämään penikkatautirokotteen kahdessa erässä, koska Viima laittoi  niin voimakkaasti vastaan, vaikka sekä minä että J pidimme molemmat kiinni. Niin olisi mahdollista nyt, että lääkäri joutuu rauhoittamaan Viiman, jotta hormonikapseli saadaan paikoilleen.

Raulion tilat Vantaalla ovat oikein siistit, vaikkakin hyvin pienet. Odotushuoneeseen mahtuu juuri ja juuri 3-4hlöä kerrallaan ja isojen kantoboxien kanssa voisi tulla ahdasta.  Odotustilassa oli muuten näin joulun aikaan tarjolla glögiä ja pipareita <3.
Hetken odoteltuamme ja kerrottuamme perusfaktoja fretistä toiselle odotushuoneessa vuoroaan odottavalle henkilölle, meidät kutstuttin sisään.

Meidät kutsuttiin sisään ja tiedot kirjattiin koneelle, niin meidän ihmisten osoitetiedot, kuin Viiman omat tiedot.

Raulion kanssa juttelimme siitä, että Viima antaa kyllä hyvin käsitellä itseään (katsoa suuhun, putsata korvat ja leikata kynnet ) mutta että penikkatautirokotteenkin kanssa oli ongelmia. Raulio piti hyvänä sitä, että olimme tietoisia ja varautuneet rauhoituksen mahdollisuuteen.
Yritimme kuitenkin ensin niin, että ensin niskaan laitettaisiin puudute, jonka jälkeen vasta varsinainen implantti. Kuitenkin Viima laittoi toden teolla vastaan jo puudutuspiikin kohdalla, vaikka ensin yritimme kevyemmin; minä pidin kiinni ja rapsutin ja J syötti lohitahnaa.. Ei onnistunut, joten vaihdettiin vähän kovempiin kiinnipito-otteisiin.. Tämäkin todettiin hankalaksi, joten lääkärin kanssa yhteistuumin päätettiin että laitetaan hyvin kevyt rauhoite pojan takajalkaan.

Rauhoite sai vaikuttaa hetken, jona aikana eläinlääkäri kotiutti vuoroaan odottavan toisen potilaan ja me odotimme vuoromme odotushuoneessa. Kun 10min myöhemmin Raulio kutsui meidät takaisin vastaanottohuoneeseen, oli Viima jo saanut lantin ja odotteli boxissaan hereillä, mutta pöllähtäneenä.

Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi hyvä fiilis, ystävällinen henkilökunta ja oli fiilis että tyypit tietää mitä ne tekee, tänne palataan varmasti asiakkaaksi :)

Klikkaa kuva suuremmaksi

Klikkaa kuva suuremmaksi

Kiitos kasvattajalle joka muistutteli näin ensikertalaista asiasta.. Siitä siis että fretin kiimaan saattaa jopa pahenuta hetkeksi implantin laiton jälkeen, jonka jälkeen kiima sitten poistuukin melko nopeasti. Olin itse täysin unohtanut tuon että tilanne voi olla myös paheta. Viiman kiimaoireethan ovat olleet varsin siedettäviä, esim. merkkailupissailua ei ole esiintynyt lainkaan.
Eniten odotan lantin vaikutukselta sitä, että poika alkaisi taas syödä normaalisti, pliiis!

Kiimakuulumiset

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin.. "kyllä sen sitten huomaa kun kiima on päällä"..
No, kyllä. Sen todellakin huomaa 😏😁

Viiman rrrrakas kirahvi ja "hellyyshetki" :D

Viimeisen viikon ajan Viima on ollut tosi huono syömään, jos aamulla laittaa kuppiin ruokaa, ne saattavat olla siellä syömättä vielä illalla klo 21.. No, nyt on menty sitten pääosin jauhelihalla koska sitä Viima parhaiten syö. Luullista lihaa on ollut nyt kiimaoireiden pahennuttua ihan turha tarjoilla. Koska kiima vie ruokahalun ja huomion pois ruoasta, luulliset lihat vain piilotetaan, mutta niiden syömiseen ei jakseta keskittyä.

Jauheliha uppoaa ihan hyvin jos sen tarjoaa lusikasta, niinpä jos ruoka ei ole maistunut kupista, niin muutaman kerran päivässä tarjoan Viimalle ruokaa lusikasta tai luuttomia lihanpaloja suoraan kädestä.

Nyt on myös varattu ensi viikon lopulle implantoitiaika Rauliolta . Valitettavasti saimme ajan vasta loppviikolle, jos syömättömyys pahenee hirmuisesti tai muut kiimaoireet ryöpsähtävät päälle hurjalla voimalla, yritämme siinä tapauksessa saada alkuviikolla aikaa lantitukseen. Mutta jos kiimaoireilu pysyy nykyisenlaisena, pärjäämme ensi viikon loppuun :)

Miten se fretin kiima sitten näkyy?
Ensinnäkin haju.. Viima haisee melkoisen voimakkaasti myskiltä, etenkin kun se alkaa lemmenleikkeihin lelujensa kanssa, tulee nenään aina "vieno" näätäpöllähdys :D.

Ja niin ne lemmenleikit... Viima nylkyttää hyyyvin pitkiä aikoja pehmolelujaan ja kanniskelee niitä milloin minnekin parempaan panoluolaan :D.

Meillä Viima ei ole esim. Raapinut ovia tai ikuunoita. Tätä kuulemma moni fretti tekee kiimassa, koska pitäisihän se sulho/morsian löytää. Viima käy muutaman kerran eteisessä raapimassa ovea, mutta kun siihen ei reagoida, tulee se hyvin pian pois eteisestä katsomaan mitä ihmiset puuhaavat. Vaikka Viima ei raavi, se ravaa vähän väliä ovien lähistöllä, ja haistelee ovien tiivisteitä ja ikkunoiden peliä ja koettaa varmasti löytää paikan josta pujahtaa etsimään kiinnostavaa tyttöfrettiä :D ;).

Läheisyyden kaipuu, siitä en oikein tiedä onko se kiimaoireilu vai ei. Viima on ihan pikkupennusta asti tykännyt olla sylissä ja hakenut läheisyyttä. Nyt kiima myötä se on ehkä hieman vielä lisääntynyt. Mutta mukavaahan se vain on, saada lämmin näätäpötkö syliinsä tv:tä katsoessa <3.
Yhtenä hieman rasittavana oireena tässä lähteisyyden kaipuussa on jatkuva käsien nuoleminen, siis ihan jatkuva.. Saattaa nuolla kättä vaikka 15min yhteen putkeen jos sitä ei lopeta (varmaan paljon pidempäänkin :D ).