Päiväretki Turkuun

Olen tässä elänyt mukana M&H:n fretin hankintaa ja jutellut itsekin saman kasvattajan kanssa jolta heille on tulossa pentu, eli Sotatanssin Sariannan.

Itsekin haaveilin josko meille olisi tullut mahdollisesti pitkäkarvainen/puoli pitkäkarvainen poikapentu.
 Jonkin aikaa asiaa harkittiin kun vapaana oli sijoitukseen pk-poika. Päädyimme kuitenkin siihen, että koska olen itse koronan takia ollut lomautettuna 2kk niin rahallisesti ei ole järkevää ottaa pentua juuri nyt.

No, jotta pentukuume ei ainakaan helpottaisi, Sarianna toivotti myös mut tervetulleeksi mukaan kun M&H menevät katsomaan pentuaan. 

Tiistaina siis koetti päivä kun he nappasivat minut kyytiin ja lähettiin ajelemaan kohti Turkua.

Menomatka sujui hyvin, yhtä pientä kahden korttelin edes takaisin ajoa lukuun ottamatta😂 kun gps-sekoili, siitäkin selvittiin ja kohta kurvattiinkin Sariannan pihaan.

Takapihalla oli playpen, josta löytyi supersuloinen Mallu, 5 pientä ihanaa frettiä ja harvinaisempi ihmislajin edustaja 😆. 

Juttelimme, sylittelimme frettejä ja nuuhkimme pentutuoksua. Sarianna etsi mikä pennuista on juuri M&H:n ja pianhan se pörröinen pallero löytyi: 

Saanko esitellä:

Sotatanssin Trinidad Scorpion "Kari" 

Kari nukahti isin syliin❤️🐾 

Koska oli kuuma päivä, frettien aitaus oli puoliksi varjossa ja puoliksi auringossa ja välillä pentuja vilvoitettiin viileällä vedellä.

Mallu ei poikasistaan ollut enää kovin huolissaan, ovat isoja ja meneväisiä sekä pörjäävät ilman emon hoivaa jo.  Mallu lähtikin tänään oman laumansa luo mammalomalta. 

"onneksi" pentu jota Sarianna minulle tyrkytteli oli saanut oman perheen edellisen viikon lauantaina. Olihan se pörrösuklaapallo niin suloinen, että hyvin vaikeaa olisi ollut olla varaamatta vapaata pentua :D. 

Sitten oli kotimatkan aika, tässä vaiheessa meillä kaikilla oli jo kiljuva nälkä ja pähkäilimme hetken mihin menemme syömään. Totesimme että koska nälkä on kova lähdetään ajamaan takaisin ja katsotaan mitä ruokapaikkoja bongataan matkan varrelta. Ensin tuli vastaan ABC, se kelpasi meille.

Itse olen syönyt abc:llä viimeksi varmaan 5-7v. Sitten ja se ei ollut kovin hyvä kokemus.. Joten tällä kertaa pitää antaa kyllä pisteet pizzasta. Rapeaa, pohja ohut ja hyvää! 

Kiitos M&H seurasta ❤️😘

Ruokatilaus ja tiputesti

Ruokatilaus ja treffit

Vauhtiraksun tilaus, josta kerroinkin viime postauksessa saapui perille. 

Uusi kotiinkuljetus (ulkoistettu, ei vauhtiraksun itsensä ajama) toimi hyvin! Pakasteet tuli jäässä ja kuljettaja oli paikalla siihen aikaan kun oli arvioitu. Tilaamme varmasti uudelleenkin.

Vauhtiraksusta saa muutamia tuotteita joita ei saa yleensä  käyttämästämme Lempimuonasta, esim. Broilerin rasvaa, broilerin palalihaa ja tipuja

Tilauksessa tuli:

10kg kanankauloja 

Siipiä

Kivipiiraa 

Sydämiä

Broilerin palalihaa

Broilerin rasvaa

Tipuja

Jauhelihaa

Sisäelinpullia

M&H :n tilaus

Viiman tilaus

Me testasimme nyt tipuja ekaa kertaa, enkä siksi ostanut kuin 3kpl:tta, jos ne sitten jäävätkin syömättä..

 Olisi pitänyt ostaa heti vaikka se 10kpl, nämä olivat hurja hitti! Taitaa olla viiman uusi herkku nämä tiput!

Saattaa siis olla, että seuraavakin ruokatilaus tulee vauhtiraksun kautta, vaikka siellä joutuukin alle 99e tilauksessa maksamaan 14e kuljetuskuluja. Mutta pitäähän sitä mammanmurupullalle pienelle fretille tipuja saada 🙄❤.

M ja H kävivät hakemassa oman osuutensa vielä samana iltana ja siinä jutellessamme minä samalla irroittelin 5kg:a kauloja toisistaan että sain ne omaan pakastimeen ja saatoin antaa loput M&H:n mukaan.

Heidän kanssaan jutellessa aika vierähti taas hurjan nopeasti ja 2h ei tuntunut missään :D  mutta kivaa oli vaihtaa kuulumisia, kuunnella toisten intoilua pennusta ja vastailla muutamaan kysymykseen.

Ps. Osallistukaahan vielä myös Päärynäeläimen arvontaan 🐾👍

Kuulumisia

Aikaa on taas kulunut viime päivityksestä, pahoittelut siitä!
Täällä on kärsitty pienistä teknisistä ongelmista joiden takia blogin päivitystahti on hieman kärsinyt. Jospa nyt pääsisi taas normaaliin malliin tämän kanssa 😀.

Meille kuuluu siis  kaiken kaikkiaan hyvää.

Korona toki rajoittaa elämää, mutta niin se tekee nyt kaikilla, joten samassa veneessä ollaan.

Viime viikolla oli pieni paniikki-hetki taas.. viima sai illalla häkkiin kanin kylkiluita ja selkärankaa. Aamulla kun J tuli yövuorosta ja viima heräsi samaan aikaan, ja alkoi oksentaa. Viima oksensi noin 5-6 kertaa, sitten pääsin katsomaan sen kurkkuun.. Eikä!! Luu..

Mä aloin googlata koska eläinlääkärit aukeaa..  Vielä oli tosin liian aikaista edes soittaa, mutta oli tiedossa jo valmiiksi.
Viima oksensi vielä pari kertaa. Ja HUH!! Onneksi J huikkasi ”nyt se taisi saada sen pois" ja kyllä! Häkin pohjalla oli noin 1cm mittainen pala kanin kylkiluuta.       

Kylläpä taas säikäytti!
Viikonloppu meni sitten pelkällä jauhelihallda ja muulla luuttomalla lihalla, ettei kurkkuun satu ja saa parantua rauhassa. Jauhelihamössö onneksi upposi todella hyvin, ei tuntunut kurkku vaivaavan.

Muuten täällä on sujunut kaikki hyvin, mitä nyt mäkin intoilen tästä M:n ja H:n frettivauvasta :D edelleen vaihdellaan M:n kanssa viestejä melkein päivittäin. Saattaa olla, että mä vielä varastan sen pikkuriiviön joskus kun hän pääsee kasvattajalta kotiin.
Ei vaan, pääsen varmasti tapaamaan tätä pukkuista leikkitreffien parissa jne. tulevaisuudessa😍

Meidän piti tilata ruokaa Viimalle ja sain päähäni kysyä, haluavatko ja uskaltavatko M ja H mukaan tilaukseen kun pentu on vasta hiukan yli viikon ikäinen. Eilen sitten lähti kimppatilaus siis vauhtiraksulle (nyt kun heillä on kotiinkuljetus!!).

Tulossa olisi mm:
10kg kauloja
Siipiä
Jauhelihaa
Kivipiiraa
Sydämiä
Broilerin rasvaa
Tipuja
Broilerin palalihaa
Sisäelinpullia

Frettiesittely Hyvinkäällä

Olimme you little thief-blogin porukan kanssa Hyvinkään Faunattaressa sunnuntaina 8.3. Klon12-16 esittelemässä frettejä.

You little thief:n tiimi oli ihanana tulostanut ja laminoinut seuraavat kyltit meille molemmille:

Klikkaa kuva suuremmaksi niin teksti näkyy ;)

Ovat varsin näppäriä, jäävät varmasti meille vakituiseen käyttöön esittelyissä ja tarpeen mukaan näyttelyissä. Vaikka näyttelyissä harvemmin on ns. Ulkopuolista porukkaa joka ei tietäisi sitä että kädet on desinfioitava kun käsittelee jonkun muun eläimiä.

 Paikalle saapuminen meni vähän tiukalle mutta 11.50 aitaukset oli pystyssä ja fretit aitauksessa. Aitausten edessä meillä oli pieni pöytä, jossa oli käsidesit esillä ja frettiliiton tulostettuja esitteitä. Porukkaa alkoikin heti valua sisään kellon tullessa 12. 

Ihmisiä riitti melko tasaisen virtana, niin ettei suurempia ruuhkia syntynyt, joka on tietysti kätevää siksi että silloin me esittelijät ehdimme paremmin huomioida ja kuunnella jokaista kävijää.

Paikalla kävi myös muutama freteistä selkeästi enemmän selvää ottanut tai frettiä harkitseva pariskunta/ihminen. Muutama heistä kävi paikalla pariinkin kertaan 😗. Näiden ihmisten kanssa on aina mukava jutella ja heiltä saa myös vähän haastavampia kysymyksiä jne. 

"Milo" - Asser Hunter's Mannerheim 

Meillä oli suunnitelmissa kysyä tälle keväälle muutama muukin fretti-esittely tässä Hyvinkää-Hämeenlinna välillä eläinkaupoissa, mutta koska korona iski voimalla.. (tämän esittelyn aikaan suomessa oli vasta muutamia tapauksia). Katsellaan sitten syksymmällä näitä esittelyasioita uusiksi.

Kiitos kaikille kävijöille ja eritoten you little thief:n porukalle seurasta ja mukaan innostamisseta, otetaan uusiksi kun mahdollista 😍

Eräs pariskunta joka oli hyvinkään frettiesittelyssä ja jonka kanssa vaihdoin kuulumisia myös myöhemmin fb:n kautta, kävi meillä viime viikolla tutustumassa Viimaan.

Oli mukavaa saada jutella nyt paremmin ja syvemmin aiheesta ja hekin näkivät fretin enemmän ”luonnollissa" tilassa, kuin se kooma-olo jossa näädät loppupäivstä esittelyssä olivat.

Viima osasi jopa käyttäytyä melko hyvin, pari pientä näykkäisyä he taisivat saada, mutta muuten Viima oli oikein nätisti, 1,5h juoksemisen jälkeen Viima jopa nukahti molepien vieraidemme syliin hetkeksi 😊. 

On ollut aivan ihanaa olla mukana seuraamassa tämän pariskunnan fretin hankintaa, olemmekin nyt viestitellet lähes päivittäin. On ihanaa olla mukana siinä fiiliksessä, mitä muistaa itse kokeneensa viime keväänä kun odotimme tietoa Viimasta, odotusta ja jännitystä on ilmassa 😊❤️. 

Näyttelytunnelmia

Pahoittelut että näyttelypostaus on viivästynyt näinkin paljon. Tässä tämä nyt kuitenkin tulee.

Lauantaina 15.2 pakkasimme J:n kanssa Viiman kantoboxeineen ja ikea-kassillisen muita varusteita (aitaus, hiekkalaatikko, ruoat, pedit jne) autoon ja suuntasimme kohti Tuusulaa ja Valentine ferrets-näyttelyä. Meillä ei onneksi ollut kohtuuton matka, riitti kun starttasimme auton klo 08.

Myönnettävä on, että jännitti aamulla hieman, muistanko/osaanko tehdä kaiken oikein.
 Saavuttuamme paikan päälle olikin heti ovensuussa ilmoittautumispöytä, omalla nimellä varustetussa kirjekuoressa odotti fretin boxiin kiinnitettävä numerolappu.

 Sitten vain etsimään sopivaa paikkaa aitauksen pystyttämiseen. Me olimme paikalla noin 8.45 eli paikalla oli jo melko paljon ihmisiä, mutta sekaan sopi vielä.

 

 Löysin lopulta tieni päärynäeläimen jengin viereen. Aitaus pystyyn ja Viimalle hiekkalaatikko ja pedit yms. sisään. Viima alkoikin heti syödä kun pääsi aitaukseen ei siis ainakaan stressannut hälystä ja uusista hajuista.

Hieman ikävänä yllätyksneä tuli, että näyttelypaikkana olevan koulun vieressä oli jokin putki-/Tietyö jonka johdosta vesi oli poikki (eli myös vessat pois käytöstä..) näyttelypaikalla klo 12-17 :/. Ikävä yllätys josta näyttelyn järjestäjätkin saivat tiedon aivan viime hetkillä, tästäkin selvittiin. Onneksi noin 5min kävelymatkan päässä oli kauppoja, pikaruokapaikkoja ja huoltoasema joissa pääsi tarvittaessa vessaan.

Sitten olikin vuorossa se jo vuosia sitten käymistäni rotta-näyttelyistä tuttu vaihe.. odottaminen.
No, Viiman arvostelua odottaessa ehti hyvin käydä tutkiskelemassa mitä oli myynyipöydillä. Hienoja petejä ja leikkimatto muun muassa löytyi. Erästä pääkallokuvioista petiä hetken harkitsin ja ihastelin, mutta se jäi ostamatta, meillä kun petejä on, mutta riippareille olisi tarve.
Päivän aikana ehti hyvin vaihtaa kuulumisia monen tähän mennessä vain netistä tutun ihmisen kanssa ja vaihdella myös vähän bujo (bullet journal) tarvikkeita. Kiitos vielä kerran E !

Yhden paikkeilla minua tultiin nykäisemään hihasta; ”hei, lähdetkö syömään?”. Olipa kiva kun pyydettiin porukkaan mukaan vaikka uusi kuvioissa olenkin😍.
 Suuntasimme siis läheiselle Burger King:lle, tällä reissulla meni muuten oma ”neitsyys" kyseisen ravintolan suhteen:D. Kun ihmisten ruokapuoli oli hoidettu, paluumatkalla otimme parkkipaikalta päärynäeläimen porukan autosta siellä odottaneet pari kania, sain siis heidän kauttaan ostettua Viimalle muutaman kanin ruoaksi, kiitos vielä ☺.

Arvostelua odotellessa oli vielä aikaa uppoutua välillä kännykkään, vaihtaa lisää kuulumisia ja käväistä tapaamassa Viiman kasvattajaa, Pickpockets:n Lisaa. 
Meitä moikkaanassa käväisi myös Näätäklaanin väki, jolta Viima sai kasivaljaat, iso kiitos! ❤.

Kasivaljaat olivat itselleni oudot.. Joten jouduin kyselemään vähän apua niiden käyttöön. Hyvän opastuksen jälkeen (ja kiltin "koe-eläimen" ansiosta opin käyttämään niitä :D

Olin ennen näyttelyä ollut hieman huolissaan Viiman painosta. Viima on melko iso poika, vaikka freteillä suurin paino aina ensimmäisenä talvena onkin.
 Viima painoi suurimmillaan 2850g, näyttelyssä noin 2700-2650g. Muutama viikko ennen näyttelyä käydessämme Linnunmäellä eläinlääkärissä saimme hieman moitteita että Viima olisi ylipainoinen.
Omaan silmään ja käteen Viima ei kuitenkaan ylipainoiselta tuntunut,ennemminkin lihaksikkaalta joten olin vähän kahden vaiheilla mitä uskoa. Näyttelyssä Viimaa käsitteli ja tarkasteli useampikin ihminen joilla kokemusta näyttelyistä (tuomarina, sihteerinä tai vain paljon frettejä nähneenä/käsittelleenä) eikä yksikään heistä sanonut Viiman olevan ylipainoinen, suurikokoinen mutta sopusuhtainen kylläkin. Ja kun lopulta tuomarin arviokin oli mm. Lihasmassan osalta ”perfect" alan kallistua siihen suuntaan ettei poju ole läski .

Viiman arvostelu tuli ja meni, sitten odotettiin lisää ja pelattiin välissä näyttelybingoakin. Re call:t kun alkoivat, meinasi leukani tippua lattiaan kun yhtenä nimenä sanottiin ”Pickpockets Firestar" . Viima siis takaisin kantoboxiin ja odottamaan vielä hetki ennen tuomariston päätösten kuulemisia.
Palkintojen jaon alkaessa oli J:kin saapunut jo paikalle (hän toi minut aamulla näyttelyyn ja lähti päiväksi kotiin pelaamaan tietokonejuttuja :D). Se päivän suurin yllätys oli, että Viima oli luokkansa toinen 😍👍.
Olin, myönnettävä on.. lapsellisen ylpeä ja onnellinen sijoittumisesta näinkin hyvin!

Palkintojen jaon jälkeen olikin aika pakata väsynyt näätä (ja emäntä) boxeineen autoon ja suunnata kohti kotia.
Kesän/syksyn aika varmasti osallistumme taas johonkin näyttelyyn kun kohdalle tulee sopiva

Viiman palkintoon kuului mm. Peti, rapiseva lintu-lelu, vitamiineja, kuivalihanameja ja suklaata omistajalle 😁

Flunssakuulumiset

Nyt alkaa olla sekä Viima että me ihmiset kunnossa.
Tiistaina kävimme Viiman kanssa vielä uudelleen Linnunmäellä lääkärissä, tarkistuskäynti ja vielä pitkävaikutteinen antibioottipiikki. Kaikki oli siis ok Viimalla, lämpö ok ja keuhkoista ei kuulunut mitään erikoista.
Tänään söimme kotona viimeiset antibiotit.

Poika on muutenkin nyt ihan eri näätä kuin sairaana, ihanaa saada tuo "karvainen varjo" takaisin ❤😍.
Kipeänä ollessaan pidimme Viimaa viime viikolla ihan tietoisesti häkissä jonkun verran, ettei poika rasittaisi itseään leikkimällä ja puuhailemalla. Loppuviikkoa kohti vapaana oloajat piteni ja viikonloppuna poika sai jo vipeltää koko päivän vapaana normaaliin tapaansa.
Tuntuu että nyt pojalta on tavallistakin enemmän virtaa kaikkeen rasittavan ihmisiä häiritsevään touhuiluun 😆😒😄. Mutta niinhän se kuuluukin, ja siitäkin huolimatta että joskus itsellä menee hermot, on ihanaa saada puuhakas näätää takaisin :) .

Viiman kanssa emme ole vieläkään päässeet mummolareissulle, vaikka sitä tuossa hehkutimme, kun saimme haettua sen uuden matka-aitauksen. Äidilläni on perussairaus jonka takia pienetkin flunssat tai muut taudit voivat olla jopa kohtalokkaita. Niinpä reissua mummolaan on siirretty, kunnes me olemme 100%:n terveitä. 
Kuvamateriaalia ja kertomusta mummolareissusta on kyllä tulossa siis, jospa helmikuun aikana pääsisimme vierailemaan vihdoin <3.

Näyttely on nyt sitten ensimmäinen varsinainen testi aitaukselle, kotona olemme harjoitelleet aitauksessa oloa ja siihen tutustumista aina toisinaan, kovasti Viima siitä tykkää ja tutkii.

Ensi viikolla olisi tarkoitus kurkistaa täällä blogin puolella mitä kuuluu meidän ekaan näyttelyyn valmistautumiseen.. Jännää!

Flunssakausi on täällä..

Anteeksi hieman pitäksi venähtänyt blogihiljaisuus.
Minun piti kirjoittaa jo viime viikon lopulla, mutta sitten se iski..

Aivan järkyttävä flunssa. Ensin 38,5 asteen kuume ja kurkkukipu iski J:lle..  Ja kaksitoistatuntia myöhemmin minuun.. Eli torstaista lauantaihin meillä maattiin täysin "zombeina" sohvalla/sängyllä peiton alla, paleltiin, juotiin kuumaa sekä niistettin.

Niinhän siinä sitten kävi, että vaikka koetimme olla varovaisia ja käytimme käsidesiä ja pesimme käsiä, koetimme mahdollisimman hyvin välttää Viiman käsittelyä niin paljon kuin mahdollista (ei aamuisia Viiman rakastamia halihetkiä :( ). Mutta silti flunssa ehti saada otteen Viimastakin.

Torstaina tai perjantain se alkoi ja viikonloppuna vain paheni. Viima niiskutti ja aivasteli, eikä leikkinyt aivan normaaliin pirteään tapaansa (yleensä aamurallita on noin 1-1,5h ) aamulla vajaa puoli tuntia riitti ja Viima vetäytyi akvaarion alle nukkumaan.. Selkeästi sairas rukka :/.
Sunnuntai oli selkeästi pahin, Viima alkoi pitää ääntä nukkuessaan, hengittäminen ei kuitenkaan ollut mielestäni erityisen vaikeaa (jos olisi ollut, tässä olisi tietysti ollut päivystyskäynnin paikka, toim. Huom :D ). Mutta koska hengityksen ei kuuluisi pitää mitään ääntä, oli paras varata aika lääkäriin.

Niinpä siis tänä aamuna otin puhelimen käteen ja soitin Linnunmäelle Porvooseen, siellä olikin onneksi aikoja vielä tälle päivälle ja saimme ajan aamupäivälle.
Fretti siis hyvin pehmustettuun ja lämpimään boxiin ja autolla kohti Linnunmäkeä.
Meiltä Linnunmäkeen tulee matkaa inasen alle 100km.

Hetken odotelun jälkeen Gisle kutsuikin meidät sisään.
Hän tarkasteli Viimaa, kuunteli keuhkot jne. Kaikki vaikutti olevan melko ok, ei mitään vakavaa keuhkoissa, mutta sen verran räkäinen ja tukkoinen poika oli että antibioottikuuri oli tarpeen.
Ensi Viima sai antibioottipiikkin nahan alle. Tämä meni tosi hyvin, vähän pelkäsimme kuinka käy, joukkorokotuksessa kun herra laittoi vastaan jonkun verran :D. Lieneekö ollut silloin pentusekoilusta kyse, nyt ainakin Gisle tökkäsi piikin hyvin vaivattomasti ja kaikki oli ohi alle 5 sekunnin :).
Mukaan lähti vielä viikon kuuri antibioottia (Kesium) ja kehotus palata tarkistuksen viikon päästä ja hakemaan toinen antibioottipiikki, jos tuntuu että flunssa pitkittyy.

Viikonlopun Viima on ollut hieman ruokahaluton ja vähän vetämätön, mutta ruokana jauhelihamössöä johon on sekoitettu reilusti vettä nesteensaanin takaamiseski, maistui lusikasta kuitenkin hyvin. Jospa nyt antibiootin alkaessa vaikuttamaan pääsisimme alkuviikon aikana palailemaan normaalimpaan ruokavalioon.

Lopuksi vielä muistutus asiasta, jota ei voi liikaa näissä fretti-/eksoottisen eläinten blogeissa varmaankaan korostaa, ikinä.

Jos olet harkitsemassa/hankkimassa frettiä tai mitä tahansa hieman eksootisempaa tai erikoisempaa lemmikkiä, muista että niille ei ole ehkä helppo löytää asiantuntevaa eläinlääkäriä, ainakaan kovin läheltä.
Meilläkin on lähin eläinlääkäriasema noin 3km kotiovelta... Silti lähin joka osaa hoitaa frettejä on noin 65km päässä, vaikka asummekin aivan etelä-suomessa, suurten kaupunkien välittömässä läheisyydessä.
Oletko siis valmis matkustamaan lemmikkisi sairastuessa jopa useita satoja kilometrejä suuntaansa, maksamaan matkat ja bensat, jne?
Esim. Tässä Rosvokoplan tapauksessa (tarkempaa tekstiä löytyy tuolta Rosvokoplan omalta fb-sivula) Ronjan kotiväki ajeli useita satoja kilometrejä, ilmeisesti lähemmäs tuhat kilometriä viikon aikana.

Nyt sitten illalla jännitämme kuinka ensimmäisen antibiootin antaminen sujuu :D katsotaan, jospa lohitahna auttaisi asiassa ;)

Matkalla mummolaan

Meillä ei ole ollut Viimalle minkäänlaista matka-aitausta jossa majoittaa Viimaa näyttelyssä/hoidossa/kylässä.  Sen takia emme ole esimerkiksi vielä kertaakaan vierailleet Viiman kanssa minun vanhempieni luona, mutta nyt sekin asia voidaan korjata ❤☺.

Viime kesänä Nandini lopetti, joten nythän sen myötä on tilanne, ettei kukaan tuo Suomeen playpen:ä. Emmä vielä halunneet alkaa tilaamaan playpeniä ulkomailta, joten päätin testata onneani fb:ssä, ja sehän kannatti :D
Laitoin siis erääseen pienemmän piirin koiraryhmään kyselyä, olisiko kenelläkään ylimääräistä kangasaitausta. Ja sellainenhan löytyi kun löytyikin!

Viime viikolla ajelimme Helsinkiin hakemaan aitauksen samalla kun poikkesimme vanhan ystävän luona katsomassa iki-ihania rottia ❤.

Kyllä sitä tuli taas, tätä 4 tyttörotan laumaa seuratessa ikävä niitä omiakin siimahäntiä <3. Kymmenisen vuotta kuitenkin minullakin rottia oli, joten onhan näihinkin sellainen oma kiinnostuksensa. 

Näytin ja opetin ystävälleni samalla miten Rex-rotta (rex=kiharakarvainen) trimmataan, tosin totesimme että hänen tytöissään oli tosi vähän nypittävää tällä kertaa, joten opettaminen oli hieman hankalaa :D. Kiharakarvaisia rottia siis nypitään hieman samaan tapaan kuin jotain koirarotuja ennen näyttelyitä.
Vierailu taisin mennä niin, että koko ajan oli minulla tai J:llä rotta niskassa tai kädessä, niin kiva näitä jyrsimiä oli taas tavata vaikka ❤.


Tämän Viiman kangasaitauksen kohdalla minua hieman pelottaa, syökö Viima tiensä sieltä läpi tai jotain muuta yhtä fiksua.. Jos tämä käytettynä ostettu pysyy ehjänä ja Viima viihtyy, ostamme todennäköisesti uuden, isomman aitauksen vielä jossain vaiheessa. Nyt tämä aitaus on kuitenkin varsin hyvä ja ajaa asiansa.

Tämä taitaa olla se keskikoko näistä aitauksista. Tämän halkaisija on noin 120cm. Eli tilaa on yhdelle fretille ihan hyvin muutaman päivän näyttely/mummola/mökkireissuja varten :).
Häkissä on kaksi oviaukkoa (kokoa noin 20*30cm) ovissa on vetoketjut ja ne saa rullattua kokonaan auki halutessaan.

Häkin pohjan ja kattoverkon saa pois ja paikoilleen vetoketjujen avulla nopeasti je helposti.

 Tässä oviaukko rullattna ylös. Tykkäsin siitä, että tässä on oikeasti kunnon tarranauhat, yleensä tämäntyyppisissä tuotteissa tarranauhat ei ole kovin pitäviä tai kestäviä. Tässä näyttivät ja tuntuvat parin päivän testaamisen jälkeen oikein hyviltä.
Aitauksessa on myös muutama tasku ja pullopidike ulkopuolella. Näyttelyissä saa kätevästi namit ja käsidesit käden ulottuville siis :).
Hyvää tässä aitauksessa on ehdottomasti sen paino, tai siis se, ettei se juurikaan paina mitään 👍. Tämän siis onnistuu raahaamaan näyttelyyn ilman että kädet ovat ihan kuminauhaa, vaikka paikalle pitäisi suunnistaa julkisilla.








Ajattelimme kyllä testata ja totutella kotona yhden yön Viiman kanssa, ennen kuin lähdemme vaikkapa sinne mummolaan :D. Viima siis saa nukkua aitauksessaan olohuoneessa ja minä tai J sohvalla vieressä.
 Aitaus on nyt muutamana päivänä ollut esillä ja Viiman leikkipaikkana olohuoneessa. Viima nuuskii aitausta kiinnostuneen ja käy sen sisällä tutkimassa ja leikkimässä. Vielä ei olla niin pitkälle menty, että aitaukseen uskallettaisiin nukkumaan, mutta jos tuon aina välillä ottaa vaatehuoneesta esille, niin eiköhän siihen pian totuta.

Tutustutaan ja nuuskitaan vähän paikkoja!