27.2.2020

Näyttelytunnelmia

Pahoittelut että näyttelypostaus on viivästynyt näinkin paljon. Tässä tämä nyt kuitenkin tulee.

Lauantaina 15.2 pakkasimme J:n kanssa Viiman kantoboxeineen ja ikea-kassillisen muita varusteita (aitaus, hiekkalaatikko, ruoat, pedit jne) autoon ja suuntasimme kohti Tuusulaa ja Valentine ferrets-näyttelyä. Meillä ei onneksi ollut kohtuuton matka, riitti kun starttasimme auton klo 08.

Myönnettävä on, että jännitti aamulla hieman, muistanko/osaanko tehdä kaiken oikein.
 Saavuttuamme paikan päälle olikin heti ovensuussa ilmoittautumispöytä, omalla nimellä varustetussa kirjekuoressa odotti fretin boxiin kiinnitettävä numerolappu.

 Sitten vain etsimään sopivaa paikkaa aitauksen pystyttämiseen. Me olimme paikalla noin 8.45 eli paikalla oli jo melko paljon ihmisiä, mutta sekaan sopi vielä.

 Löysin lopulta tieni päärynäeläimen jengin viereen. Aitaus pystyyn ja Viimalle hiekkalaatikko ja pedit yms. sisään. Viima alkoikin heti syödä kun pääsi aitaukseen ei siis ainakaan stressannut hälystä ja uusista hajuista.

Hieman ikävänä yllätyksneä tuli, että näyttelypaikkana olevan koulun vieressä oli jokin putki-/Tietyö jonka johdosta vesi oli poikki (eli myös vessat pois käytöstä..) näyttelypaikalla klo 12-17 :/. Ikävä yllätys josta näyttelyn järjestäjätkin saivat tiedon aivan viime hetkillä, tästäkin selvittiin. Onneksi noin 5min kävelymatkan päässä oli kauppoja, pikaruokapaikkoja ja huoltoasema joissa pääsi tarvittaessa vessaan.


Sitten olikin vuorossa se jo vuosia sitten käymistäni rotta-näyttelyistä tuttu vaihe.. odottaminen.
No, Viiman arvostelua odottaessa ehti hyvin käydä tutkiskelemassa mitä oli myynyipöydillä. Hienoja petejä ja leikkimatto muun muassa löytyi. Erästä pääkallokuvioista petiä hetken harkitsin ja ihastelin, mutta se jäi ostamatta, meillä kun petejä on, mutta riippareille olisi tarve.
Päivän aikana ehti hyvin vaihtaa kuulumisia monen tähän mennessä vain netistä tutun ihmisen kanssa ja vaihdella myös vähän bujo (bullet journal) tarvikkeita. Kiitos vielä kerran E !

Yhden paikkeilla minua tultiin nykäisemään hihasta; ”hei, lähdetkö syömään?”. Olipa kiva kun pyydettiin porukkaan mukaan vaikka uusi kuvioissa olenkin😍.
 Suuntasimme siis läheiselle Burger King:lle, tällä reissulla meni muuten oma ”neitsyys" kyseisen ravintolan suhteen:D. Kun ihmisten ruokapuoli oli hoidettu, paluumatkalla otimme parkkipaikalta päärynäeläimen porukan autosta siellä odottaneet pari kania, sain siis heidän kauttaan ostettua Viimalle muutaman kanin ruoaksi, kiitos vielä ☺.

Arvostelua odotellessa oli vielä aikaa uppoutua välillä kännykkään, vaihtaa lisää kuulumisia ja käväistä tapaamassa Viiman kasvattajaa, Pickpockets:n Lisaa. 
Meitä moikkaanassa käväisi myös Näätäklaanin väki, jolta Viima sai kasivaljaat, iso kiitos! ❤.

Kasivaljaat olivat itselleni oudot.. Joten jouduin kyselemään vähän apua niiden käyttöön. Hyvän opastuksen jälkeen (ja kiltin "koe-eläimen" ansiosta opin käyttämään niitä :D


Olin ennen näyttelyä ollut hieman huolissaan Viiman painosta. Viima on melko iso poika, vaikka freteillä suurin paino aina ensimmäisenä talvena onkin.
 Viima painoi suurimmillaan 2850g, näyttelyssä noin 2700-2650g. Muutama viikko ennen näyttelyä käydessämme Linnunmäellä eläinlääkärissä saimme hieman moitteita että Viima olisi ylipainoinen.
Omaan silmään ja käteen Viima ei kuitenkaan ylipainoiselta tuntunut,ennemminkin lihaksikkaalta joten olin vähän kahden vaiheilla mitä uskoa. Näyttelyssä Viimaa käsitteli ja tarkasteli useampikin ihminen joilla kokemusta näyttelyistä (tuomarina, sihteerinä tai vain paljon frettejä nähneenä/käsittelleenä) eikä yksikään heistä sanonut Viiman olevan ylipainoinen, suurikokoinen mutta sopusuhtainen kylläkin. Ja kun lopulta tuomarin arviokin oli mm. Lihasmassan osalta ”perfect" alan kallistua siihen suuntaan ettei poju ole läski .

Viiman arvostelu tuli ja meni, sitten odotettiin lisää ja pelattiin välissä näyttelybingoakin. Re call:t kun alkoivat, meinasi leukani tippua lattiaan kun yhtenä nimenä sanottiin ”Pickpockets Firestar" . Viima siis takaisin kantoboxiin ja odottamaan vielä hetki ennen tuomariston päätösten kuulemisia.
Palkintojen jaon alkaessa oli J:kin saapunut jo paikalle (hän toi minut aamulla näyttelyyn ja lähti päiväksi kotiin pelaamaan tietokonejuttuja :D). Se päivän suurin yllätys oli, että Viima oli luokkansa toinen 😍👍.
Olin, myönnettävä on.. lapsellisen ylpeä ja onnellinen sijoittumisesta näinkin hyvin!


Palkintojen jaon jälkeen olikin aika pakata väsynyt näätä (ja emäntä) boxeineen autoon ja suunnata kohti kotia.
Kesän/syksyn aika varmasti osallistumme taas johonkin näyttelyyn kun kohdalle tulee sopiva

Viiman palkintoon kuului mm. Peti, rapiseva lintu-lelu, vitamiineja, kuivalihanameja ja suklaata omistajalle 😁


6.2.2020

Flunssakuulumiset

Nyt alkaa olla sekä Viima että me ihmiset kunnossa.
Tiistaina kävimme Viiman kanssa vielä uudelleen Linnunmäellä lääkärissä, tarkistuskäynti ja vielä pitkävaikutteinen antibioottipiikki. Kaikki oli siis ok Viimalla, lämpö ok ja keuhkoista ei kuulunut mitään erikoista.
Tänään söimme kotona viimeiset antibiotit.

Poika on muutenkin nyt ihan eri näätä kuin sairaana, ihanaa saada tuo "karvainen varjo" takaisin ❤😍.
Kipeänä ollessaan pidimme Viimaa viime viikolla ihan tietoisesti häkissä jonkun verran, ettei poika rasittaisi itseään leikkimällä ja puuhailemalla. Loppuviikkoa kohti vapaana oloajat piteni ja viikonloppuna poika sai jo vipeltää koko päivän vapaana normaaliin tapaansa.
Tuntuu että nyt pojalta on tavallistakin enemmän virtaa kaikkeen rasittavan ihmisiä häiritsevään touhuiluun 😆😒😄. Mutta niinhän se kuuluukin, ja siitäkin huolimatta että joskus itsellä menee hermot, on ihanaa saada puuhakas näätää takaisin :) .

Viiman kanssa emme ole vieläkään päässeet mummolareissulle, vaikka sitä tuossa hehkutimme, kun saimme haettua sen uuden matka-aitauksen. Äidilläni on perussairaus jonka takia pienetkin flunssat tai muut taudit voivat olla jopa kohtalokkaita. Niinpä reissua mummolaan on siirretty, kunnes me olemme 100%:n terveitä. 
Kuvamateriaalia ja kertomusta mummolareissusta on kyllä tulossa siis, jospa helmikuun aikana pääsisimme vierailemaan vihdoin <3.

Näyttely on nyt sitten ensimmäinen varsinainen testi aitaukselle, kotona olemme harjoitelleet aitauksessa oloa ja siihen tutustumista aina toisinaan, kovasti Viima siitä tykkää ja tutkii.

Ensi viikolla olisi tarkoitus kurkistaa täällä blogin puolella mitä kuuluu meidän ekaan näyttelyyn valmistautumiseen.. Jännää!