Flunssakausi on täällä..

Anteeksi hieman pitäksi venähtänyt blogihiljaisuus.
Minun piti kirjoittaa jo viime viikon lopulla, mutta sitten se iski..

Aivan järkyttävä flunssa. Ensin 38,5 asteen kuume ja kurkkukipu iski J:lle..  Ja kaksitoistatuntia myöhemmin minuun.. Eli torstaista lauantaihin meillä maattiin täysin "zombeina" sohvalla/sängyllä peiton alla, paleltiin, juotiin kuumaa sekä niistettin.

Niinhän siinä sitten kävi, että vaikka koetimme olla varovaisia ja käytimme käsidesiä ja pesimme käsiä, koetimme mahdollisimman hyvin välttää Viiman käsittelyä niin paljon kuin mahdollista (ei aamuisia Viiman rakastamia halihetkiä :( ). Mutta silti flunssa ehti saada otteen Viimastakin.

Torstaina tai perjantain se alkoi ja viikonloppuna vain paheni. Viima niiskutti ja aivasteli, eikä leikkinyt aivan normaaliin pirteään tapaansa (yleensä aamurallita on noin 1-1,5h ) aamulla vajaa puoli tuntia riitti ja Viima vetäytyi akvaarion alle nukkumaan.. Selkeästi sairas rukka :/.
Sunnuntai oli selkeästi pahin, Viima alkoi pitää ääntä nukkuessaan, hengittäminen ei kuitenkaan ollut mielestäni erityisen vaikeaa (jos olisi ollut, tässä olisi tietysti ollut päivystyskäynnin paikka, toim. Huom :D ). Mutta koska hengityksen ei kuuluisi pitää mitään ääntä, oli paras varata aika lääkäriin.

Niinpä siis tänä aamuna otin puhelimen käteen ja soitin Linnunmäelle Porvooseen, siellä olikin onneksi aikoja vielä tälle päivälle ja saimme ajan aamupäivälle.
Fretti siis hyvin pehmustettuun ja lämpimään boxiin ja autolla kohti Linnunmäkeä.
Meiltä Linnunmäkeen tulee matkaa inasen alle 100km.

Hetken odotelun jälkeen Gisle kutsuikin meidät sisään.
Hän tarkasteli Viimaa, kuunteli keuhkot jne. Kaikki vaikutti olevan melko ok, ei mitään vakavaa keuhkoissa, mutta sen verran räkäinen ja tukkoinen poika oli että antibioottikuuri oli tarpeen.
Ensi Viima sai antibioottipiikkin nahan alle. Tämä meni tosi hyvin, vähän pelkäsimme kuinka käy, joukkorokotuksessa kun herra laittoi vastaan jonkun verran :D. Lieneekö ollut silloin pentusekoilusta kyse, nyt ainakin Gisle tökkäsi piikin hyvin vaivattomasti ja kaikki oli ohi alle 5 sekunnin :).
Mukaan lähti vielä viikon kuuri antibioottia (Kesium) ja kehotus palata tarkistuksen viikon päästä ja hakemaan toinen antibioottipiikki, jos tuntuu että flunssa pitkittyy.

Viikonlopun Viima on ollut hieman ruokahaluton ja vähän vetämätön, mutta ruokana jauhelihamössöä johon on sekoitettu reilusti vettä nesteensaanin takaamiseski, maistui lusikasta kuitenkin hyvin. Jospa nyt antibiootin alkaessa vaikuttamaan pääsisimme alkuviikon aikana palailemaan normaalimpaan ruokavalioon.

Lopuksi vielä muistutus asiasta, jota ei voi liikaa näissä fretti-/eksoottisen eläinten blogeissa varmaankaan korostaa, ikinä.

Jos olet harkitsemassa/hankkimassa frettiä tai mitä tahansa hieman eksootisempaa tai erikoisempaa lemmikkiä, muista että niille ei ole ehkä helppo löytää asiantuntevaa eläinlääkäriä, ainakaan kovin läheltä.
Meilläkin on lähin eläinlääkäriasema noin 3km kotiovelta... Silti lähin joka osaa hoitaa frettejä on noin 65km päässä, vaikka asummekin aivan etelä-suomessa, suurten kaupunkien välittömässä läheisyydessä.
Oletko siis valmis matkustamaan lemmikkisi sairastuessa jopa useita satoja kilometrejä suuntaansa, maksamaan matkat ja bensat, jne?
Esim. Tässä Rosvokoplan tapauksessa (tarkempaa tekstiä löytyy tuolta Rosvokoplan omalta fb-sivula) Ronjan kotiväki ajeli useita satoja kilometrejä, ilmeisesti lähemmäs tuhat kilometriä viikon aikana.

Nyt sitten illalla jännitämme kuinka ensimmäisen antibiootin antaminen sujuu :D katsotaan, jospa lohitahna auttaisi asiassa ;)

Matkalla mummolaan

Meillä ei ole ollut Viimalle minkäänlaista matka-aitausta jossa majoittaa Viimaa näyttelyssä/hoidossa/kylässä.  Sen takia emme ole esimerkiksi vielä kertaakaan vierailleet Viiman kanssa minun vanhempieni luona, mutta nyt sekin asia voidaan korjata ❤☺.

Viime kesänä Nandini lopetti, joten nythän sen myötä on tilanne, ettei kukaan tuo Suomeen playpen:ä. Emmä vielä halunneet alkaa tilaamaan playpeniä ulkomailta, joten päätin testata onneani fb:ssä, ja sehän kannatti :D
Laitoin siis erääseen pienemmän piirin koiraryhmään kyselyä, olisiko kenelläkään ylimääräistä kangasaitausta. Ja sellainenhan löytyi kun löytyikin!

Viime viikolla ajelimme Helsinkiin hakemaan aitauksen samalla kun poikkesimme vanhan ystävän luona katsomassa iki-ihania rottia ❤.

Kyllä sitä tuli taas, tätä 4 tyttörotan laumaa seuratessa ikävä niitä omiakin siimahäntiä <3. Kymmenisen vuotta kuitenkin minullakin rottia oli, joten onhan näihinkin sellainen oma kiinnostuksensa. 

Näytin ja opetin ystävälleni samalla miten Rex-rotta (rex=kiharakarvainen) trimmataan, tosin totesimme että hänen tytöissään oli tosi vähän nypittävää tällä kertaa, joten opettaminen oli hieman hankalaa :D. Kiharakarvaisia rottia siis nypitään hieman samaan tapaan kuin jotain koirarotuja ennen näyttelyitä.
Vierailu taisin mennä niin, että koko ajan oli minulla tai J:llä rotta niskassa tai kädessä, niin kiva näitä jyrsimiä oli taas tavata vaikka ❤.


Tämän Viiman kangasaitauksen kohdalla minua hieman pelottaa, syökö Viima tiensä sieltä läpi tai jotain muuta yhtä fiksua.. Jos tämä käytettynä ostettu pysyy ehjänä ja Viima viihtyy, ostamme todennäköisesti uuden, isomman aitauksen vielä jossain vaiheessa. Nyt tämä aitaus on kuitenkin varsin hyvä ja ajaa asiansa.

Tämä taitaa olla se keskikoko näistä aitauksista. Tämän halkaisija on noin 120cm. Eli tilaa on yhdelle fretille ihan hyvin muutaman päivän näyttely/mummola/mökkireissuja varten :).
Häkissä on kaksi oviaukkoa (kokoa noin 20*30cm) ovissa on vetoketjut ja ne saa rullattua kokonaan auki halutessaan.

Häkin pohjan ja kattoverkon saa pois ja paikoilleen vetoketjujen avulla nopeasti je helposti.

 Tässä oviaukko rullattna ylös. Tykkäsin siitä, että tässä on oikeasti kunnon tarranauhat, yleensä tämäntyyppisissä tuotteissa tarranauhat ei ole kovin pitäviä tai kestäviä. Tässä näyttivät ja tuntuvat parin päivän testaamisen jälkeen oikein hyviltä.
Aitauksessa on myös muutama tasku ja pullopidike ulkopuolella. Näyttelyissä saa kätevästi namit ja käsidesit käden ulottuville siis :).
Hyvää tässä aitauksessa on ehdottomasti sen paino, tai siis se, ettei se juurikaan paina mitään 👍. Tämän siis onnistuu raahaamaan näyttelyyn ilman että kädet ovat ihan kuminauhaa, vaikka paikalle pitäisi suunnistaa julkisilla.








Ajattelimme kyllä testata ja totutella kotona yhden yön Viiman kanssa, ennen kuin lähdemme vaikkapa sinne mummolaan :D. Viima siis saa nukkua aitauksessaan olohuoneessa ja minä tai J sohvalla vieressä.
 Aitaus on nyt muutamana päivänä ollut esillä ja Viiman leikkipaikkana olohuoneessa. Viima nuuskii aitausta kiinnostuneen ja käy sen sisällä tutkimassa ja leikkimässä. Vielä ei olla niin pitkälle menty, että aitaukseen uskallettaisiin nukkumaan, mutta jos tuon aina välillä ottaa vaatehuoneesta esille, niin eiköhän siihen pian totuta.

Tutustutaan ja nuuskitaan vähän paikkoja!