Milon vierailu - osa 2

Kuten aiemmin kerroin, Milo oli vierailulla luonamme 8.-11.5 eli keskiviikosta lauantaihin. Tässä ajassa ehti jo ehkä vähän edes päästä kiinni siihen mitä se elämä oman fretin kanssa mahdollisesti on.

Pysäytän heti tähän. Jos luet tätä blogia siksi, että harkitset itsellesikin frettiä.. Niin harkitse uudestaan. Oikeasti ja vakavasti.
Fretti ei ole kaikkien lemmikki, eikä helppo.

Minä/me olemme viimeisen puolentoista vuoden-vuoden aikana lukeneet kaiken mahdollisen tiedon jota fretistä on suomeksi saatavilla, käyneet tapaamassa fretti-ihmisiä ja frettejä näätäpäivillä eläinkaupoissa, käynyt tutustumassa frettikoteihin ja jutellut ihmisten kanssa netissä niin, että joillain varmaan kohta menee hermot, kun mä aina kysyn jotain uutta..
Ja kaikesta tästä huolimatta, meille tuli yllätyksenä se, miten paljon aikaa ja huomiota fretti vaatii.

Milon vierailun päivät meni jotakuinkin niin että aamuisin Milo sai ruoan, vessojen siivouksen ja pääsi vapaaksi, Milo oli vapaana 3-4h aamuisin, ja kun väsähti nostin playpeniin nukkumaan, jotta koira sai olla vapaana koko asunnossa. Näitä 3-4h vuoroja vaihdeltiin sen mukaan miten olivat hereillä niin että molemmat saivat huomiota.

Kun olin torstaina ja perjantaina aamulla, aamukahvia keittäessä/juodessa hakenut Milon pois eteisen vaatekaapista, siivouskomerosta, puupellettisäkistä, keittiön kattilakaapista, eteisen vaatekaapista, siivouskomerosta ja eteisen vaatekaapista... Sekä todennut sen kaivavan keitttiön koiranruokakaappia, kierrätykseen meneviä pahveja ja muoveja ja kun menet poistamaan näätää muovien seasta, sinulle sähistään, näykkäistään rystysessä ja sitten juostaan kähisten karkuun.

Milo kävi tutkimusretkellä keittiössä
ja löysi kierrätykseen menossa
olevat pahvit ja muovit

Ja kun olen poistanut Milon seitsemännen kerran kattilakaapista.. (jonka jälkeen kaappien ovilssa oli ilmastointiteippiä) . Mietin itsekseni että: En enää yhtään ihmettele jos näitä palautuu kasvattajalle kahden viikon jälkeen.  Kun fretti ei sitten olekaan se suloinen, kerällä nukkuva helppo sylinäätä.

Tietysti, moni äsken luetellussa listassa on sellaisia asioita, joihin voi itse vaikuttaa (esim. Kaappien oviin lapsilukot jne, ettei fretti pääse kappeihin, jne) mutta.. Se ei poista sitä tosiasiaa että näätä on loputtoman utelias eläin, ja käyttää jokaisen tilaisuuden hyväkseen. Esim. sillä aikaan kun tulet kauapsta, jätät ostoskassit lattialla ja ryntäät hirveässä pissahädässä vessaan tai vastaat puheluun kaverilta unohtaen laukun lattialle, näätä kääntää koko ostoskassin ympäri ja kantaa parhaat aarteet turvaan.

Tässä ei siis todellakaan ole tarkoitus pelotella ketään enempää kuin on kohtuullisa. Mutta ravistella ja herätellä vahvasti kylläkin.
Onko se fretti ihan varmasti just teidän eläin?

Meillä Milon vierailu kuitenkin kaikesta huolimatta vain vahvisti päätöstä, että fretti on niiiin just se meidän juttu ❤😊.

Tiedämme ettei kaikki tule olemaan varmasti aina helppoa tai ruusuilla tanssimista, mutta meillä on takana kasvattaja jolta saa varmasti aina apua jos jotain sattuu tai on epäselvää. Sekä muut frettiharrastajat jotka ovat tähänkin asti olleet ihanasti neuvomassa.

Milo oli kiltti, muutaman kerran saimme hampaasta kun kielsimme jostain ja herrasmiehen piti vähän näytää, mitä mieltä hän on siitä, että hänen tekemisiinsä aiotaan puuttua :D. Milolla oli lääkekuuri menossa, mutta lääkkeen antaminen oli varsin helppoa, Milo kun tykkäsi lääkkeestään, se juoksi vauhdilla esiin piilostaan joka kerta kun kuuli että lääkepulloa ravistetaan 😁.

Torstai-iltana sain jonkinasteisen sydänpysähdyksen.
Löysin kädestäni n. 2*1cm kokoisen verisen jäljen sen jälkeen kun olin pitänyt Miloa sylissä.
Olenko mä satuttanut hoitonäätää??!? Tai onko se satuttanut itsensä täällä johonkin??
Milo syliin ja kävin kaikki läpi, tassut, vatsa, selkä, pää, pylly, häntä, hampaat.. Kaikki näyttää hyvältä, ei tuu verta... Vielä uusintakierros ja tarkistus, ei tule vera ja kaikki hyvin. Kunnes tajusin, että veri oli peräisin 5min aiemmin tarjoillusta Milon iltapalasta (sisäelinpullia). Kaikki hyvin, Mutta ehdin jo käydä paniikin rajamailla 😁.

Kiitos vielä kerran fretin lainasta You little thief ja Milo ❤

Milo vierailevana tähtenä

Ihan aluksi, aivan älyttömän paljon kiitos You Little Thief:n porukka ❤
Me saimme siis J:n kanssa tilaisuuden ottaa You Little Thief:n blogin takana luuraava hilleriherra Milon hoitoon muutamaksi päiväksi.
Pääsemme samalla sekä lievittävää omaa näätäkuumetta, että harjoittelemaan hieman elämää fretin kanssa.
Eilen suuntasimme juttelemaan freteistä, kahvittelemaan ja hakemaan Miloa. Juttelimme, saimme nähdä näätien oman huoneen, jatkoimme juttelua ja näätien sylittelyä. Tälläkin kertaa J sai käsiinsä ja jalkoihinsa muutaman osuman nopeista hampaista, etenkin farkunlahkeet oli Iinusta aivan vastustamattomat (tai sitten ne oli ne nilkat joista oli niiiin kiva vähän puraista 😁).

Parin tunnin rupattelun jälkeen pakkasimme autoon Milon kuljetusboxeineen, playpenin, ruoat ja muuta tarpeellista.
Kotona pystytimme playpenin olohuoneeseen, laitoimme Milolle vessalaatikot valmiiksi ja otimme iltaruoat sulamaan. Sitten Milo pääsikin olohuone-keittiö alueelle vapaaksi.

Milo käytti asuntoon tutustumiseen parisen tuntia, jokainen kolo tuli kyllä todellakin tarkistettua. Tuli muuten todistettua, että ainakin tuollainen kesäpainossaan oleva frettiuros mahtuu meidän sohvan alle.. (eli se siitä toiveesta, että oma fretti ei aikuisena mahtuisi sohvan alle..).

Tämä on asia, josta on Milon kanssa hieman keskusteltu.. Että saako playpenin pinnoja kiskoa niin paljon kuin lähtee, jotta saisi playpeniä siirrettyä sen verran, että pääsisi patterin ja seinän välistä sohvan alle.
Tästä on tullut muutamat sähinät hoitomammalle koska kaikki kiva on kielletty!

Asuntomme on nyt Milon vierailun ajan jaettuna olohuone-keittiö ja makuuhuone-eteinen -vyöhykkeisiin. Milo ja koira vuorottelevat nyt muutaman päivän ihan turvallisuussyistä.
Meidän koiramme on tottunut pienempiin eläimeen, se on leikkinyt paljon erään kissan kanssa (harrastaa leikkejä, paineja ja metsälenkkejä yhdessä kissan kanssa). Mutta koska koiramme ei ole koskaan ennen nähnyt näätää, eikä Milo ole tottunut koiriin, niin on parempi ottaa todella varmaan päälle. Emme siis jätä kaksikkoa hetkeksikään kahdestaan, vaikka ihmisten kanssa samassa huoneessa valvovan silmän alla yhteiselo sujuukin hyvin.

Vaikka asuntomme muutenkin onkin näätäturvallinen, heti tänä aamuna sain muistutuksen siitä, että oma pää ei vielä ole "näätämoodissa" :D. Keittiön nurkassa on kököttänyt jostain alkutalvesta asti taimimultapussi, avattu. Pussin suu on ollut nätisti ja tiukasti taiteltuna kiinni. Aivan... Vain taiteltuna.
Aamukahvia juodessa aloin ihmetellä, mistä kuuluu kaivamista.. Keittiöstä :D näätä kurkkaa multapussista aivan onnessaan 🙈😁. Ja tottakai herra suuttui, kun hänet röyhkeästi suvaittiin ottaa pois kaivuupaikasta ja multapussia kiikutettiin parvekkeelle.

Tänään on jo iltapäiväjuoksut suoritettu ja nyt ladataan akkuja iltahulinoita varten: