Milo vierailevana tähtenä

Ihan aluksi, aivan älyttömän paljon kiitos You Little Thief:n porukka ❤
Me saimme siis J:n kanssa tilaisuuden ottaa You Little Thief:n blogin takana luuraava hilleriherra Milon hoitoon muutamaksi päiväksi.
Pääsemme samalla sekä lievittävää omaa näätäkuumetta, että harjoittelemaan hieman elämää fretin kanssa.
Eilen suuntasimme juttelemaan freteistä, kahvittelemaan ja hakemaan Miloa. Juttelimme, saimme nähdä näätien oman huoneen, jatkoimme juttelua ja näätien sylittelyä. Tälläkin kertaa J sai käsiinsä ja jalkoihinsa muutaman osuman nopeista hampaista, etenkin farkunlahkeet oli Iinusta aivan vastustamattomat (tai sitten ne oli ne nilkat joista oli niiiin kiva vähän puraista 😁).

Parin tunnin rupattelun jälkeen pakkasimme autoon Milon kuljetusboxeineen, playpenin, ruoat ja muuta tarpeellista.
Kotona pystytimme playpenin olohuoneeseen, laitoimme Milolle vessalaatikot valmiiksi ja otimme iltaruoat sulamaan. Sitten Milo pääsikin olohuone-keittiö alueelle vapaaksi.

Milo käytti asuntoon tutustumiseen parisen tuntia, jokainen kolo tuli kyllä todellakin tarkistettua. Tuli muuten todistettua, että ainakin tuollainen kesäpainossaan oleva frettiuros mahtuu meidän sohvan alle.. (eli se siitä toiveesta, että oma fretti ei aikuisena mahtuisi sohvan alle..).

Tämä on asia, josta on Milon kanssa hieman keskusteltu.. Että saako playpenin pinnoja kiskoa niin paljon kuin lähtee, jotta saisi playpeniä siirrettyä sen verran, että pääsisi patterin ja seinän välistä sohvan alle.
Tästä on tullut muutamat sähinät hoitomammalle koska kaikki kiva on kielletty!

Asuntomme on nyt Milon vierailun ajan jaettuna olohuone-keittiö ja makuuhuone-eteinen -vyöhykkeisiin. Milo ja koira vuorottelevat nyt muutaman päivän ihan turvallisuussyistä.
Meidän koiramme on tottunut pienempiin eläimeen, se on leikkinyt paljon erään kissan kanssa (harrastaa leikkejä, paineja ja metsälenkkejä yhdessä kissan kanssa). Mutta koska koiramme ei ole koskaan ennen nähnyt näätää, eikä Milo ole tottunut koiriin, niin on parempi ottaa todella varmaan päälle. Emme siis jätä kaksikkoa hetkeksikään kahdestaan, vaikka ihmisten kanssa samassa huoneessa valvovan silmän alla yhteiselo sujuukin hyvin.

Vaikka asuntomme muutenkin onkin näätäturvallinen, heti tänä aamuna sain muistutuksen siitä, että oma pää ei vielä ole "näätämoodissa" :D. Keittiön nurkassa on kököttänyt jostain alkutalvesta asti taimimultapussi, avattu. Pussin suu on ollut nätisti ja tiukasti taiteltuna kiinni. Aivan... Vain taiteltuna.
Aamukahvia juodessa aloin ihmetellä, mistä kuuluu kaivamista.. Keittiöstä :D näätä kurkkaa multapussista aivan onnessaan 🙈😁. Ja tottakai herra suuttui, kun hänet röyhkeästi suvaittiin ottaa pois kaivuupaikasta ja multapussia kiikutettiin parvekkeelle.

Tänään on jo iltapäiväjuoksut suoritettu ja nyt ladataan akkuja iltahulinoita varten: