24.5.2019

Vierailu pentujen luona

Tiistaina automme suuntasi nokan kohti etelää ja kävimme kasvattajan luona katsomassa warrior-pentuetta.

Vessanurkassa on toki hyvä nukkua :D ❤

Saapuessamme saimme ihanan vastaanoton kahdelta hieman frettiä isommalta karvakuonolta, perheen koirilta :) sitten siirryimme moikkaamaan aikuisia frettejä jotka olivat sisällä, osan viettäessä aikaa ulkotarhassa.
Tämän jälkeen suuntasimme pentuhuoneeseen, jossa oli kaksi pentuaitausta, ja molemmissa vilskettä, kun toinen pentue on syntynyt parisen viikkoa tämän warrior-pentueen jälkeen.

Heti kun portti avattiin oli pentujen emo Inka tervehtimässä meitä portilla uteliaana, saimmekin myös inkan syliteltäväksi ennen kuin se laitettiin hetkeksi kantoboxiin, jotta saimme rauhan tutkia poikasia.
Lisa kipusi pentuaitaukseen ja etsi pentujen seasta meidän Viiman ❤. Se etsiminen kävikin varsin nopeasti, se on aina hieman hämmentävää miten joku voi erottaa 8:stä tai vaikka 14:sta pennusta sen just yhden tietyn.. (tietsti pennuilla käytetään tarvittaessa merkintöjä kuten vaikka koiranpennuilla jotta ne erotetaan toisistaan esim. punnitsemisen yms. takia)
Toisaalta, jos itse mietin että olen ollut koirapuistossa jossa oli 9 mustaa labradorinnoutajaa... Eikä mulla todellakaan ollut kertaakaan vaikeaa sanoa mikä niistä on meidän :). Niinhän se menee, että kun joku on omasi ja katselet pentua koko ajan ja joka päivä, niin kyllä ne pienetkin erot oppii huomaamaan.

Viima 6vkoa <3

Voi sitä pehmoista pentuturkkia ja suuria tassuja ❤
 ja ihanaa näätätuoksua :D
Olisihan tuon karvapalleron halunnut laittaa jo nyt taskuun ja tuoda kotiin, mutta emmeköhän me malta vielä hetken, että riiviö saa kasvaa sisariensa seurassa hetken vielä, joutuuhan se loppuelämänsä kestämään meidän seuraa 😁


Viima 6vkoa
Keskustelimme Lisan kanssa myös mm. vessalaatikoista, lähinnä niiden korkeudesta ja soveltuvuudesta pennulle.
Muutaman kerran saimme keskustelulle varsin kovaäänisen keskeytyksen, kun lähellä jyllännyt ukkonen rysäytti sen verran lähellä, että talossa tärähti seinät ja ikkunat 😮. Yhdellä kerralla jopa fretit reagoivat jyrähdykseen, pennut ottivat muutaman juoksuaskeleen ensin kuka minnekin aitauksessa... Kunnes kaikki suuntasivat samaan nurkkaan turvaan <3.

Viimaa syliteltyämme päästimme sen takaisin sisarustensa kanssa aitaukseen ja Lisa nosti Inka-emon myös kantokopastaan jota jo kiihkeästi raavittiin, koska mammalla oli hätä poikasista! Inka kävi nopeasti poikaset läpi että kaikki ovat tallella ja kaikki on hyvin, tämän jälkeen se olisikin jo ollut valmis palaamaan ihmisten seuraan :D.

Saimme tervehtiä myös muutaman viikon aiemmin syntyneitä Uman pentuja, voi niitä pikkukääröjä!

Saimme mukaamme aiemmin täällä esitellyt violetin sävyiset valjaat. Henkilö jolta valjaat ostin tapasi Lisan aiemmin ja sovimme että hän jättää valjaat kasvattajan luokse noudettavaksi niin ei tarvinnut alkaa postitella.

Vielä emme ole Lisan kanssa sopineet hakupäivää, mutta eiköhän se ensi viikon aikana selviä, jännää! :) <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti