28.11.2019

Kiimakuulumiset

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin.. "kyllä sen sitten huomaa kun kiima on päällä"..
No, kyllä. Sen todellakin huomaa 😏😁

Viiman rrrrakas kirahvi ja "hellyyshetki" :D

Viimeisen viikon ajan Viima on ollut tosi huono syömään, jos aamulla laittaa kuppiin ruokaa, ne saattavat olla siellä syömättä vielä illalla klo 21.. No, nyt on menty sitten pääosin jauhelihalla koska sitä Viima parhaiten syö. Luullista lihaa on ollut nyt kiimaoireiden pahennuttua ihan turha tarjoilla. Koska kiima vie ruokahalun ja huomion pois ruoasta, luulliset lihat vain piilotetaan, mutta niiden syömiseen ei jakseta keskittyä.
Jauheliha uppoaa ihan hyvin jos sen tarjoaa lusikasta, niinpä jos ruoka ei ole maistunut kupista, niin muutaman kerran päivässä tarjoan Viimalle ruokaa lusikasta tai luuttomia lihanpaloja suoraan kädestä.

Nyt on myös varattu ensi viikon lopulle implantoitiaika Rauliolta . Valitettavasti saimme ajan vasta loppviikolle, jos syömättömyys pahenee hirmuisesti tai muut kiimaoireet ryöpsähtävät päälle hurjalla voimalla, yritämme siinä tapauksessa saada alkuviikolla aikaa lantitukseen. Mutta jos kiimaoireilu pysyy nykyisenlaisena, pärjäämme ensi viikon loppuun :)

Miten se fretin kiima sitten näkyy?
Ensinnäkin haju.. Viima haisee melkoisen voimakkaasti myskiltä, etenkin kun se alkaa lemmenleikkeihin lelujensa kanssa, tulee nenään aina "vieno" näätäpöllähdys :D.

Ja niin ne lemmenleikit... Viima nylkyttää hyyyvin pitkiä aikoja pehmolelujaan ja kanniskelee niitä milloin minnekin parempaan panoluolaan :D.

Meillä Viima ei ole esim. Raapinut ovia tai ikuunoita. Tätä kuulemma moni fretti tekee kiimassa, koska pitäisihän se sulho/morsian löytää. Viima käy muutaman kerran eteisessä raapimassa ovea, mutta kun siihen ei reagoida, tulee se hyvin pian pois eteisestä katsomaan mitä ihmiset puuhaavat. Vaikka Viima ei raavi, se ravaa vähän väliä ovien lähistöllä, ja haistelee ovien tiivisteitä ja ikkunoiden peliä ja koettaa varmasti löytää paikan josta pujahtaa etsimään kiinnostavaa tyttöfrettiä :D ;).

Läheisyyden kaipuu, siitä en oikein tiedä onko se kiimaoireilu vai ei. Viima on ihan pikkupennusta asti tykännyt olla sylissä ja hakenut läheisyyttä. Nyt kiima myötä se on ehkä hieman vielä lisääntynyt. Mutta mukavaahan se vain on, saada lämmin näätäpötkö syliinsä tv:tä katsoessa <3.
Yhtenä hieman rasittavana oireena tässä lähteisyyden kaipuussa on jatkuva käsien nuoleminen, siis ihan jatkuva.. Saattaa nuolla kättä vaikka 15min yhteen putkeen jos sitä ei lopeta (varmaan paljon pidempäänkin :D ).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti