11.6.2019

Viiman reviiri laajenee

Kymmenen päivää fretin omistajana, miltä nyt tuntuu?
Ihanalta, suloiselta, mahtavalta, raivostuttavalta, ärsyttävältä, hermoja raastavalta..
kaikkea tätä, yhtä aikaa ja erikseen.

Viima on nyt ollut meillä 9 päivää, muutama ensimmäinen päivä meni rauhallisesti ja Viima oli tosi kiltti, tutki lähinnä paikkoja ja hieman leikki.
Nyt nämä viimeiset 4-5 päivää ovat olleet selkeästi sellaisia, että sieltä alkaa kuoriutua esiin se oikea näätä. Jännitys uudesta kodista on selvästi hävinnyt ja Viima painelee asunnossa tottuneesti eikä enää reagoi jokaiseen kovaan ääneen piiloutumalla.

Kuten olen aiemmin kertonut, häkin kanssa  on mennyt hyvin. Viima on ottanut sen tukikohdakseen ja nukkuukin yleensä siellä. Kaksi muuta lempipaikkaa Viimalla ovat makuuhuoneen sängyn + lipaston kulmassa tai olohuoneessa sohvan vieressä nurkassa :)
Häkkiä ei kolistella öisin tai muutenkaan meluta, yleensä häkki sulkeutuu illalla n. Klo 23-24 ja aukeaa aamulla 07-08.

Ensimmäisinä päivinä Viima ei uskaltanut tai halunnut käyttää häkin kaikkia kolmea kerrosta.
 Nyt kun pojan rohkeus on selvästi karttunut, ruokakuppi ja vesikuppi muuttivat toiseen kerrokseen. Viimalla on vielä molemmat käytössä, sekä vesipullo että -kuppi. Vesikupista juodaan selkeästi enemmän, mutta pulloakin  käytetään, joten toistaiseksi molemmat saavat olla paikoillaan.
 Ylin kerros on vielä melko vähällä käytöllä, katsotaan josko sekin saataisiin käyttöön vielä :)
Tuo kukikas riippumatto/-keinu ei ole Viimalla päässyt kovin kovaan suosioon.. Tai on, mutta ei ihan perinteisessä mieleessä, se on nimittäin Viiman lempipaikka piilottaa ruoat 😂😁.

Sisäsiisteys on melko hyvällä tasolla, mielestäni niin hyvällä kuin vasta kotiutuneelta pikkunääpältä voi odottaa.
Ensimmäisinä päivinä pissat ja kakat meni melko hyvin sinne minne piti, sitten alkoi tulla jonkin verran huteja..

 Fretit kuten kissatkin ovat yksilöitä, kuinka puhtaan vessan ne haluatvat. Toisilla pitää ehdottomasti olla vähän vanhoja jätköksiä jäljellä, eli vessa ei saa olla "liian siisti". Toisilla taas pitää vessa siivota päivittäin, tai sinne ei enää tehdä.
Meidän viima näköjään osoittautui kuuluvan jälkimmäiseen ryhmään. Vessalaatikot pitää olla tosi siisti, tai heti tehdään viereen joko lattialle tai kankaalle häkissä. Hutikakat ja -pissat siis loppuivat heti, kun laiskat ihmiset alkoivat siivota vessalaatikoita useammin :D. Aiemmin olimme siivonneet laatikoista likaiset purut joka toinen päivä, tai viimeistään kolmannen päivän aamuna. Nyt rutiinina on siivota vessalaatikot joka aamu, ja ainakin nyt se on myös taannut sen että niitä käytetään myös :)
Hassua on se, että vaikka Viimalla on tosiaan yhteensä 6 vessalaatikkoa asunnossa, se käyttää niistä aktiivisesti vain kahta, häkissä olevaa ja keittiön nurkassa olevaa. Esim. Eteisessä ja makuuhuoneessa olevia vessalaatikoita ei ole käytetty kertaakaan, toisaalta ei niihin huoneisiin ole tullut hutikakkojakaan, joten kaikki hyvin :)


Tämä on keittiön nurkassa oleva vessalaatikko, kuvaa ottaessa olen seisonut sillä paikalla jossa häkki normaalisti on. Ensin tähän nurkkaan ei ollut tulossa vessalaatikkoa, vaan ajattelimme sen kauemmas ruokapöydästä, toiseen päähän keittiötä. Mutta koska Herra Näädän mielestä tuo nurkka nyt vaan näytti ihan vessalta... Sinne tehtiin oli siellä laatikko tai ei, eli nyt siellä on.
En ymmärrä mikä logiikka tässä on, ettää nämä kaksi vessalaatikkoa ovat vain n. 1m päässä toisistaan, mutta silti ainoat koko asunnossa joita Viima käyttää :D
Mutta ilahduttavaa on tosiaan se, että myös toisesta huoneesta juostaan jompaan kumpaan keittiön laatikkoon hädän yllättäessä :).


Pureminen, sitä on enemmän ja vähemmän. Kuten jokaisen nuoren nääpän kanssa alussa.
Viima on vain ihan muutaman kerran purrut selkeästi ja lujaa, näistä se joutuukin heti jäähylle ja leikit loppuu hetkeksi. Yleensä sen puremiset ovat olleet sellaisia, että leikin tiimellyksessä tartutaan väärään kohteeseen. Melko hyvin viima kuitenkin jo uskoo sähähdyksen tai "EI" kiellon.
Aamuisin kyllä huomaa että pikkuisella on virtaa.. silloin leikit menee joskus hieman yli ja alkaa aivan mieletön kähinä ja putputus ja fretti juoksee välillä niin, että törmäilee pitkin seiniä. Se vielä menee, se on vain hauskaa katseltavaa :P . Mutta siten kun samalla tarmolla aletaan hyökkäillä jalkoihin tai roikkua housun lahkeessa.. silloin täytyy keksiä jotain muuta mihin suunnata pikkunäädän suunnaton tarmo, kuten vaikka laittaa näätä tutkimaan kierrätykseen meneviä pahveja, tai laittaa valjaat ylle ja lähteä ulos tutkailemaan hajuja.

Viima ja kanin rib's:t :D
Kuten kuvasta näkyy, aiemmin pilkottu kani kelpasi  oikein hyvin pojan menuun :). Tässä maistellaan siis pätkää selkärankaa jossa myös kylkiluut ja -lihat mukana.

Siitä huolimatta, että välillä raivostuttaa, kun mitään asiaa ei voi enää tehdä niin, että siellä ei ole näätä mukana.. (tuttua, aiemmin tilalla vain joka kerta oli Labbiksen pää :D ), oli sitten kyseessä kahvinkeitto, tiskikoneen täyttö tai lakanoiden vaihtaminen. Siitä huolimatta että menee joskus hermot, kun kiellät aamun aikana 800 kertaa näätää menemästä jonnekin.. Tai että astut aamulla hutikakkaan joka jäi illalla huomaamatta..
Siitä huolimatta tuo pieni näätäotus on maailman suloisin, liikuttavin ja söpöin otus. Ja tuo näädän tuoksu❤molemmat pidämme siitä kovasti.
Useamman kerran tässä viikon aikana on käynyt niin, että jos aamuisin katselemme J:n kanssa jotain suoratoistotallennetta, se unohtuu pyörimään taustalle, kun me unohdumme seuraamaan Viiman puuhia, tai sitä kun toinen meistä leikittää Viimaa.. Mutta kyllähän pieni frettivauva voittaa tv:n tarjonnan mennen tullen, vai mitä ;) ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti