Joukkorokotus linnunmäellä ja pienoispaniikki

Tänään suuntasimme puolen päivän aikoihin auton nokan kohti etelää ja Porvoota, Linnunmäen eläinklinikkaa, hakemaan Viimalle penikkatautirokotuksen.
Perille löysimme hyvin, vaikka minun toimiessa navigaattorina, ajoimme kerran yhden risteyksen ohi ja teimme läheisen kaupan pihassa kunniakierroksen 😁.

Saapuessamme Linnunmäen parkkipaikalle hieman ennen klo 13:sta, oli piha jo melkoisen täynnä autoja, mutta kyllä sieltä meillekin vielä paikka löytyi.

Frettejä ja omistajia oli jo melko paljon paikalla kun saavuimme ja lisää vain tuli. Pieni vastaanottotila muuttui melko nopeasti lämpimäksi ja kosteaksi, vaikka päivä ei erityisen helteinen ollutkaan. Niinpä moni myös odotteli ulkona vuoroa jutellen ja frettejä ihastellen.
Viiman kasvattajaakin törmäsimme ja hän pääsi hetkeksi sylittelemään poikaa :).

Minä jäin odottelemaan sisälle vuoroamme Viiman kuljetusboxin kanssa ja J meni ulos portaille odottelemaan, kun hän on herkkä kuumuudelle ja ahdistuu siitä heti.

Vähän myöhemmin kävin hakemassa J:n sisälle, ja istuimme sohvalle odottamaan vuoroamme, nopeasti sitten pääsimmekin lääkärin pakeille.
Viima sai rokotuksen, vaikka hieman nuori herra laittoi vastaan ja tarvittiin sekä minua että J pitämään Viima paikoillaan jotta lääkäri sai lääkkeen pistettyä 💪😁.

Tulipa Viima punnittua samalla, tosin sellaisella koirille tarkoitetulla lattiavaa'alla, joten tulos ei ole ihan tarkka, kun laite näyttää vain kilot ja sadat grammat :D
Mutta painoa Viimalla tuon vaa'an mukaan oli 1,3kg. Eli taas on parissa viikossa tullut se sama n. 300g lisää.

Eilen illalla Viima aiheutti kyllä melkoisia sydämen tykytyksiä meille molemmille J:n kanssa..
Viima siis sai päivällä ruoaksi lohta ja kanansydämiä. Tavalliseen tapaan Kanan sydämet katosi heti kupista ja lohta oli vielä illallakin jäljellä. Koska lohi ei ollut kovin herkkua... Viima alkoi ahmia iltapalaksi laitettuja kanankauloja melkoisella vimmalla, alle 10min se söi kaksi kaulaa...
Ja 10min kuluttua tästä Viima alkoi oksentaa melko rajusti.  Oksensi n. 5-6 kertaa, ihan kunnolla ruokaa pois, taisi maha olla ahmimisesta liian täynnä. Tähän asti vielä kaikki hyvin. Viimeisellä oksennuskerralla jokin kuitenkin muuttui ja Viima alkoi kuulostaa siltä että tukehtuu.. 😦😬😱
Viima koetti oksentaa 2-3 kertaa eikä mitään tullut ulos.. Otin Viiman syliin ja avasin sen suun, ja näinkin että kurkussa oli luun pala juttuneena.
Laitoin Viiman takaisin häkkiin, ja J seurasi sen vointia vieressä koko ajan, kun mä koetin soittaa kasvattajalle, joka ei vastannut (en ihmetele, kello oli tässä vaiheessa jo 23..). Laitoin viestin kasvattajalle ja etsin tietokoneelta frettejä hoitavien eläinlääkärien puhelinnumero-tiedoston valmiiksi..

Onneksi! Tässä vaiheessa J ilmoitti häkin ääreltä, "täällä alkaa tilanne rauhoittua". Viima sai kurkkuun juuttuneen palan pois. En tiedä, tuliko pala ulos kurkusta oksentamalla/kakomalla vai saiko viima nielaistua sen alas.
Viima rauhoittua ja nukahti häkkiin, jonka siivosin kanankaula-oksennus-sotkusta ja hetken päästä tarjosin viimalle jauhelihaa, jotta saisimme tietää suostuuko Viima syömään tai onko esim. Kurkussa haavoja jotka sattuvat syödessä tms.
Viima söi hyvin pari teelusikallista jauhelihamössöä, ja puoli tuntia myöhemmin vielä lisää, eikä oksentanut näiden jälkeen (jos olisi, se olisi voinut merkitä tukosta ruoasulatuskanavan alkupäässä). Tänään vielä tarkkaillaan että kakka 💩 tulee normaalisti ulos, ettei mahdollisesti kurkusta vatsaan mennyt luun pala aiheuta tukosta tms.

No, tästä viisastuneena.. Viima ei saa enää luullista lihaa sellaisena päivänä jona on tarjolla ollut kalaa.
Onneksi kaikki näyttää nyt kuitenkin olevan kunnossa ❤❤